Viime aikoina on ollut useampia juttuja asunnottomista, on pohdittu syitä, mistä asunnottomuus johtuu. On myös mietitty maksuhäiriömerkintäisten tilanteesta. Monella on virheellinen käsitys siitä, että kunnan asunnon saa aina luottotiedotonkin. Kunnat eivät enää suoraan omista vuokra-asuntoja vaan kunnan omistama yhtiö. Näillä yhtiöillä omat isännöitsijänsä, jotka päättävät keitä asukkaiksi kelpuuttavat. Monet kerrat olen kuullut tapauksista, joissa sosiaalitoimisto on puoltanut asunnon saantia, yhtiö ei kuitenkaan suostu antamaan.
Kuluneella viikolla vietettiin Asunnottomien yötä, Vailla vakinaista asuntoa ry:n koordinoimaa tapahtumaa, jolla halutaan tuoda esille asunnottomuutta Suomessa. Monesti kun olen puhunut turvapaikanhakijoiden kotimajoituksesta, on minulta kysytty, että miksi en kelpuuta majoitettaviksi suomalaisia asunnottomia. Samassa yhteydessä saatetaan tuoda esille kysymys siitä, että miksei kodittomia voisi majoittaa samoihin rakennuksiin mitä on käytetty turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan.
Eri lähteistä (1)(2) koottujen tietojen perusteella jo yli puolella tilapäisesti tuttaviensa tai sukulaistensa luona asuvista, majoitusliikkeisiin tai asuntoloihin majoittuneista tai pahimmillaan ulkona, porraskäytävissä, ensisuojissa tai vastaavissa olosuhteissa asustelevista on maahanmuuttajatausta.
Suomessa on vietetty tällä viikolla jälleen asunnottomien yötä. Yhtäältä yö kertoo siitä, että itse ongelma ei ole kadonnut mihinkään. Toisaalta se on hyvä syy muistutella päättäjiä ja kaikkia suomalaisia siitä, että meillä on yhä asunnottomia kanssaihmisiä keskuudessamme. Heitä ei saa unohtaa.
Tänään, osallistuessani Asunnottomien yön paneeliin Vantaan Hiekkaharjussa jäi kuulemani lause päähän pyörimään: ”Yritykset voivat rakentaa kalliita asuntoja, kun asukkaille maksetaan kuitenkin vuokratukia.”
Nykypäivän asumistuilla ei makseta pääkaupunkiseudun huimia vuokria, jollaisiksi asumiskulut ovat karanneet. Jokainen tietää, että enemmistö tai jopa reilu puolet nettotuloista kuluu vuokran maksuun ja muihun asumiseen liittyviin kuluihin.
Suomen asuntopolitiiikka on ollut viimeiset kolmekymmentävuotta täysin rahanahneiden kynsissä.
Kokoomus, joka salakavalasti on yrittänyt päästä työväen saappaisiin, ilmaisemalla mm., olemisellaan työväen puolue, on onnistunut luomaan maahamme asuntomarkkinat, jotka ovat sijoittajien unelma.
Yksikään taho ei ole onnistunut tekemään tutkimusta siitä, miten työväestön elämä ja mahdollisuudet ovat kaventuneet ja suorastaan iskeytyneet seinään.
Otan tämän asian puheeksi – silläkin uhalla, että minut leimataan rasistiksi, natsiksi, fasistiksi sekä islamofobistiseksi. Ei auta – asioista on pakko alkaa keskustella avoimesti, muuten hukka meidät perii.
Koko olemassaolo aikamme olemme pitäneet huolta toisistamme, kaveria ei ole jätetty. Mihin on kadonnut empatiamme omiamme kohtaan. Valtaeliitti suorastaan nöyryyttää tavallista suomalaista.
Yle lähetti Ulkolinja - nimisessä ohjelmassaan kattavan katsauksen Eurooppalaiseen köyhyyteen. Niin paljon jäi sanomatta ja sain aikaan päätöksen kertoa omista kokemuksistani.
Koska sanottavaa on niin paljon, niin päätin jakaa kokemukseni useaan eri tarinaan. Tässä näistä ensimmäinen:
Suomi on kärkisijoilla kansaivälissä vertailuissa Pisassa, turvallisuudessa, hyvinvoinnissa, terveyden hoidossa, julkisessa taloudessa, asumisoloissa jne. Tuttuja otsikoita lehdistä. Asia kuin asia, niin Suomi on kärkikastissa. Erityisesti hallituspuolueiden edustajat levittävät hyvää sanomaa ja perusteluvat muutoksia näillä argumenteilla. Toimittajat käyttävät näitä luotettavana aineistona.