Poliittisten toimintavapauksien rajoittamista Haukilahdessa

Olimme eilen tiistaina 13.7.2010 alkuillasta Haukilahden yleisellä uimaranta-alueella viettämässä aikaa poliittisen toiminnan merkeissä. Kannattelin puolueen lippua kaverini jakaessa flyereitä ja jututtaessa ihmisiä leppoisasti. Kävimme monia hyviä keskusteluita, joista osa oli jopa verrattoman näkökantaamme avartavia. Hyvä näin.

Tapahtumat saivat kuitenkin ikävän käänteen, kun kaksi naispuolista rantavahtia halusivat häätää meidät pois rannalta vedoten kaupungin uimarantapaikkojen järjestyssääntöihin. Syyksi tarjottiin roskaamista. Myöskään rantakahvilan pitäjä ei kuulemma halunnut meitä alueelle, vaikka hyvin olivat kahvilassa rahamme kelvanneet jäätelöä ja virvoitusjuomaa ostaessamme. Emme luonnollisestikaan nielleet perustuslain vastaista kehotusta, vaan jatkoimme toimintaamme.

Kuvasimme rannalla myös materiaalia vaalityössä käytettäväksi. Eräässä välissä toinen näistä sankarivahdeista sanoi, ettemme voisi kuvata rannalla. Ihmettelimme tätä myös kovin, koska oikeasti julkisella paikalla saa kuvata. Kuvien julkaiseminen on puolestaan eri asia. Rantavahdin taholta keskustelu kävi hyvinkin kiihkeäksi hänen kertoessaan, kuinka emme voi tietää, kuinka monen sedän kamerasta hän on poistanut lapsista kuvattua materiaalia. Pedofilia on paha, mutta siltikään se ei oikeuta juridisessa mielessä rantavahtia tällaisiin kamerankäsittelytoimiin ryhtyvän. Asian voi päättää korkeintaan välittömällä määräyksellä poliisi tai loppupeleissä oikeusistuin.

Tilanteet eskaloituivat myöhemmin, kun emme lisäkehotuksista huolimatta poistuneet paikalta. Rantavahtien huomattua, että kunnioitimme enemmän Suomen perustuslakia kuin Espoon uimahallien käyttösääntöjä, he päättivät laittaa yhteiset verorahamme hyötykäyttöön soittamalla valtakunnalliseen hätänumeroon. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa hätäkeskuksessa kuuntelemassa neitien asiaa. "Täällä on 3 poliitikkoa havaittu Haukilahdenrannassa, äkkiä poliisipartio paikalle!"

Hetken kuluttua valkoinen viranomaismondeo olikin tukevasti ankkuroitunut parkkipaikalle väkivallan virkamiesten löntystellessä taltuttamaan uimarannan uhkakuvia. Asialla oli partio L-U 528, jonka virkavastuulliset sukunimet jätän kuitenkin yksityisyydensuojaan vedoten mainitsematta, töitähän hekin vain tekevät (joskin työn laadusta juridisessa kontekstissa voidaan olla montaa mieltä). Kello oli noihin aikoihin 18.15.

Poliisit selvittelivät tilannetta, ja vaativat meitä lähtemään. Perusteena tälle oli heidän mukaansa häiritseminen. Tulkinta on perin mielenkiintoinen, sillä ainoa häiriötekijä rannalla oli rantavahtien aiheuttama kalabaliikki. Mikäli olisimme saaneet mennä kenenkään estämättä koko rannan loppuun asti, olisimme poistuneet paikalta jo tuntia aikaisemmin, kuin mitä koko operaatio loppuunviemisineen nyt kesti. Häirintäperustetta ei tue sekään fakta, että varoin tarkoin lippua kantaessani peittämästä ruskettujien auringonottonäkymiä.

