Sinisille ei riitä, että ensi vuoden budjettiin sovitaan ylimääräisestä tuesta tuottajille. Meidän mielestämme maatalousyrittäjiä on tuettava heti syksyllä valtion lisäbudjetin kautta tukipaketilla, jotta heillä on todellinen mahdollisuus selvitä kahdesta perättäisestä katovuodesta.
Olen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan edustajamme Reijo Hongiston tavoin huolissani kotimaisen tuotannon huoltovarmuudesta lisätuen viivästyessä. Jos useat maanviljelijät ja lihantuottajat joutuvat nyt laittamaan pillit pussiin, tuotanto tuskin palautuu entiselle tasolleen.
Eduskunnassa keskustellaan harvoin EU:sta. Tänään 9.5.2018 eurooppa-päivänä siihen oli kerrankin tilaisuus puolentoistatunnin pituisen ajankohtaiskeskustelun muodossa. Aiheena olivat komission esitykset EU:n rahoituskehyksestä eli budjetista.
Asiasta on uutisoitu laajalti jo tässä vaiheessa, mm. pelkoja maataloustukien leikkauksista, kuten vaikkapa tässä Ylen laajahkossa jutussa; https://yle.fi/uutiset/3-10196212
Suomessa kaupasta ostettavassa ruuassa erilaisten verojen ja veronkaltaisten maksujen osuus on noin 40% myyntihinnasta. Muualla euroopassa vastaava luku on keskimäärin 20%. Suomessa maksetaan ennätyssuurta kansallista "maataloustukea" lainausmerkeissä koska suuri osa siitä menee aivan johonkin muualle. Ruoka kaupassa on noin 10% kallimpaa kuin esim. Hollannissa.
Euroopassa tuetaan jokaisen jäsenvaltion maataloutta ja perusteena on omavaraisuus, lähiruoka ja viljelyolosuhteet ym.
Oletetaan, että Suomen maatalouttakin tuetaan juuri omavaraisuuden takia, mutta mistä tulee sitten tukihakemus Venäjän pakotteiden tuottamasta ahdingosta? Onko Venäjä osa Suomen omavaraisuutta?
Suomi on anonut EU:lta tukea maanviljelijäille tarkemmin sanottuna maidontuottajille noin 100 miljoonaa euroa, koska EU on asettanut pakotteita Venäjää vastaan. Pakotteet rankaisevat suomalaista maidontuottajaa.
EU:n maataloustukijärjestelmä sai alkunsa kuusikymmentä vuotta sitten, jolloin tavoitteena oli turvata elintarviketuotannon riittävyys Euroopassa. Tukien myötä Euroopasta kasvoi pian myös merkittävä maataloustuotteiden viejä. Maailma on muuttunut paljon sitten 50-luvun, ja jälleen on mietittävä millaisia tavoitteita haluamme maatalouspolitiikalla ajaa. Kun maatalous syö leijonan osan EU:n budjetista (budjetti 2014–2020 on 408 miljardia euroa), on myös lupa kysyä, mitä investoinnille saadaan vastineeksi.
Ihmiskunta voi luopua monesta asiasta eikä sillä olisi vaikutusta elämän jatkumiselle. Mutta riittävä ruoka, puhdas vesi ja energia ovat asioita, joiden riittävyydestä - ja omavaraisuudesta emme voi luopua. Tämän ymmärtäminen näyttää olevan haastavaa nykyiselle hallitukselle, joka ei ole ryhtynyt vaadittaviin toimenpiteisiin, jotta maatalouden säilyminen Suomessa turvattaisiin.
Suomen maatalouden ja elintarviketuotannon vallitseva kriisi on syvempi kuin mitä yleisesti edes ymmärretään, totesi puoluesihteeriehdokas Sami Kilpeläinen Ylivieskassa ja Seinäjoella keskustan puoluesihteeriehdokkaiden tentissä.
Kilpeläisen mukaan huolestuneet kansalaiset, myös maatalouden ulkopuolelta, ovat tulleet kertomaan tilojen vaikeuksista ennen näkemättömän vakavalla äänenpainolla. Heillä on aito hätä maatilojen selviytymisestä.
Vielä löytyy ruokakaupan hyllyiltä kotimaassa tuotettua jokapäiväistä leipää, maitoa, lihaa, juustoa ja kaljaakin, kun viljelijät pistävät peltojaan pölisemään ja uskovat ammattinsa tulevaisuuteen.
Mahdoton tehtävä.
Ei maha mittään! Vaadimme maajussilta mahdotonta. Vaadimme, että hänen on tuotettava maailman parasta, puhtainta ja terveellisintä ruokaa. Emme kuitenkaan ole valmiita maksamaan siitä tuotantokustannuksia vastaavaa hintaa. Eli vaadimme mahdotonta.