*

Janne Paalijärvi Internetin ja ihmisen puolella

Pokémonit tuhosivat nuorison, marjatkin mätänevät metsiin

  • Pokémon-universumista tuttu Pikachu. Kuva: CC BY-ND 2.0 Flickr/mckln
    Pokémon-universumista tuttu Pikachu. Kuva: CC BY-ND 2.0 Flickr/mckln

Nuoriso on taas pilattu vanhojen kääpien mielestä. Maailmanlaajuinen Pokémon Go -mobiilipeli liittyi nuorison tuhoajien joukkoon, sinne rock-musiikin, halpojen ehkäisyvälineiden ja sosiaalisen median mukavaan seuraan. Suurin synti pelaamisessa on ollut se, että nykynuoriso etsii Pokémoneja, eikä marjoja, jotka nyt mätänevät metsiin. Asiaa on ruodittu hesarissa pariinkin otteeseen.

Surkuhupaisissa kirjoituksissa marmatetaan taas, kuinka kirjoittajien selkänahasta rakennetussa hyvinvointivaltiossa ei aikanaan kerätty pokémoneja, vaan kaikki olivat marjametsällä kesät talvet. Samalla myös muistetaan mussuttaa, kuinka virtuaalitodellisuus tappaa sosiaaliset taidot ja kansantaloutemme tuhoutuu. Aika paljon vartijaksi on siis yksi mobiilipeli päässyt :(

Mutta jospa nyt taas ajatellaan hetkeksi asiaa järkipohjalta. Voisiko olla niin, että Pokémon Go itseasiassa aktivoi nuoria liikkumaan? Tiedän monia tapauksia, jotka eivät normaalisti lähde kotikomerostaan ulos juuri koskaan, mutta jotka nyt painelevat ulkona useita kilometrejä päivässä pokémonien perässä. Ulkomaalaisissa uutislähteissä ilmiön on todettu auttavan myös masennuksesta kärsiviä. Masennus on nuorison keskuudessa ikävän yleistä, ja ainakin minun mielestäni on äärimmäisen mainio juttu, mikäli niinkin yksinkertainen asia kuin aktivoiva mobiilipeli tuo tilanteeseen helpotusta.

Mielenkiintoinen nyanssi Pokémon Go:hon liittyvissä kritiikeissä ovat olleet puheet sosiaalisten taitojen degeneroitumisesta. Oma hypoteesini on, että samoille pokémon-apajille tulevat kanssapelaajat itseasiassa jopa vaihtavat toisinaan muutaman sanan muiden harrastajien kanssa. Tekeekö ventovieras suomalainen toiselle näin julkisella paikalla? Ei ikinä, ainakaan ilman 2 promillen humalatilaa. Nuoret peliharrastajat jopa järjestävät keskenään satoja ihmisiä vetäviä massatapahtumia. Jos siellä ei synny uusia kaverisuhteita niin ei sitten missään. Puheet sosiaalisten taitojen degeneroitumisesta taitavat olla hatusta heitettyä legendaa, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista.

Ajatukset pokémoneihin liittyvistä kestävyysvaje- ja kansantalousongelmista menevätkin sitten jo ihan bizarrolle tasolle. Kelataanpa nyt vähän sanoi Axel Smith nauhoista. Nuoret viettävät tällä hetkellä täysin ansaittua kesälomaa kouluista. Osa on kesätöissä, osa ei. Ne, joilla ei mitään velvoitteita ole, painelkoon minun puolestani pitkin lumperoosia älypuhelin kädessä ja nauttikoon elämästä (kunhan liikennesäännöistä pidetään huoli), loma on sitä varten. Muut tehköön kesätyönsä kunnialla ja pelatkoon vapaa-ajallaan. Muutenkin on aika kummallista, että vanhemmalla ikäpolvella, joka esimerkiksi 50% eläkeleikkurilla ja muulla kikkailulla on ryöstämässä nuorilta tulevaisuuden hyvinvointia määrissä, olisi hirveästi natsoja suomia nuorten valintoja mobiilipelin osalta.

Janne Paalijärvi

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Itselleni Pokémon ei herätä suuria tunteita. Omaan uutisvirtaan Facebookissa on tullut kuitenkin vastaan mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta. Niitä tuntuu leimaavan aika jyrkkä vastakkainasettelu. Niistä toista blogisti kuvasi ihan onnistuneesti: Pokémon edustaa joillekin kaikenlaista kielteistä. Toista porukkaa on sitten käsitelty vähemmän. Sen mukaan Pokémonia kohtaan ilmiönä ja pelinä on mahdotonta arvostella leimautumatta välittömästi edistyksen vastaiseksi muumioksi. Pokémon on nostettu ikään kuin modernin länsimaisen ihmisen symboliksi ja jos olet sitä kohtaan vähänkin nuiva, olet epämoderni. Mielestäni nämä molemmat äkkiväärät suhtautumistavat ovat lapsellisia. Ehkä Internet tekee ihmisten keskustelusta tällaista polarisoitunutta huutamista?

