Janne Paalijärvi Internetin ja ihmisen puolella

Kaikki blogit puheenaiheesta Biotalous

Miltei kaikkia alkuaineita voi kierrättää

Kiertotalouden oppi on tahkonnut tulosta parin viime vuosikymmenen aikana. Näkyvin tulos on kaatopaikkojen näkyvän jyrkkä väheneminen maassamme. Tilalle ovat tulleet kierrätyslaitokset ja jätevoimalat.

Ruohonjuuritasolla etenee, ehkä vähemmän näkyvästi, ekologinen kiertotalous. Se kierrättää alkuaineita. Tyyppiesimerkkejä ovat hiili, typpi ja fosfori. Kolmikosta kaikki ovat ihmiselle joko hyvin tarpeellisia tai jossain muodossa ja pitoisuudessa hyvin haitallisia.

Metsissämme edelleen työn sampo

Metsä luo edelleen työtä, vaikka sitä on vaikea uskoa tänä älykännyköiden ja robottien aikana. Miestyön korvaavat metsäkoneet ovat tulleet jäädäkseen, mutta metsätaloudessa on silti perustyöllisyys. Ilman työtä puu ei kasva, ei kulje eikä jalostu jatkossakaan.

Kultaa, pyhää savua ja mirhamia

Joulun alla mielissämme soivasta tiernapoikain musiikista ja siihen liittyvästä tarinasta muistamme kolme itäisen maan viisasta miestä, jotka ”riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia”. Sen ajan talousoppineet olivat tuoneet ne Jeesukselle syntymälahjaksi. Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta yhtä arvokasta lahjaa?

Koillis-Savon Sammosta odotettiin ympäristöaatteen kärkihanketta

Tämän päivän ympäristöaate syntyi 1962 Rachel Carsonin kirjasta ”Äänetön kevät”. Vaikka kirja keskittyi enemmän ympäristömyrkkyihin (etenkin DDT), se käynnisti myös laajemman ympäristöajattelun. Nyt, yli puolen vuosisadan vanhaa Carsonin alkusysäystä meidän on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma ovat puhdistumaan päin sekä asuintienoillamme että teollisuutemme äärellä.

Kiertotalous tarvitsee energiapeltojen ja -metsien maaluokan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden mutta kasvien tarvitsemien ravinteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla yhä suurempi ongelma. Tyyppiesimerkki on jäteveden puhdistuksessa eroteltava typpi- ja osin fosforipitoinen liete, jota emme osaa kierrättää peltoon tai metsään.

Lieteongelma syvenee biokaasulaitosten yleistyessä. Kaikki biomassahan ei muunnu kaasuksi. Osa jää aina kiinteäksi mädätysjätteeksi. Sen loppusijoituksesta voi tulla ongelma.

Metsätalouden monet kestävyydet

Muuan nykysuomeen pesiytyneitä, lähes puhki kuluneita sanapareja on kestävä kehitys. Sanapari on peräisin 1980-luvulta, Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtlandilta. Kestävän kehityksen ytimessä on ylisukupolvisuus. Haluamme säilyttää hyvän nykytilan tuleville sukupolville, ja mieluusti vielä parempana.

Kestävä kehitys sisältyi jo 1990-luvulla Suomen kansalliseen metsäohjelmaan. Aloimme puhua metsätalouden ekologisesta ja taloudellisesta kestävyydestä.

Puun riittävyys tarvitsee 2020-luvun metsäviljelmiä

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita maakunnasta toiseen, puun riittävyys on alkanut huolettaa. Nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine puhutti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne ja kokeili puubiomassan lisätuotantoa nykyisen Luonnonvarakeskuksen mailla Uudenmaan Ruotsinkylässä ja Lapinjärvellä. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Biotalous pyrkii poroluvun nostoon

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Paaleja näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Tällä rehumäärällä Suomen 200 000 talvista eloporoamme eläisivät yli kolme kuukautta.

Pyöröpaaleja tarvitaan, koska metsiemme jäkälä ja luppo eivät poroille riitä. Ilman talven lisärehua eloporojen määrää jouduttaisiin pudottamaan kolmanneksella. Ilman lisärehua poroluvun nostoa ei voi edes ajatella.

Biotalouden hankaluuksia

Biotalouden kehityksessä hankaluutena on se, että tuotteiden kehittelyyn, kokeiluihin ja tuotantolaitosten rakentamiseen tarvittava raha on hankittava markkinoilta, maksavilta asiakkailta. Rahaa pitää tulla vaikkapa vessapaperia ostavilta kiinalaisilta tai selluloosan ostajilta. Sitä rahaa pitää tulla paljon.

Paljoa helpompaa on saada säätiöiltä tai rahastoilta apurahaa biotaloutta ja metsätaloutta herjaaviin kirjoitelmiin ja tiedotelmiin. Eikä sitä apurahaa tarvitse edes kovin paljoa, ainakaan veronmaksajilta palkkaa saavien uhkakuvien esittelijöiden julkaisujen valmisteluun.

Bioenergian faktantarkistusta

Bioenergian kestävyys on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua ja viimeksi tämän illan (9.10.2018) YLEn pääuutislähetyksessä professori Ollikainen totesi mm. että ”Biopolttoaineiden valmistus puusta pitäisi nyt unohtaa”.  Tälle toteamukselle sinänsä voi olla perusteita, jos ajattelee tietyn tyyppistä puupohjaista materiaalia ja tietyntyyppistä tapaa valmistaa biopolttoainetta. Siihen voi kuitenkin sisältyä riski vääränlaisesta yleistämisestä. Palaan siihen alempana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Sivut

Julkaise syötteitä