Diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
Asiantuntija.
Yhteiskunnan pakkoradikalisoima sananvapauden ja muiden kansalaisoikeuksien puolustaja.
Paluumuuttaja.
Avioliitto on monille tärkeä tapahtuma. Itselleni se on juridinen tapahtuma. Joskin melko ajankohtainen, aion siirtyä sellaiseen säätyyn. Juridiikkaan liittyvät edut ovat sen suuntaisia että katson sen olevan järkevää - siitä huolimatta että olenkin nauttinut siitä että on yhä joitain yksittäisiä ihmisiä joita "susiparina" eläminen häiritsee. Ihan heidän vuokseen en kuitenkaan jaksa ihan kaikkea mutkikkuutta. Olen elänyt puolisoni kanssa yhdessä hieman yli 15 vuotta, joten en usko että asia omalla kohdallani muuttaa arkea juuri mitenkään.
Kirjoitin eilen blogauksen jossa ihmettelin miten "Harhaanjohtajat" -uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.
Carolyn Marvin ja David Ingle herättivät huomiota kirjallaan "Blood Sacrifice and the Nation". Tässä korostettiin että nationalismin takana on asenne joka korostaa uhrautumista ja kuolemista maan puolesta. Ja että tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla ; Nationalismi ei elä sotavoitoilla ja sankaruudella. Jopa hävityt sodat kääntyvät helposti nationalismin moottoreille. Sen sijaan kuolleet sodassa olevat oman puolen kuolleet ovat erityisen oleellisia.
Uskonnottomien ihmisten moraalisesta arvosta ja yhteiskunnan rapistavasta roolista on syytelty käytännössä koko nuoruus- ja aikuisikäni. Nämä julkisesti lausutut mielipiteet ovat ajaneet tilannetta siihen että identiteettiäni asetetaan toistuvasti ja koko ajan julkiseen debattiin. Uskontoasioista osataan udella. Ja ensireaktiot uskonnottomuuteen ovat usein haastavia ja kyseenalaistavia. Olen tässä mielessä joutunut ikään kuin kovennetusti oikeuttamaan uskontoon liittyvää identiteettiäni. Ja sen mukana sitä kykenenkö olemaan ns. moraalinen toimija lainkaan.
Jokaisella ihmisellä on perususkomus, johon hän nojautuu perimmäisenä uskomuksenaan ja selitysperustanaan. Perususkomus ei ole riippuvainen muista uskomuksista, vaan se toimii muiden uskomuksien perustana. Jokaisen ihmisen maailmankatsomus pohjautuu perususkomukseen, joka omaksutaan välittömän kokemuksen kautta.
Tänään tapasin erään vanhan tuttuni. (Nimi jätetään nyt harkitusti kertomatta.) Tai olin hänen kanssaan töissä pidempiä aikoja taannoin, nuorempana kun oli pakko tehdä töitä opintojen lisäksi kun pelkkien vuokramenojen jälkeen tuloni olivat 80 euroa pienemmät / kk kuin mitä rahaa tuli muuten taloon.
Vierailin viikonloppuna Turussa. Siellä tapasin hyvin mielenkiintoisen henkilön. Hän on etunimeltään Tapio. Hän on päälle 70 -vuotias, entinen merimies ja filosofianopettaja. Eikä hän käytä internettiä. (Oli kiinnostavaa esimerkiksi seuloa ja selvittää yhtä filosofista termiä jota emme muistaneet. Yhden sanan sisällön selvittäminen vaati puolen tunnin seikkailun. Se oli viehättävää. Ja muistutus itselleni jostain kaukaisesta ja myyttisestä ja nostalgisesta 1990 -luvusta.)
Pasi Turunen on saamieni tietojen mukaan lohkaissut, että "Kun pääset Hikipediaan, tiedät että olet olemassa". Omakin artikkelini osaa luokitella minut hienosti kategoriaan "Todella kiukkuiset tyypit" ja ja "Kärttyiset äijät". Ihan siksi että ei riitä että olen vain yhdessä tuonlaisessa kategoriassa. Tämä puoli demonstroitui eilen yöllä. Suutahdin uskontokeskustelussa itselleni tyypilliseen tapaan (moukkamaisesti) ja sain mm.
Äänestin viime vaaleissa kristillisdemokraatteja. Kyseessä oli eräänlainen protestiäänen antaminen. Luottamukseni nykyhetken demokratiaan oli aika pientä. Se oli näyte siitä miten vähän uskoin sillä olevan väliä. Luottamukseni ei ole hirveästi kohentunut.
Diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
Asiantuntija.
Yhteiskunnan pakkoradikalisoima sananvapauden ja muiden kansalaisoikeuksien puolustaja.
Paluumuuttaja.