Poliisin vaadittua meitä lähtemään, kysyin selväsanaisesti, "Onko tämä virallinen kehoitus?". Toinen partion jäsenistä luuli ilmeisesti vilpitöntä kysymystäni vittuiluksi, koska joutui sanomaan suurinpiirtein "No miltä tämä näyttää? Ei me muuten oltais täällä; tämä on virallinen kehoitus." Tottelin kehoitusta ja hymyilin maireasti, olinhan saanut kaiken ääninauhurini muistiin.

Menimme joukolla parkkipaikalle automme läheisyyteen, jossa henkilöllisyytemme tarkistettiin. Kysyin, onko ajokortti riittävä henkilöllisyystodiste, koska virallisissa yhteyksissä sen käyttö ei kelpaa, vaan on käytettävä esimerkiksi passia. Ajokortin käyttö kuitenkin riitti, joten otin kohteliaasti myös päähineeni pois tunnistamisen helpottamiseksi. Henkilöllisyystietomme kirjattiin radioavusteisesti operaatiojohtoon; ilmeisesti haluttiin varmistaa, ettei yhteiskunnan pohjasakkaa edustava, kolmesta tiedostavasta nuoresta koostuva joukkiomme ole syyllistynyt aikaisemmin rikoksiin tai ollut etsintäkuulutuksen kohteena. Tämä ei ilmeisesti ollut tilanne, koska kysyessäni "Onko teillä lisävaateita asiassa?", meille vastattiin, ettei niitä ollut.

Lähdimme tämän jälkeen terassille nauttimaan jälleen makeita virvoitusjuomia nestehukan estämiseksi. Samalla bongasimme oheisen Vartti-lehden kirjoituksen aiheesta:

Mukavaa mediahuomiota siis. Hämmentävänä tekijänä näin kuvaajan nimen, Niko Lappalaisen. Samanniminen heppu ainakin seikkailee keskustanuorissa, mikäli Googlen hakutuloksiin on yhtään luottamista. Sattumaako? Vaikea sanoa. No, haters gonna hate, ja niin edelleen.

Yllämainittu lukijan kuva -juttu on sittemmin poistettu, mutta onneksi sain siitä screenshotin ajoissa. Vartti-lehti julkaisi myöhemmin vähän suuremmankin jutun aiheesta: http://www.vartti.fi/artikkeli/220610be-3cf1-4d1d-a144-e2847ed8eb60 . Tähän uutiseen olikin saatu jo puoluejohdon ja Espoon virkamiesten kommentteja, hyvä näin. Lukijakommenteissa sensijaan näkyy melkoista kuonaa. On se nyt kumma, että jos kerrankin sitä parjattua nuorisoa sattuu kiinnostamaan politiikka, ollaan valmiita kieltämään tämän harjoittaminen käytännössä. Tämä on mielenkiintoinen kaksoisstandardi.

Näin jälkikäteen vähän harmittaa rannalta poistuminen näinkin sovinnollisissa merkeissä. Suomessakin on valitettavasti sellainen ongelma, että poliisin perusteetontakin pyyntöä on toteltava. Oli hätkähdyttävää kuulla, että jälkikäteen tällaisten perusteettomienkaan kieltojen uhmaamisesta tulleita rangaistuksia ei välttämättä kumota millään tavoin. Tämä on asia, joka kaipaa korjaamista. Poliisien virkaintoisuutta eilen selittänee osittain se tosiseikka, että Piraattipuolue vastustaa voimakkaasti poliisivaltiota. Tulilinjallamme ovat nyt siis luovan työn tekijöiden lisäksi myös poliisien työpaikat ;)

Mitä keikasta jäi kokonaisuudessaan käteen? Muutama lupaava kontakti ja jonkin verran paikallistason mediahuomiota ainakin. Kaikenkaikkiaan positiivinen tempaus, joka varmasti otetaan uusiksi kun lakiteknisiä kiemuroita on vähän enemmän selvinnyt.

P.S. Avasin vaalikampanjasivuni Facebookissa. Saa tulla tykkäämään!