Viime aikoina on hankittu varsinkin valkoisille heteromiehille potkuja heidän työstään. Asialla ovat jonkinlaiset ultrafeministitoimittajat. Heidän apureinaan toimivat feministimiehet. He ovat vallanneet median ja operoivat sitä kautta. Sosiaalinen media toimii kulloisenkin kamppanjan laukaisualustana. #Metoo-kampanja on osoittautunut erityisen vaaralliseksi. Ruotsissa yksi "vainotuista" taidealan miesvaikuttajista on tehnyt jo itsemurhan seksuaalisen häirinnän syytöksien takia ja eräs professori on vankilassa raiskauksesta.
Viime vuosien lehtijutuissa on yhä useammin esiintynyt karkeita yleistyksiä siitä, miksi naiset ovat älykkäämpiä kuin miehet ja kuinka miehet ovat emotionaalisesti kykenemättömiä luolamiehiä, joilta ei voi paljoa odottaakaan.
Metoo -liikkeen myötä myös muutkin kuin feministit katsovat nyt oikeudekseen leimata meidät kaikki sovinistisiksi ahdistelijoiksi, jotka tietysti käyttävät asemaansa ja (nuoria) naisia hyväkseensä. Tällaisia miehiä on toki joukossamme, mutta ei kuitenkaan enemmistönä, joka oikeuttaisi meidän kaikkien leimaamiseen.
IS uutisoi, että useat lehdistön Me too -jutut Ruotsissa ovat saaneet JSN:ää vastaavalta taholta langettavan tuomion. Jutuissa oli keskitytty nimettyjen miesten maineen mustaamiseen asioiden sijasta.
”Metoo-kampanja on menettänyt sen moraalisen hohteensa antaessaan vallan kivittäjille ja edistäessään yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan sijaan julkisen häpäisemisen kulttuuria, jonka moraali ponnistaa Hammurabin laista. Yhteiskunta jossa anteeksiannolla ja armolla ei ole sijaa, ei ole se yhteiskunta, jonka arvopohjasta myös Metoo-kampanja alun perin ponnisti.”
Tämän vuoden rasisminvastaisen viikon yhtenä teemana on ollut arkipäivän rasismiin ja muuhun syrjintään puuttuminen, esimerkiksi joukkoliikennevälineissä. Kampanja käyttää sosiaalisessa mediassa häshtägejä #olenkanssasi #jagårmeddig ja #imwithyou. Rasismiin ja muuhun syrjivään käytökseen voi puuttua julkisessa tilassa menemällä uhrin luokse ja osoittamalla tälle tukensa.
On hienoa, että nyt rasismin vastaisella viikolla median päähuomio on ollut Suomen kaltoinkohdelluimmassa vähemmistössä. Heissä, jotka on toiseutettu ja syrjäytetty. Heissä, jotka eivät ole saaneet ääntään kuuluviin, koska heidän asioistaan mediakaan ei ole ollut kiinnostunut (ainakaan tarpeeksi). Puhukaamme nyt rasismin vastaisella viikolla juuri nimenomaan heistä, jotka on vaiettu ja vaiennettu, ja jotka ovat tähän asti joutuneet tekemään kurjimmat duunit vailla mitään kiitosta ja kunnioitusta. Heistä, jotka ovat olleet koko elämänsä tuomitut suorastaan alimpaan kastiin.
Kristiina Halkola voisi hypettää Jussi-gaalan suoraa lähetystä 50 v oman #metoonsa jälkeen uudelleensanoitetullalaululla 20 perheestä, joihin jo 1968 kuului häntä kyykyttänyt filantrooppi-Jörkka. Jos yleisökin voisi äänestää päivittyvää maalitusnimistöä, 20 ohjaajasian täydentyvä paljastuslista saadaan ehkä kasaan illan aikana otsikossa mainittujen viiden lisäksi.
Käsi sydämelle omasta ja käpy selän alle muiden puolesta, Jörkka! Aikansa lupaavimman näyttelijän Kristiina Halkolan ura tyssäsi hänen kieltäydyttyään esiintymästä alasti Mustaa valkoisella -elokuvan (1968) rakastelukohtauksessa. Ohjaajan seuraavassa leffassa Sixtynine 69 (jonka nimen Jörkka väänsi mainoskommentissaan muotoon 'siksi nain') esiintyikin aivan muita näyttelijöitä.