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Aina jutut täällä polarisoituvat. Itsehän en peliä edes pelaa, kunhan muuten vaan triggeröidyin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo liikunnallinen ulottuvuus pelissä on hyvin merkittävä. Jo ennen Pokemon Go peliä on ollut nettinuorten keskuudessa "kätköjen etsintä", jossa samaan tapaan kuin nyt Pokemonipelissä etsitään oikeasti jonnekin maastoon tai kaupunkiin piilotettuja pieniä esineitä, viestejä y.m. Nämä molemmat ovat sellaisia moderneja suunnistusharrastuksia.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Tämäkö on nykypiraattien kieltä:

vanhat käävät mussuttavat, marmattavat, ryöstävät, natsailevat

Ohikiitävän hetken ehdin tuntea kiinnostusta piraattien suuntaan mutta viime aikoina heidän kielenkäyttönsä ja monesti myös ajatusten sisältö on tökkinyt, lievästi sanoen.

Tuosta kansantalouden tuhoutumisesta: HS julkaisi niinsanottujen "asiantuntijoiden" neuvot työllisyysasian hoitamiseksi Suomessa. Helsinki Demoksen Tuuli Kaskinen keksi Supercellin. Eli taitaa olla liioittelua puolin ja toisin, niin pokemoneissa kuin vanhoissa käävissäkin.

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Kääpä saattoi olla ylilyönti, pahoittelut siitä. Marmatus ja mussutus. Sanoja, joista kiteytyy alkuperäisten marjakirjoitusten sanoma: "Kyllä minä teitä vanhempana tiedän paremmin." Natsailevat. No ei tässä nyt natsailusta puhuttu vaan natsoista, eli ikäänkuin siitä painoarvosta, jolla mielipiteet esitetään.

Ja mitä ryöstämiseen tulee, tehdäänpäs ajatusleikki. Minä tulen ja vien sinulta noin 20%-25% eläkkeestäsi pois joka kuukausi. Miltä kuulostaa? Kerro vuoden 1997 jälkeen syntyneelle nuorelle, kuinka tämä hänen kuukausieläkkeestään pois otettava raha ei ole ryöstö. Itse toki henkilökohtaisesti uskon, että oma ikäpolveni ei näe eläkkäistään pennin jeniä, vaan joutuu turvautumaan enenevässä määrin omiin säästöihin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Heinäkuussa median tylsämielisyys korostuu. Pokemon-ilmiössäkin kaiketi parhaiten kauppansa tekee räikeän mustavalkoinen asetelma: Pokemon joko tuhoaa nuorison täysin – tai se on edistyksellinen Vapahtaja. Eikä mitään harmaasävyjä, puhumattakaan väreistä.

Omasta mielestäni peli on samantekevä yksinään ajateltuna, mutta kun nämä Pokemonit kumppaneineen valtaavat kaiken ajan ja koko mielen, silloin ollaankin peruskysymyksen äärellä.

Siis sen, onko elämä todellista vai pelkkää fiktiota.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itse olen vähän vanhempaa polvea, joten en ole kovinkaan perehtynyt näihin peleihin. Ainakin alkuaikojen peleistä minulla on kuitenkin vain hyvää sanottavaa.

Ensimmäiset pelit, joita itse näin, olivat sellaisilla C-kaseteilla. Pelien latautuminen kesti aikansa. Moni vilkas ja keskittymisvaikeuksinen poika malttoi pysähtyä paikalleen odottaessaan pääsevänsä pelaamaan. Näiden vilkkaiden poikien äidit kertoivat mielissään, miten poikien keskittymiskyky ja monet muutkin taidot kehittyivät.

Iso osa näistä pojista päätyi IT-alalle, ja muutenkin pärjää hyvin elämässään. Ja kyse on pojista, joille opettajat levittelivät toivottomana käsiään.

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Muistan myös vanhan Commodoren kasettiaseman. Voi sitä kryptiikan määrää kuin englantia osaamaton pojanviikari kirjoitti isän muistivihkosta umpimähkään komentoja BASIC-tulkkiin ja sihtasi kasettilaskurista kulloisellekin pelille oikeat positiot. Joskus toimi, joskus ei. Oi niitä aikoja.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tätä nykyistä paheksuntaa katsoessa on ihan mieletöntä muistaa, miten kiitollisia näiden "ylivilkkaiden" poikien äidit olivat saadessaan poikansa keskittymään, ja sangen usein myös pärjäämään koulussakin.

Minä en osaa pelejä paheksua vaikken osaakkaan niitä itse pelata.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Itse en vastusta Pokemon Go;ta, koska itsekin yli 60-vee "vanhana kääpänä" pelaan tietokonepelejä (Tomb Raider on ehdoton suosikkini) ja räplään paljon kännykkää. MUTTA: Se liikenneturvallisuus! Viimeksi eilen ajaessani autolla, käveli lauma pokemonpelaajia kännykkää tuijottaen melkein autoni eteen. Entäs kun nämä pokebongarit ajavat itse ja samalla pelaavat?

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Tämä on täysin totta. Perheiden pitäisi teroittaa lapsille, kuinka äärimmäisen tärkeää liikenneturvallisuus on. Omilla kulmillani on joku poké-stop vai miksi sitä sanotaan ja täälläpäin lapset ja nuoret kirmailevat vauhkona pelin pyörteissä. Oma henkikulta on aina arvokkaampi kuin peli.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut