Kotimaa http://akipulli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132339/all Wed, 06 Dec 2017 23:26:52 +0200 fi Kotiseutu sijaitsee rauhallisessa ja vauraassa kotimaassa http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247240-kotiseutu-sijaitsee-rauhallisessa-ja-vauraassa-kotimaassa <p>Tummanpunainen mies pääsi ottamaan pari askelta ennen kuin joutui hakatuksi. Syy pahoinpitelyyn oli rasismissa. Vihaiset miehet eivät sietäneet tummanpunaista miestä, alkoi kuulua ivahuutoja. Tummanpunainen mies sai päällensä annoksen ryöpytettyä vihaa, sillä yhteiskunnan tuomitsevat vihan kaverit ilmenivät omassa tilassaan yhteisönsä rankaisevana yliminänä. Kuin eläisin taas, huutaa nainen kadulla. Nyt on ennätykselliset olosuhteet, sillä kaikki on solidaarista. Eräs pariskunta säilytti vehnäjauhoja peltipurkissa kolme vuotta. Jauhoissa oli hiirien jättämiä jälkiä. He käyttivät jauhoja ruskean kastikkeen valmistamiseen. Eettisyys syntyy heidän olemisesta.</p><p>Köyhän lapsi hyppäsi kaikkein korkeammalle. Se hyväksyttiin vain siksi, että lapsen vanhemmat eivät saaneet asumistukea. Pulut voisivat kulkea hyvinvointiyhteiskunnassa monot jalassa, jos vasemmalla puolella merta olisi tuulista, muuten on hiljaista ja kylmää. Seuraavat tanssijat ovat venäläisiä, jotka esittävät kummallisuuksia. Heidät kuulutti lavalle paksu mies, jonka sormi vähän värähti salaman iskiessä maahan. Niin uutisissa aina sanotaan, muualla ei tapahdu mitään. Narkomaani kulkee tukka pystyssä pitkin katua taitettu kukka kädessä pummaten vastaantulijoilta yhtä euroa. Ei sitten, hän ulvahtaa ja uhoaa lähtevänsä Suomesta.</p><p>Nainen sanoi olleensa 33 vuotta naimisissa, hän väitti olevansa sankari. Ihmiset ovat sietämättömiä, siitä ei ole epäilystäkään. Helppo oli Daavidin tuhota filistealainen jättiläinen, aseteknologia sen teki mahdolliseksi. Sotatoimia ollaan yksityistämässä. Väsymys iskee ennen kuolemaa. Sairas pulu makaa maassa, sen vieressä surullinen torvensoittaja musisoi kauniita säveliä huulet veressä. Ihmisraunio ei kuole raunioille vaan tekemättömyyden vaippaan. Mies ei saanut yhtään joulukorttia, sillä hän on eläkkeellä. Runsaudensarvea ei ole olemassa, sillä maailmassa on kaikki. Eläkeläinen kuoli happipullot selässään, keuhkot rikkinäisinä, vaikka oli varakas mies.</p><p>Vanhus on kaatunut vessan lattialle. Verta on kaikkialla, siitä huolimatta vanhus juo raakaa viinaa suutaan himokkaasti aukoen. Sinä olet juopon näköinen, väittää silmälasipäinen viranomainen hänen vieressään. Yhdellä siivellä lentävä kärpänen on tuomittu samaan kotiseutuun lopuksi elämäkseen. Asianajaja väitti, että puukotustapaus oli oikeutettu, sillä uhri oli ottanut tupakan ja purukumia pöydältä luvatta. Uhri sai melkein sakot oikeudessa puhuessaan tuomion julistuksen päivänä karkealla kielellä. Mies ja nainen menettivät asuntonsa. Harmaa muuttoauto vei heidän vähäisen omaisuutensa kauas pois. Koululainen poltti tupakkaa koulun alueella, hän sai päiväsakkoja.&nbsp;On löydettävä hyvä paikka ja pysyttävä siellä.&nbsp;Kotiseutu sijaitsee rauhallisessa ja vauraassa kotimaassa.</p><p><br />&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tummanpunainen mies pääsi ottamaan pari askelta ennen kuin joutui hakatuksi. Syy pahoinpitelyyn oli rasismissa. Vihaiset miehet eivät sietäneet tummanpunaista miestä, alkoi kuulua ivahuutoja. Tummanpunainen mies sai päällensä annoksen ryöpytettyä vihaa, sillä yhteiskunnan tuomitsevat vihan kaverit ilmenivät omassa tilassaan yhteisönsä rankaisevana yliminänä. Kuin eläisin taas, huutaa nainen kadulla. Nyt on ennätykselliset olosuhteet, sillä kaikki on solidaarista. Eräs pariskunta säilytti vehnäjauhoja peltipurkissa kolme vuotta. Jauhoissa oli hiirien jättämiä jälkiä. He käyttivät jauhoja ruskean kastikkeen valmistamiseen. Eettisyys syntyy heidän olemisesta.

Köyhän lapsi hyppäsi kaikkein korkeammalle. Se hyväksyttiin vain siksi, että lapsen vanhemmat eivät saaneet asumistukea. Pulut voisivat kulkea hyvinvointiyhteiskunnassa monot jalassa, jos vasemmalla puolella merta olisi tuulista, muuten on hiljaista ja kylmää. Seuraavat tanssijat ovat venäläisiä, jotka esittävät kummallisuuksia. Heidät kuulutti lavalle paksu mies, jonka sormi vähän värähti salaman iskiessä maahan. Niin uutisissa aina sanotaan, muualla ei tapahdu mitään. Narkomaani kulkee tukka pystyssä pitkin katua taitettu kukka kädessä pummaten vastaantulijoilta yhtä euroa. Ei sitten, hän ulvahtaa ja uhoaa lähtevänsä Suomesta.

Nainen sanoi olleensa 33 vuotta naimisissa, hän väitti olevansa sankari. Ihmiset ovat sietämättömiä, siitä ei ole epäilystäkään. Helppo oli Daavidin tuhota filistealainen jättiläinen, aseteknologia sen teki mahdolliseksi. Sotatoimia ollaan yksityistämässä. Väsymys iskee ennen kuolemaa. Sairas pulu makaa maassa, sen vieressä surullinen torvensoittaja musisoi kauniita säveliä huulet veressä. Ihmisraunio ei kuole raunioille vaan tekemättömyyden vaippaan. Mies ei saanut yhtään joulukorttia, sillä hän on eläkkeellä. Runsaudensarvea ei ole olemassa, sillä maailmassa on kaikki. Eläkeläinen kuoli happipullot selässään, keuhkot rikkinäisinä, vaikka oli varakas mies.

Vanhus on kaatunut vessan lattialle. Verta on kaikkialla, siitä huolimatta vanhus juo raakaa viinaa suutaan himokkaasti aukoen. Sinä olet juopon näköinen, väittää silmälasipäinen viranomainen hänen vieressään. Yhdellä siivellä lentävä kärpänen on tuomittu samaan kotiseutuun lopuksi elämäkseen. Asianajaja väitti, että puukotustapaus oli oikeutettu, sillä uhri oli ottanut tupakan ja purukumia pöydältä luvatta. Uhri sai melkein sakot oikeudessa puhuessaan tuomion julistuksen päivänä karkealla kielellä. Mies ja nainen menettivät asuntonsa. Harmaa muuttoauto vei heidän vähäisen omaisuutensa kauas pois. Koululainen poltti tupakkaa koulun alueella, hän sai päiväsakkoja. On löydettävä hyvä paikka ja pysyttävä siellä. Kotiseutu sijaitsee rauhallisessa ja vauraassa kotimaassa.


 


 

]]>
0 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247240-kotiseutu-sijaitsee-rauhallisessa-ja-vauraassa-kotimaassa#comments Hyvinvointi Itsenäisyys Kotimaa Kotiseutu Vauraus Wed, 06 Dec 2017 21:26:52 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247240-kotiseutu-sijaitsee-rauhallisessa-ja-vauraassa-kotimaassa
Touko Aallossa tapahtunut iso muutos – vihreissä piilee yhä jytky http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246950-touko-aallossa-tapahtunut-iso-muutos-vihreissa-piilee-yha-jytky <p>Suomen suurin potentiaalinen kannatus, ydinkannattajajoukko jaetulla kärkisijalla. Suomen toiseksi vetovoimaisin puoluejohtaja.</p><p>Aivan äkkiseltään ajateltuna kovin monelle ei varmasti tule mieleen, että puoluebarometrin tiedot viittaavat vihreisiin ja puheenjohtaja Touko Aaltoon.</p><p>Nimittäin Aallon julkisuuskuva on syksyn kuherruskuukausien aikana muuttunut sekavaksi.</p><p>Suurelle yleisölle on jäänyt avoimeksi Aallon alkoholikanta, ruokavalio kuin yksityiselämän suhteetkin. Olenpa kuullut, että kaikille ei ole oikein vieläkään selvää, tuomitsiko Aalto Fatim Diarran insestiheiton maalaisista vai ei. Tällä viikolla hän joutui oikomaan jo omasta painostaan antamiaan kommentteja.</p><p>Aallon uusi julkisuuskuva on jo sikäli mielenkiintoinen, että vielä puoli vuotta sitten Aalto oli puolueensa sankari, joka oli nostanut vihreistä Jyväskylän suurimman puolueen.</p><p>Hän oli reippaasti kantaa ottava ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka ensitöikseen eduskunnassa perusti olutseuran, puhui käsityöläisoluiden puolesta, seurasi hanakasti sotea ja antoi hallitukselle sapiskaa Talvivaarasta. Eduskunnassa hän piti aktiivisesti puheita ja huuteli niin, että ministeriaitiosta Aaltoa alettiin nopeasti puhutella nimeltä.</p><p>Kevään puheenjohtajakampanjansa aikana Aalto otti sovittelevamman suunnan: politiikkaa tulisi tehdä pitkäjänteisesti yli vaalikausien. Viestien pohjavireessä korostui tämänkin palstan lukijoille tuttu slogan: &ldquo;hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa&rdquo;. Pääministeri Juha Sipiläkin (kesk.) soitti rautakaupasta. Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala äimisteli jo julkisesti, missä on vihreiden kesäpopulismi ja pohti, että vihreiden keväästä saakka toistama hokema pääministeripuolueeksi nousemisesta olisi syytä ottaa jo vakavammin.</p><p>Syksyllä Aallon esiintymisissä on ollut enemmän selittelyä, josta on revitty huumoria aina Pelimiestä myöten.</p><p>Vaikka kohuissa on Aallon kannalta kiusallisia väärinymmärryksiä, on puoluejohtajan uskottavuuden kannalta hankalaa, että hän joutuu toistuvasti omia lausuntojaan jälkikäteen oikomaan. Ne eivät rakenna kuvaa uskottavasta poliittisesta johtajasta saatikka pääministeristä.</p><p>Aalto on yhä Suomen toiseksi vetovoimaisin puoluejohtaja, mutta luvut ovat laskeneet Ville Niinistön kaudesta. Syksyn aikana suurelle yleisölle on julkisuudessa syntynyt kuva haparoivasta Aallosta. Gallupeissa vihreiden kannatus on kesän huippuluvuista jo laskenut.</p><p>Puoluebarometrista kuitenkin ilmenee, että vihreät ovat sitouttaneet ydinkannattajajoukkonsa uusiin ennätyslukemiin. Nyt 12 prosenttia suomalaisista pitää vihreitä erittäin houkuttelevana puolueena eduskuntavaaleja ajatellen. Yhtä koviin lukemiin nousee kokoomus. Kaikkiaan 38 prosenttia pitää sitä vähintään melko houkuttelevana puolueena.</p><p>Aaltoon kohdistuu kovat odotukset ja hän tuntee ne itsekin. Valintansa jälkeen Tampereen puoluekokouksessa hän tunnusti, että kevään 2019 eduskuntavaaleista tulee hänen kautensa tärkein koetus. Kun uuden puheenjohtajan kuherruskuukaudet ovat ohi, alkaa jäljelle jäädä kysymys, kuinka Aalto odotukset realisoi.</p><p>Lauantaina Aalto pitää linjapuheen vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa. Nähtäväksi jää, onnistuuko hän tällä kertaa viestimään asiansa kerralla oikein.</p> Suomen suurin potentiaalinen kannatus, ydinkannattajajoukko jaetulla kärkisijalla. Suomen toiseksi vetovoimaisin puoluejohtaja.

Aivan äkkiseltään ajateltuna kovin monelle ei varmasti tule mieleen, että puoluebarometrin tiedot viittaavat vihreisiin ja puheenjohtaja Touko Aaltoon.

Nimittäin Aallon julkisuuskuva on syksyn kuherruskuukausien aikana muuttunut sekavaksi.

Suurelle yleisölle on jäänyt avoimeksi Aallon alkoholikanta, ruokavalio kuin yksityiselämän suhteetkin. Olenpa kuullut, että kaikille ei ole oikein vieläkään selvää, tuomitsiko Aalto Fatim Diarran insestiheiton maalaisista vai ei. Tällä viikolla hän joutui oikomaan jo omasta painostaan antamiaan kommentteja.

Aallon uusi julkisuuskuva on jo sikäli mielenkiintoinen, että vielä puoli vuotta sitten Aalto oli puolueensa sankari, joka oli nostanut vihreistä Jyväskylän suurimman puolueen.

Hän oli reippaasti kantaa ottava ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka ensitöikseen eduskunnassa perusti olutseuran, puhui käsityöläisoluiden puolesta, seurasi hanakasti sotea ja antoi hallitukselle sapiskaa Talvivaarasta. Eduskunnassa hän piti aktiivisesti puheita ja huuteli niin, että ministeriaitiosta Aaltoa alettiin nopeasti puhutella nimeltä.

Kevään puheenjohtajakampanjansa aikana Aalto otti sovittelevamman suunnan: politiikkaa tulisi tehdä pitkäjänteisesti yli vaalikausien. Viestien pohjavireessä korostui tämänkin palstan lukijoille tuttu slogan: “hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa”. Pääministeri Juha Sipiläkin (kesk.) soitti rautakaupasta. Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala äimisteli jo julkisesti, missä on vihreiden kesäpopulismi ja pohti, että vihreiden keväästä saakka toistama hokema pääministeripuolueeksi nousemisesta olisi syytä ottaa jo vakavammin.

Syksyllä Aallon esiintymisissä on ollut enemmän selittelyä, josta on revitty huumoria aina Pelimiestä myöten.

Vaikka kohuissa on Aallon kannalta kiusallisia väärinymmärryksiä, on puoluejohtajan uskottavuuden kannalta hankalaa, että hän joutuu toistuvasti omia lausuntojaan jälkikäteen oikomaan. Ne eivät rakenna kuvaa uskottavasta poliittisesta johtajasta saatikka pääministeristä.

Aalto on yhä Suomen toiseksi vetovoimaisin puoluejohtaja, mutta luvut ovat laskeneet Ville Niinistön kaudesta. Syksyn aikana suurelle yleisölle on julkisuudessa syntynyt kuva haparoivasta Aallosta. Gallupeissa vihreiden kannatus on kesän huippuluvuista jo laskenut.

Puoluebarometrista kuitenkin ilmenee, että vihreät ovat sitouttaneet ydinkannattajajoukkonsa uusiin ennätyslukemiin. Nyt 12 prosenttia suomalaisista pitää vihreitä erittäin houkuttelevana puolueena eduskuntavaaleja ajatellen. Yhtä koviin lukemiin nousee kokoomus. Kaikkiaan 38 prosenttia pitää sitä vähintään melko houkuttelevana puolueena.

Aaltoon kohdistuu kovat odotukset ja hän tuntee ne itsekin. Valintansa jälkeen Tampereen puoluekokouksessa hän tunnusti, että kevään 2019 eduskuntavaaleista tulee hänen kautensa tärkein koetus. Kun uuden puheenjohtajan kuherruskuukaudet ovat ohi, alkaa jäljelle jäädä kysymys, kuinka Aalto odotukset realisoi.

Lauantaina Aalto pitää linjapuheen vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa. Nähtäväksi jää, onnistuuko hän tällä kertaa viestimään asiansa kerralla oikein.

]]>
17 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246950-touko-aallossa-tapahtunut-iso-muutos-vihreissa-piilee-yha-jytky#comments Kotimaa Kotimaa Politiikka Fri, 01 Dec 2017 18:12:57 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246950-touko-aallossa-tapahtunut-iso-muutos-vihreissa-piilee-yha-jytky
Suomi100 -häpeä: Isänpäivä kielletty ja 10-vuotiaille kasvatusvastuu http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245450-suomi100-hapea-isanpaiva-kielletty-ja-10-vuotiaille-kasvatusvastuu <p>Onko sääntö-Suomi jo saavuttanut maksimijärjettömyytensä? Hyvinvointiyhteiskuntaa on elvytetty pitkään, mutta valmista ei näytä tulevan. Ihmisten elämänhallinta heikkenee edelleen, syrjäytyminen lisääntyy, vanhemmuus on hukassa ja luottamus virkamiesten toimintaan vähenee.</p><p>Yhteiskunnallisia ongelmia on ratkottu kustannuslähtöisesti, vaikka rappion syy taitaa ollakin toisaalla: Joko viimein uskalletaan puhua virkamiesten päätösten sisällöistä ja niiden&nbsp; vaikutuksista ihmisten elämään? Joko viimein uskalletaan vaatia julkiselta sektorilta palvelua, joka helpottaa elämää sen sijaan, että tulee tunne simputuksesta tai hallinnon mielivallasta ohi arkijärjen?</p><p><strong>Kolme esimerkkiä:</strong></p><ol><li>Kunnallisessa päiväkodissa on yhdenvertaisuuden vuoksi luovuttu isänpäivän vietosta, vaikka asia ei kuulu yhdenvertaisuuskäsitteen piiriin.</li><li>Vanhemmilla on vastuu alaikäisestä ja hänen kehityksestään, mutta heillä ei ole &nbsp;tiedonsaantioikeutta lapsen terveystietoihin tai pääsyä hoitoneuvotteluihin.</li><li>Virkamiesten halu palvella kansalaisia on katoava luonnonvara: &rdquo;Mieluummin sakot sadoille ihmisille kuin yksi tiedote viranomaiselta. Oppiipahan parkkeeraamaan.&rdquo;</li></ol><p>&nbsp;</p><p><strong>KUNNALLISESSA PÄIVÄKODISSA ON LUOVUTTU ISÄNPÄIVÄN VIETOSTA</strong></p><p><a href="https://www.is.fi/perhe/art-2000005433563.html">Kahdessa helsinkiläisessä päiväkodissa on päätetty luopua isänpäivän vietosta ja tilalle on otettu läheisenpäivän viettäminen</a>. Mielestäni päätös on väärä ja huonosti perusteltu ja se jouduttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista.</p><p>Päätös on väärä sen vuoksi, että isänpäivä on tärkeä isää ja lasta yhdistävä ja vanhemmuutta tukeva perinne. Siitä luopuminen on haitallista niin lapselle kuin vanhemmillekin. Päätös on huonosti perusteltu, koska argumenteissa on asiavirheitä ja näyttää siltä, että kunnallista varhaiskasvatusorganisaatiota käytetään ideologisen propagandan levittämiseen.</p><p>Helsingin kaupungin viestintäpäällikkö sanoi Iltalehden uutisessa, että &rdquo;läheisenpäivän tavoitteena on, että kaikkia perheitä kohdeltaisiin tasapuolisesti&rdquo;.</p><p>Lisäksi päiväkodin johtaja totesi päätöksensä perusteluna, että &rdquo;Helsingissä on hyvin monenlaisia perheitä&quot;. Hän vetoaa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan sanoen, että &quot;kaikki lapset ovat yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa. Kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua kaikenlaiseen toimintaan, riippumatta perhetaustasta.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tasapuolisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjintä ovat termejä, joita käytettäessä näyttää olevan mahdollista tehdä vaikka kuinka villejä päätöksiä. Mainitut asiat ovat ehdottoman tärkeitä, mutta niitä ei saa hyväksikäyttää väärin perustein ja väärissä asiayhteyksissä.</strong></p><p>Yhdenvertaisuus on perusoikeus ja sillä tarkoitetaan sitä, että kaikkien ihmisten on oltava lain edessä yhdenvertaisia eikä heitä ei saa asettaa eri asemaan (esimerkiksi opiskelupaikan saannissa tai työnhaussa) ilman hyväksyttävää syytä.</p><p>Missään yhdenvertaisuutta käsittelvässä laissa ei sanota, että kaiken julkisen toiminnan on oltava tasapäistävää tai kaikilta olosuhteiltaan samanlaista kaikille. Yhdenvertaisuus ei siis tarkoita sitä, että &rdquo;jos jotain ei minulla ole, ei sitä saa muillakaan olla&rdquo;. &nbsp;Tasa-arvoperustelu puolestaan liittyy sukupuolten välisiin kysymyksiin, ei tässä puheena olevaan asiaan.</p><p>Myöskään syrjinnästä ei tässä yhteydessä ole kysymys. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee selkeästi, että erilainen kohtelu ei ole automaattisesti syrjintää. On väärin väittää, että tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus syntyvät vain silloin, kun toiminta on kaikille täsmälleen samansisältöistä. Varsinkin kun toiminnan sisältökriteerit ovat päättäjän oman ajattelun tulosta. Nyt päätöksen kohteena on isänpäivä. Onko seuraava tasapäistämisen aihe laulutaito? Päiväkodissa ei jatkossa enää lauleta, koska kaikilla ei ole yhtä hyvää lauluääntä? -Tiedän, korni vertaus, mutta kornia on isänpäivän kieltäminenkin yhdenvertaisuuteen ja tasapuolisuuteen vetoamalla.</p><p>Itse asiassa viranomaisten olisi isänpäivän kieltämisen sijaan ryhdyttävä puolustamaan isänpäivän viettoa. Nimittäin perhe kaikissa sen ilmenemismuodoissaan on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16. artiklan mukaan &rdquo;yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan. Valtiolla on velvollisuus suojata ja tukea perhettä ja sen hyvinvointia.&rdquo;</p><p><strong>Mielestäni lapsella on oikeus olla ylpeä perheestään - on se sitten perinteinen ydinperhe, isätön, äiditön, kaksi-isäinen tai kaksiäitinen perhe. Isättömiä perheitä ei saada isällisiksi sillä, että lopetetaan isänpäivän vietto tai että systemaattisesti ohitetaan keskustelu isän merkityksestä lapsen elämässä. Meillä on tabuja ja keskustelusta piilotettuja aiheita jo ihan riittävästi, ei keksitä niitä lisää.</strong></p><p>Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla sanoo, että &rdquo;jokaisella on oikeus nautia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta&rdquo;. Siis myös perinteisillä ydinperheillä on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Nyt tehty päätös tuntuu siltä, että tätä kunnioitusta ei ole kaikkia perheitä kohtaan, vaikka päiväkodin johtaja niin väittääkin.</p><p>Lapselle on kiistatta hyötyä läheisestä isäsuhteesta ja isä tarvitsee tukea vanhemmuuteensa. On tärkeää, että jatkossakin askarrellaan isänpäiväkortteja ja että isänpäivää juhlitaan. Ne, joiden elämässä isää ei ole, voivat hyvin tehdä läheisenpäiväkortin jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. On mielikuvituksen tai hyvän tahdon puutetta, jos päiväkodissa ei ymmärretä, että nämä kaksi teemaa voidaan käsitellä rinnakkain samaan aikaan ilman, että kummaltakaan lapsiryhmältä (isälliset &ndash; isättömät) otetaan mitään arvokasta pois.</p><p>On erikoista, että näin ideologisia linjauksia voi tehdä kaupungin palvelutarjonnassa ilman demokraattista päätöksentekoprosessia. Yksi virkamies voi linjata toimintaa oman ajattelunsa mukaisesti. Ei kannata ihmetellä, jos vanhemmat alkavat yhä tarkemmin vertailemaan päiväkotien käytäntöjä ja niissä vallitsevia asenneilmastoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>VANHEMMILLA VASTUU ALAIKÄISESTÄ, MUTTA EI KEINOJA VASTUUN KANTAMISEEN</strong></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9904415">Ylen uutisessa kerrottiin</a>, että äiti ei voinut varata hammaslääkäriä 10-vuotiaalle lapselleen, koska vallitsevan käytännön mukaan vanhemmilla ei ole pääsyä lastensa terveystietoihin eikä oikeutta olla aktiivinen osapuoli lapsen asioissa.</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että 10 vuotta täyttäneen terveystietoja ei anneta vanhemmille OmaKanta &ndash;palvelusta. Kunnissa ja kuntayhtymissä on viranomaisten toimesta laajennettu käytäntöä pidemmälle kaikkeen terveystietoon (ja moneen muuhunkin lasta koskevaan tietoon).</p><p>Viranomaiset siis ihan pokkana väittävät, että 10 vuotta täyttänyt lapsi on kypsä päättämään omista terveysasioistaan.</p><p><strong>Laki sanoo, että lasta on hoidettava yhteisymmärryksessä lapsen kanssa. Tämä on hyvä linjaus, mutta viranomaisten käytäntö, jonka mukaan alaikäisestä vastuussa oleva vanhempi ohitetaan täysin, on kestämätön. On aika rajua, jos lapsen todetaan esimerkiksi kärsivän mielenterveyden häiriöstä ja hän saa siihen lääkkeet, siitä ei kerrota vanhemmille.</strong></p><p>On varmasti tilanteita, jolloin on perusteltua olla kertomatta lapsen tilasta vanhemmille, mutta näiden olisi oltava poikkeuksia. Ei voi olla lastemme etu, että vanhemmat eivät ole mukana heidän elämässään. Viranomaisten ei pidä suunnitella toimintamalleja poikkeustilanteita priorisoiden. Se on tuhoisaa niin vanhemmuuden kuin turvallisen lapsuuden näkökulmasta katsottuna.</p><p>Tiedän tapauksen, jossa eräs äiti kertoi sattumalta saaneensa tietää, että koululääkäri oli määrännyt nuorelle rauhoittavia lääkkeitä koulujännityksen vuoksi. Nuori oli hankkinut nämä lääkkeet ja käytti niitä päihtymistarkoituksessa, sillä mitään koulujännitystä ei oikeasti ollut olemassa. Mietin vain, kenellä on vastuu, kun noin rajuja juttuja tapahtuu vanhempien tietämättä? Onko yksilön tietosuoja viety liian pitkälle, kun huoltaja siirretään sivuraiteille ja viranomaiset tekevät elämänmittaisia päätöksiä huoltajaa kuulematta?</p><p><strong>Yksilönsuojan ylisuojelu vaikuttaa muihinkin kuin vain lapsiin</strong>. Tuttavani yritti mennä tervehtimään dementoitunutta ystäväänsä. Vierailu ei onnistunut, koska kunnallisessa dementiakodissa ei suostuttu kertomaan &rdquo;onko kyseinen henkilö laitoksessa potilaana&rdquo;. Tilanne ei ratkennut, vaikka tuttavani vakuutti tietävänsä potilaana olosta. Hänelle olisi pitänyt vain avata oikean osaston ovi. Ovi ei auennut, eikä dementoitunut vanhus saanut tavata ystäväänsä. Onkohan yksityisyyden suoja viety tässäkin vähän liian pitkälle? Ovatko virkamiehet osaamattomia vai virkavirheen pelon lamauttamia?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>VIRKAMIESTEN HALU PALVELLA KANSALAISIA ON KATOAVA LUONNONVARA</strong></p><p><a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005430510.html">Helsingin Sanomat uutisoi Vantaan pysäköinninvalvonnasta ja liikennesuunnittelusta.</a> Vantaankosken liityntäparkkiin liittyen oli päätetty, että vastedes aluella on käytettävä pysäköintikiekkoa. Vuosikausia aluella pysäköineet eivät marraskuun pimeydessä huomanneet pienen lisäkilven asennusta ja lopputuloksena oli pysäköinninvalvonnan riihipäivä: 116 autosta 113 sai sakot pysäköintikiekon puuttumisen vuoksi!</p><p><strong>Tässä tapauksessa halu palvella kansalaisia oli nolla niin liikennesuunnittelun kuin kunnallisen pysäköinninvalvonnankin osalta. </strong>Vastuuvirkamiehet sanoivat kysyttäessä, että &rdquo;pykäliä on noudatettu&rdquo; eivätkä nähneet tarvetta &rdquo;millekään tiedottelulle&rdquo;. Sakottajat tosin osasivat olla heti paikalla, kun lisäkilpi asennettiin. Kenellekään ei tullut mieleen laittaa alueelle ilmoitusta muuttuneesta käytännöstä.</p><p>Ihan oikeasti, miten virkamiehille saataisiin kasvamaan halu palvella asukkaita? Tässä tapauksessa virkamiesten palvelun prioriteettina tulisi olla joustava liikenne ja sujuva pysäköinti. Maksimisakotus ei saisi olla toimintaa ohjaava motiivi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko sääntö-Suomi jo saavuttanut maksimijärjettömyytensä? Hyvinvointiyhteiskuntaa on elvytetty pitkään, mutta valmista ei näytä tulevan. Ihmisten elämänhallinta heikkenee edelleen, syrjäytyminen lisääntyy, vanhemmuus on hukassa ja luottamus virkamiesten toimintaan vähenee.

Yhteiskunnallisia ongelmia on ratkottu kustannuslähtöisesti, vaikka rappion syy taitaa ollakin toisaalla: Joko viimein uskalletaan puhua virkamiesten päätösten sisällöistä ja niiden  vaikutuksista ihmisten elämään? Joko viimein uskalletaan vaatia julkiselta sektorilta palvelua, joka helpottaa elämää sen sijaan, että tulee tunne simputuksesta tai hallinnon mielivallasta ohi arkijärjen?

Kolme esimerkkiä:

  1. Kunnallisessa päiväkodissa on yhdenvertaisuuden vuoksi luovuttu isänpäivän vietosta, vaikka asia ei kuulu yhdenvertaisuuskäsitteen piiriin.
  2. Vanhemmilla on vastuu alaikäisestä ja hänen kehityksestään, mutta heillä ei ole  tiedonsaantioikeutta lapsen terveystietoihin tai pääsyä hoitoneuvotteluihin.
  3. Virkamiesten halu palvella kansalaisia on katoava luonnonvara: ”Mieluummin sakot sadoille ihmisille kuin yksi tiedote viranomaiselta. Oppiipahan parkkeeraamaan.”

 

KUNNALLISESSA PÄIVÄKODISSA ON LUOVUTTU ISÄNPÄIVÄN VIETOSTA

Kahdessa helsinkiläisessä päiväkodissa on päätetty luopua isänpäivän vietosta ja tilalle on otettu läheisenpäivän viettäminen. Mielestäni päätös on väärä ja huonosti perusteltu ja se jouduttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista.

Päätös on väärä sen vuoksi, että isänpäivä on tärkeä isää ja lasta yhdistävä ja vanhemmuutta tukeva perinne. Siitä luopuminen on haitallista niin lapselle kuin vanhemmillekin. Päätös on huonosti perusteltu, koska argumenteissa on asiavirheitä ja näyttää siltä, että kunnallista varhaiskasvatusorganisaatiota käytetään ideologisen propagandan levittämiseen.

Helsingin kaupungin viestintäpäällikkö sanoi Iltalehden uutisessa, että ”läheisenpäivän tavoitteena on, että kaikkia perheitä kohdeltaisiin tasapuolisesti”.

Lisäksi päiväkodin johtaja totesi päätöksensä perusteluna, että ”Helsingissä on hyvin monenlaisia perheitä". Hän vetoaa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan sanoen, että "kaikki lapset ovat yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa. Kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua kaikenlaiseen toimintaan, riippumatta perhetaustasta."

 

Tasapuolisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjintä ovat termejä, joita käytettäessä näyttää olevan mahdollista tehdä vaikka kuinka villejä päätöksiä. Mainitut asiat ovat ehdottoman tärkeitä, mutta niitä ei saa hyväksikäyttää väärin perustein ja väärissä asiayhteyksissä.

Yhdenvertaisuus on perusoikeus ja sillä tarkoitetaan sitä, että kaikkien ihmisten on oltava lain edessä yhdenvertaisia eikä heitä ei saa asettaa eri asemaan (esimerkiksi opiskelupaikan saannissa tai työnhaussa) ilman hyväksyttävää syytä.

Missään yhdenvertaisuutta käsittelvässä laissa ei sanota, että kaiken julkisen toiminnan on oltava tasapäistävää tai kaikilta olosuhteiltaan samanlaista kaikille. Yhdenvertaisuus ei siis tarkoita sitä, että ”jos jotain ei minulla ole, ei sitä saa muillakaan olla”.  Tasa-arvoperustelu puolestaan liittyy sukupuolten välisiin kysymyksiin, ei tässä puheena olevaan asiaan.

Myöskään syrjinnästä ei tässä yhteydessä ole kysymys. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee selkeästi, että erilainen kohtelu ei ole automaattisesti syrjintää. On väärin väittää, että tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus syntyvät vain silloin, kun toiminta on kaikille täsmälleen samansisältöistä. Varsinkin kun toiminnan sisältökriteerit ovat päättäjän oman ajattelun tulosta. Nyt päätöksen kohteena on isänpäivä. Onko seuraava tasapäistämisen aihe laulutaito? Päiväkodissa ei jatkossa enää lauleta, koska kaikilla ei ole yhtä hyvää lauluääntä? -Tiedän, korni vertaus, mutta kornia on isänpäivän kieltäminenkin yhdenvertaisuuteen ja tasapuolisuuteen vetoamalla.

Itse asiassa viranomaisten olisi isänpäivän kieltämisen sijaan ryhdyttävä puolustamaan isänpäivän viettoa. Nimittäin perhe kaikissa sen ilmenemismuodoissaan on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16. artiklan mukaan ”yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan. Valtiolla on velvollisuus suojata ja tukea perhettä ja sen hyvinvointia.”

Mielestäni lapsella on oikeus olla ylpeä perheestään - on se sitten perinteinen ydinperhe, isätön, äiditön, kaksi-isäinen tai kaksiäitinen perhe. Isättömiä perheitä ei saada isällisiksi sillä, että lopetetaan isänpäivän vietto tai että systemaattisesti ohitetaan keskustelu isän merkityksestä lapsen elämässä. Meillä on tabuja ja keskustelusta piilotettuja aiheita jo ihan riittävästi, ei keksitä niitä lisää.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla sanoo, että ”jokaisella on oikeus nautia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta”. Siis myös perinteisillä ydinperheillä on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Nyt tehty päätös tuntuu siltä, että tätä kunnioitusta ei ole kaikkia perheitä kohtaan, vaikka päiväkodin johtaja niin väittääkin.

Lapselle on kiistatta hyötyä läheisestä isäsuhteesta ja isä tarvitsee tukea vanhemmuuteensa. On tärkeää, että jatkossakin askarrellaan isänpäiväkortteja ja että isänpäivää juhlitaan. Ne, joiden elämässä isää ei ole, voivat hyvin tehdä läheisenpäiväkortin jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. On mielikuvituksen tai hyvän tahdon puutetta, jos päiväkodissa ei ymmärretä, että nämä kaksi teemaa voidaan käsitellä rinnakkain samaan aikaan ilman, että kummaltakaan lapsiryhmältä (isälliset – isättömät) otetaan mitään arvokasta pois.

On erikoista, että näin ideologisia linjauksia voi tehdä kaupungin palvelutarjonnassa ilman demokraattista päätöksentekoprosessia. Yksi virkamies voi linjata toimintaa oman ajattelunsa mukaisesti. Ei kannata ihmetellä, jos vanhemmat alkavat yhä tarkemmin vertailemaan päiväkotien käytäntöjä ja niissä vallitsevia asenneilmastoja.

 

VANHEMMILLA VASTUU ALAIKÄISESTÄ, MUTTA EI KEINOJA VASTUUN KANTAMISEEN

Ylen uutisessa kerrottiin, että äiti ei voinut varata hammaslääkäriä 10-vuotiaalle lapselleen, koska vallitsevan käytännön mukaan vanhemmilla ei ole pääsyä lastensa terveystietoihin eikä oikeutta olla aktiivinen osapuoli lapsen asioissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että 10 vuotta täyttäneen terveystietoja ei anneta vanhemmille OmaKanta –palvelusta. Kunnissa ja kuntayhtymissä on viranomaisten toimesta laajennettu käytäntöä pidemmälle kaikkeen terveystietoon (ja moneen muuhunkin lasta koskevaan tietoon).

Viranomaiset siis ihan pokkana väittävät, että 10 vuotta täyttänyt lapsi on kypsä päättämään omista terveysasioistaan.

Laki sanoo, että lasta on hoidettava yhteisymmärryksessä lapsen kanssa. Tämä on hyvä linjaus, mutta viranomaisten käytäntö, jonka mukaan alaikäisestä vastuussa oleva vanhempi ohitetaan täysin, on kestämätön. On aika rajua, jos lapsen todetaan esimerkiksi kärsivän mielenterveyden häiriöstä ja hän saa siihen lääkkeet, siitä ei kerrota vanhemmille.

On varmasti tilanteita, jolloin on perusteltua olla kertomatta lapsen tilasta vanhemmille, mutta näiden olisi oltava poikkeuksia. Ei voi olla lastemme etu, että vanhemmat eivät ole mukana heidän elämässään. Viranomaisten ei pidä suunnitella toimintamalleja poikkeustilanteita priorisoiden. Se on tuhoisaa niin vanhemmuuden kuin turvallisen lapsuuden näkökulmasta katsottuna.

Tiedän tapauksen, jossa eräs äiti kertoi sattumalta saaneensa tietää, että koululääkäri oli määrännyt nuorelle rauhoittavia lääkkeitä koulujännityksen vuoksi. Nuori oli hankkinut nämä lääkkeet ja käytti niitä päihtymistarkoituksessa, sillä mitään koulujännitystä ei oikeasti ollut olemassa. Mietin vain, kenellä on vastuu, kun noin rajuja juttuja tapahtuu vanhempien tietämättä? Onko yksilön tietosuoja viety liian pitkälle, kun huoltaja siirretään sivuraiteille ja viranomaiset tekevät elämänmittaisia päätöksiä huoltajaa kuulematta?

Yksilönsuojan ylisuojelu vaikuttaa muihinkin kuin vain lapsiin. Tuttavani yritti mennä tervehtimään dementoitunutta ystäväänsä. Vierailu ei onnistunut, koska kunnallisessa dementiakodissa ei suostuttu kertomaan ”onko kyseinen henkilö laitoksessa potilaana”. Tilanne ei ratkennut, vaikka tuttavani vakuutti tietävänsä potilaana olosta. Hänelle olisi pitänyt vain avata oikean osaston ovi. Ovi ei auennut, eikä dementoitunut vanhus saanut tavata ystäväänsä. Onkohan yksityisyyden suoja viety tässäkin vähän liian pitkälle? Ovatko virkamiehet osaamattomia vai virkavirheen pelon lamauttamia?

 

VIRKAMIESTEN HALU PALVELLA KANSALAISIA ON KATOAVA LUONNONVARA

Helsingin Sanomat uutisoi Vantaan pysäköinninvalvonnasta ja liikennesuunnittelusta. Vantaankosken liityntäparkkiin liittyen oli päätetty, että vastedes aluella on käytettävä pysäköintikiekkoa. Vuosikausia aluella pysäköineet eivät marraskuun pimeydessä huomanneet pienen lisäkilven asennusta ja lopputuloksena oli pysäköinninvalvonnan riihipäivä: 116 autosta 113 sai sakot pysäköintikiekon puuttumisen vuoksi!

Tässä tapauksessa halu palvella kansalaisia oli nolla niin liikennesuunnittelun kuin kunnallisen pysäköinninvalvonnankin osalta. Vastuuvirkamiehet sanoivat kysyttäessä, että ”pykäliä on noudatettu” eivätkä nähneet tarvetta ”millekään tiedottelulle”. Sakottajat tosin osasivat olla heti paikalla, kun lisäkilpi asennettiin. Kenellekään ei tullut mieleen laittaa alueelle ilmoitusta muuttuneesta käytännöstä.

Ihan oikeasti, miten virkamiehille saataisiin kasvamaan halu palvella asukkaita? Tässä tapauksessa virkamiesten palvelun prioriteettina tulisi olla joustava liikenne ja sujuva pysäköinti. Maksimisakotus ei saisi olla toimintaa ohjaava motiivi.

]]>
21 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245450-suomi100-hapea-isanpaiva-kielletty-ja-10-vuotiaille-kasvatusvastuu#comments Hyvinvointiyhteiskunta Kasvatus Kotimaa Normit Virkamiehet Thu, 02 Nov 2017 17:24:31 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245450-suomi100-hapea-isanpaiva-kielletty-ja-10-vuotiaille-kasvatusvastuu
Sampsa Katajan kiinteistöveroideassa on mittakaavavirhe http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244469-sampsa-katajan-kiinteistoveroideassa-on-mittakaavavirhe <p>Aamukahvi meni väärään kurkkuun, kun luin Sampsa Katajan mielipidekirjoituksen kiinteistöverosta (<a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005409108.html">HS 15.10.2017</a>). Tekstiä lukiessa tuli mieleen, että eikö kirjoittaja ymmärrä, mistä hän puhuu, vai sekottaako hän asioita tarkoituksellisesti.</p><p>Hän väitti mm. seuraavaa:</p><ul><li>kiinteistövero on varallisuusvero</li><li>on oikein, että ökytalossa asuva maksaa luksuksesta</li><li>kiinteistöveroa voisi korottaa ja tämä mahdollistaisi työn verotuksen alentamisen.</li></ul><p>&nbsp;</p><p><strong>KIINTEISTÖVERO EI OLE VARALLISUUSVERO TAI LUKSUSVERO</strong></p><p>Kiinteistövero on kiinteistön omistukseen perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa kiinteistön sijaintikunnalle. Katajan tekstiä lukiessa syntyy vääristynyt mielikuva siitä, että asia koskettaisi vain omissa omakotitaloissa asuvia. Totuus on toinen. Tältä verolta ei välty kukaan.</p><p>Kaikkein eniten kiinteistövero sattuu vuokralla asuvaan pienituloiseen: kiinteistön omistaja vastaa kyllä veron tilittämisestä kunnalle, mutta tosiasiassa veron aiheuttama kustannus peritään täysimääräisesti asukkailta. Tosiasiallisesti siis joka ikinen asukas maksaa osuutensa kiinteistöverosta, oli hänellä varallisuutta tai ei.</p><p>Kataja ehdottaa mediaseksikkäästi, että ökytaloissa asuville tosirikkaille kohdistettaisiin entistä kovempia kiinteistöveroja. Hän jättää kertomatta, että kiinteistöveroa määriteltäessä ei oteta huomioon veronmaksajan rikkauden tasoa, maksukykyä tai asunnon ökyilyn astetta. Säännöt ovat kaikille samat, kun maapohjan ja rakennusten arvoa määritellään. Se siitä ehdotuksesta.</p><p>Hän sanoo myös, että &rdquo;on oikein, että ökytalossa maksetaan luksuksesta&rdquo;. Ökytalon tai luksuksen määritelmä ei käy hänen tekstistään ilmi, eikä sitä ole käsitelty kiinteistöverolaissakaan. Jos luksus tarkoittaa kalliimpia materiaaleja ja sisustusratkaisuja, niin &rdquo;luksusvero&rdquo; tulee näiden kalliimpien tuotteiden hankinnan yhteydessä maksetusta arvonlisäverosta. Kiinteistöveroon niillä valinnoilla ei ole vaikutusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>KIINTEISTÖVERON JA TYÖN VEROTUKSEN RINNASTAMISESSA ON RÄIKEÄ MITTAKAAVAVIRHE</strong></p><p>Kataja toteaa kirjoituksessaan: &rdquo;Jotta &hellip; työn verotus saataisiin kohtuulliseksi, tulisi käyttää veroja, jotka eivät aiheuta kannustinloukkuja. Kiinteistöveroa voisi yhä korottaa ja sen käyttöalaa laajentaa.&rdquo;</p><p>Käsittämätön rinnastus. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, että kiinteistöveron korotus nostaa entisestään kalliin asumisen hintaa. Asuminen kallistuu niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin asuvilla.</p><p>Toivon myös, että ihmiset ymmärtävät, että näiden verojen mittakaavaero on valtava. Katajan ehdotuksessa on räikeä mittakaavavirhe. On vastuutonta luvata työn verotuksen alentumista kiinteistöveron korotuksen kustannuksella. Vaikka kuinka kutkuttaisi äänestää kiinteistöverojen korotuksen puolesta, niin sillä on hyvin pieni, jopa olematon vaikutus työn verotukseen.</p><p>Otetaan esimerkiksi Helsinki. Helsingin tuloista on noin 50 % kunnan tuloveroa eli sitä työn verotusta. Kaupungin tätä kautta saama tulokertymä on noin 2,5 miljardia euroa vuodessa. Kiinteistöveroa kertyy puolestaan vain noin 4 % kaupungin tuloista eli vuositasolla noin 222 miljoonaa euroa.</p><p>Helsingin kaupunkilaisilta perimä tuloveroprosentti on 18,5 %. Jos sitä alennetaan esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä, menetetään tuloveroa 135 miljoonaa euroa. Jos tämä menetetty summa peritään kiinteistöveron avulla, niin sitä on korotettava 61 %. Aikamoinen lisäys asumiskustannuksiin. Kiinteistövero on tasavero kaikille, joten tämä hinnannousu rokottaisi pienituloisia kaikkein rajuimmin.</p><p>On varmasti tarpeen aika ajoin miettiä tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen tasoja, mutta toivottavasti päättäjillä on käsitys asioiden mittaluokista ja niiden erillisyydestä.</p><p>Kansalaisten arkeen vaikuttavien ehdotusten pitää olla perusteltuja muullakin, kuin halulla päästä otsikoihin. Päättäjien on ymmärrettävä, että kaikki kiinteistöihin kohdistuneet kulut vaikuttavat omistusmuodosta riippumatta asumiskustannuksiin ja asuntojen hintoihin.</p><p>Kiinteistöveron korotus ei kevennä työn verotusta. Siihen vedoten korotusta ei saa tehdä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamukahvi meni väärään kurkkuun, kun luin Sampsa Katajan mielipidekirjoituksen kiinteistöverosta (HS 15.10.2017). Tekstiä lukiessa tuli mieleen, että eikö kirjoittaja ymmärrä, mistä hän puhuu, vai sekottaako hän asioita tarkoituksellisesti.

Hän väitti mm. seuraavaa:

  • kiinteistövero on varallisuusvero
  • on oikein, että ökytalossa asuva maksaa luksuksesta
  • kiinteistöveroa voisi korottaa ja tämä mahdollistaisi työn verotuksen alentamisen.

 

KIINTEISTÖVERO EI OLE VARALLISUUSVERO TAI LUKSUSVERO

Kiinteistövero on kiinteistön omistukseen perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa kiinteistön sijaintikunnalle. Katajan tekstiä lukiessa syntyy vääristynyt mielikuva siitä, että asia koskettaisi vain omissa omakotitaloissa asuvia. Totuus on toinen. Tältä verolta ei välty kukaan.

Kaikkein eniten kiinteistövero sattuu vuokralla asuvaan pienituloiseen: kiinteistön omistaja vastaa kyllä veron tilittämisestä kunnalle, mutta tosiasiassa veron aiheuttama kustannus peritään täysimääräisesti asukkailta. Tosiasiallisesti siis joka ikinen asukas maksaa osuutensa kiinteistöverosta, oli hänellä varallisuutta tai ei.

Kataja ehdottaa mediaseksikkäästi, että ökytaloissa asuville tosirikkaille kohdistettaisiin entistä kovempia kiinteistöveroja. Hän jättää kertomatta, että kiinteistöveroa määriteltäessä ei oteta huomioon veronmaksajan rikkauden tasoa, maksukykyä tai asunnon ökyilyn astetta. Säännöt ovat kaikille samat, kun maapohjan ja rakennusten arvoa määritellään. Se siitä ehdotuksesta.

Hän sanoo myös, että ”on oikein, että ökytalossa maksetaan luksuksesta”. Ökytalon tai luksuksen määritelmä ei käy hänen tekstistään ilmi, eikä sitä ole käsitelty kiinteistöverolaissakaan. Jos luksus tarkoittaa kalliimpia materiaaleja ja sisustusratkaisuja, niin ”luksusvero” tulee näiden kalliimpien tuotteiden hankinnan yhteydessä maksetusta arvonlisäverosta. Kiinteistöveroon niillä valinnoilla ei ole vaikutusta.

 

KIINTEISTÖVERON JA TYÖN VEROTUKSEN RINNASTAMISESSA ON RÄIKEÄ MITTAKAAVAVIRHE

Kataja toteaa kirjoituksessaan: ”Jotta … työn verotus saataisiin kohtuulliseksi, tulisi käyttää veroja, jotka eivät aiheuta kannustinloukkuja. Kiinteistöveroa voisi yhä korottaa ja sen käyttöalaa laajentaa.”

Käsittämätön rinnastus. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, että kiinteistöveron korotus nostaa entisestään kalliin asumisen hintaa. Asuminen kallistuu niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin asuvilla.

Toivon myös, että ihmiset ymmärtävät, että näiden verojen mittakaavaero on valtava. Katajan ehdotuksessa on räikeä mittakaavavirhe. On vastuutonta luvata työn verotuksen alentumista kiinteistöveron korotuksen kustannuksella. Vaikka kuinka kutkuttaisi äänestää kiinteistöverojen korotuksen puolesta, niin sillä on hyvin pieni, jopa olematon vaikutus työn verotukseen.

Otetaan esimerkiksi Helsinki. Helsingin tuloista on noin 50 % kunnan tuloveroa eli sitä työn verotusta. Kaupungin tätä kautta saama tulokertymä on noin 2,5 miljardia euroa vuodessa. Kiinteistöveroa kertyy puolestaan vain noin 4 % kaupungin tuloista eli vuositasolla noin 222 miljoonaa euroa.

Helsingin kaupunkilaisilta perimä tuloveroprosentti on 18,5 %. Jos sitä alennetaan esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä, menetetään tuloveroa 135 miljoonaa euroa. Jos tämä menetetty summa peritään kiinteistöveron avulla, niin sitä on korotettava 61 %. Aikamoinen lisäys asumiskustannuksiin. Kiinteistövero on tasavero kaikille, joten tämä hinnannousu rokottaisi pienituloisia kaikkein rajuimmin.

On varmasti tarpeen aika ajoin miettiä tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen tasoja, mutta toivottavasti päättäjillä on käsitys asioiden mittaluokista ja niiden erillisyydestä.

Kansalaisten arkeen vaikuttavien ehdotusten pitää olla perusteltuja muullakin, kuin halulla päästä otsikoihin. Päättäjien on ymmärrettävä, että kaikki kiinteistöihin kohdistuneet kulut vaikuttavat omistusmuodosta riippumatta asumiskustannuksiin ja asuntojen hintoihin.

Kiinteistöveron korotus ei kevennä työn verotusta. Siihen vedoten korotusta ei saa tehdä.

]]>
41 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244469-sampsa-katajan-kiinteistoveroideassa-on-mittakaavavirhe#comments Kotimaa Asuminen Asumisen hinta Kiinteistövero Kotimaa Politiikka Sun, 15 Oct 2017 11:06:49 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244469-sampsa-katajan-kiinteistoveroideassa-on-mittakaavavirhe
Mitä pelko saa aikaiseksi http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241705-mita-pelko-saa-aikaseksi <p>Saan usein yhteydenottoja kansalaisilta, joissa he kertovat heille tapahtuneista tragedioista. Monet näistä eivät koskaan päädy julkisuuteen mm. siksi, etteivät uhrit uskalla niistä puhua.</p><p>Etenkin viime perjantain jälkeen muslimiyhteisön kokema turvattomuuden tunne on lukuisten eri välikohtausten myötä kasvanut. Pelottavaa on, että jopa monet uhkailujen ja hyökkäysten kohteeksi joutuneista ovat omaksuneet asenteen, että Turun tapahtumien valossa heihin kohdistetut iskut ovat jopa ymmärrettäviä.</p><p>Näinhän asian ei missään nimessä tulisi olla. Ei uhrien tulisi koskaan itse joutua järkeistämään ja legitimisoimaan heidän itsensä kohtaamaa väkivaltaa.</p><p>Muun Suomen lailla olen ollut valtavan tunteiden myllerryksen vallassa ja kokenut kuluneiden päivien aikana niin turhautuneisuutta, pelkoa, ahdistusta,voimattomuutta, surua ja järkytystä.</p><p>Suomalaisena olen järkyttynyt, että tällaista nähdään meilläkin. Muslimina olen vihainen siitä, että minulle rauhaa antavaa ja nimenomaan hyviin tekoihin kannustavaa uskontoa on taas käytetty aseena yhden elämässään eksyneen nuorukaisen valjastamisessa tällaisiin, minun islaminini vastaisiin, anteeksiantamattomiin kauheuksiin. Turkulaisäidin poikana olen ollut huolissani siellä asuvan perheeni tuvallisuudesta. Isänä taas pelkään lasteni hyvinvoinnin ja tulevaisuuden puolesta.</p><p>Olen kehottanut ihmisiä pysymään tyynenä ja olemaaan antamatta pelolle valtaa. Olen kannustanut muita välttämään liian pikaisia,tunnemyrskyssä tehtyjä johtopäätöksiä. Vaikeaa se kaiken tämän keskellä on &ndash; sen jouduin itsekin hyvin konkreettisesti huomaamaan.</p><p>Eilen maanantaina 21.8 sain puhelun eräältä äidiltä, joka kertoi, että hänen vuonna 1997 syntynyttä poikaansa on puukotettu jossain Myyrmäen ja Pähkinärinteen välillä. Hänen omien sanojensa mukaan poika oli ollut liikenteessä arabitaustaisen ystävänsä kanssa. Myöhemmin pojan kanssa puhuessani ilmeni, että tämä oli ollut kosovolaistaustainen.</p><p>Minulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö kaikki minulle kerrottu olisi ollut totta. Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut kun kuulen asioista, joista suuri yleisö ei koskaan kuule. Tällä kertaa joku oli kuitenkin valmis puhumaan. Tällä kertaa asiasta tulisi kerrankin näkyvää.</p><p>Tuomalla asian julki omilla kasvoillani ja nimelläni sekä laittamalla pojan yhteyteen lehdistön kanssa olin valmis laittamaan vaikka oman maineeni pantiksi tapahtuneen todenmukaisuudesta. Toimin koko ajan uskoen vilpittömästä siihen, mitä tein ja uskoin toimivani kaikkien parhaaksi.</p><p>Itse läpinäkyvyyttä, rehtiyttä ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavana ihmisenä ja poliitikkona en olisi koskaan päivittänyt Facebook-sivulleni mitään, ellen olisi uskonut siihen ihan sataprosenttisesti. Valheita ja paikkaansapitämättömiä huhuja levitellään maailmassamme jo ihan tarpeeksi &ndash; en minä mitään voittaisi sillä, että liittyisin näihin ihmisiin.</p><p>Päivitin tilannetta Facebookkiini sitä mukaa kun lisää tietoja sain. Tilanteen tutkinta jatkuu poliisin ja uhrien kesken yhä, mutta tähän saakka selvinneen perusteella mm. väärinymmärrysten ja virheellisten sanavalintojen vuoksi minulle kerrottu selostus tapahtuneesta ei ole ollut niin dramaattinen, kuin minun annettiin ymmärtää. Teho-osaston sijaan toinen uhri on ollut hoidettavana ensiavussa eikä hän vieläkään halua puhua asiasta.</p><p>Maltti on valttia &ndash; tässä sen viimeistään huomasin minäkin. Minun olisi pitänyt malttaa odottaa ja selvittää taustoja enemmän ennen kuin toin mitään julkisuuteen. Julkisuuden henkilönä tiedostan, että minulla on tässä suhteessa ihan erityinen vastuu siinä, minkälaista tietoa jaan.</p><p>Minun osaltani tarina päättyy nyt tähän ja jätän asian hoitamisen sille taholle jolle se kuuluukin: poliisille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saan usein yhteydenottoja kansalaisilta, joissa he kertovat heille tapahtuneista tragedioista. Monet näistä eivät koskaan päädy julkisuuteen mm. siksi, etteivät uhrit uskalla niistä puhua.

Etenkin viime perjantain jälkeen muslimiyhteisön kokema turvattomuuden tunne on lukuisten eri välikohtausten myötä kasvanut. Pelottavaa on, että jopa monet uhkailujen ja hyökkäysten kohteeksi joutuneista ovat omaksuneet asenteen, että Turun tapahtumien valossa heihin kohdistetut iskut ovat jopa ymmärrettäviä.

Näinhän asian ei missään nimessä tulisi olla. Ei uhrien tulisi koskaan itse joutua järkeistämään ja legitimisoimaan heidän itsensä kohtaamaa väkivaltaa.

Muun Suomen lailla olen ollut valtavan tunteiden myllerryksen vallassa ja kokenut kuluneiden päivien aikana niin turhautuneisuutta, pelkoa, ahdistusta,voimattomuutta, surua ja järkytystä.

Suomalaisena olen järkyttynyt, että tällaista nähdään meilläkin. Muslimina olen vihainen siitä, että minulle rauhaa antavaa ja nimenomaan hyviin tekoihin kannustavaa uskontoa on taas käytetty aseena yhden elämässään eksyneen nuorukaisen valjastamisessa tällaisiin, minun islaminini vastaisiin, anteeksiantamattomiin kauheuksiin. Turkulaisäidin poikana olen ollut huolissani siellä asuvan perheeni tuvallisuudesta. Isänä taas pelkään lasteni hyvinvoinnin ja tulevaisuuden puolesta.

Olen kehottanut ihmisiä pysymään tyynenä ja olemaaan antamatta pelolle valtaa. Olen kannustanut muita välttämään liian pikaisia,tunnemyrskyssä tehtyjä johtopäätöksiä. Vaikeaa se kaiken tämän keskellä on – sen jouduin itsekin hyvin konkreettisesti huomaamaan.

Eilen maanantaina 21.8 sain puhelun eräältä äidiltä, joka kertoi, että hänen vuonna 1997 syntynyttä poikaansa on puukotettu jossain Myyrmäen ja Pähkinärinteen välillä. Hänen omien sanojensa mukaan poika oli ollut liikenteessä arabitaustaisen ystävänsä kanssa. Myöhemmin pojan kanssa puhuessani ilmeni, että tämä oli ollut kosovolaistaustainen.

Minulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö kaikki minulle kerrottu olisi ollut totta. Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut kun kuulen asioista, joista suuri yleisö ei koskaan kuule. Tällä kertaa joku oli kuitenkin valmis puhumaan. Tällä kertaa asiasta tulisi kerrankin näkyvää.

Tuomalla asian julki omilla kasvoillani ja nimelläni sekä laittamalla pojan yhteyteen lehdistön kanssa olin valmis laittamaan vaikka oman maineeni pantiksi tapahtuneen todenmukaisuudesta. Toimin koko ajan uskoen vilpittömästä siihen, mitä tein ja uskoin toimivani kaikkien parhaaksi.

Itse läpinäkyvyyttä, rehtiyttä ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavana ihmisenä ja poliitikkona en olisi koskaan päivittänyt Facebook-sivulleni mitään, ellen olisi uskonut siihen ihan sataprosenttisesti. Valheita ja paikkaansapitämättömiä huhuja levitellään maailmassamme jo ihan tarpeeksi – en minä mitään voittaisi sillä, että liittyisin näihin ihmisiin.

Päivitin tilannetta Facebookkiini sitä mukaa kun lisää tietoja sain. Tilanteen tutkinta jatkuu poliisin ja uhrien kesken yhä, mutta tähän saakka selvinneen perusteella mm. väärinymmärrysten ja virheellisten sanavalintojen vuoksi minulle kerrottu selostus tapahtuneesta ei ole ollut niin dramaattinen, kuin minun annettiin ymmärtää. Teho-osaston sijaan toinen uhri on ollut hoidettavana ensiavussa eikä hän vieläkään halua puhua asiasta.

Maltti on valttia – tässä sen viimeistään huomasin minäkin. Minun olisi pitänyt malttaa odottaa ja selvittää taustoja enemmän ennen kuin toin mitään julkisuuteen. Julkisuuden henkilönä tiedostan, että minulla on tässä suhteessa ihan erityinen vastuu siinä, minkälaista tietoa jaan.

Minun osaltani tarina päättyy nyt tähän ja jätän asian hoitamisen sille taholle jolle se kuuluukin: poliisille.

]]>
93 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241705-mita-pelko-saa-aikaseksi#comments Kotimaa Terrorismi Turku Turvallisuus Tue, 22 Aug 2017 14:17:44 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241705-mita-pelko-saa-aikaseksi
Raimo Vistbackan säätiösuunnitelma on lainvastainen http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239145-raimo-vistbackan-saatiosuunnitelma-on-lainvastainen <p>Raimo Vistbacka kertoili viikolla julkisuudessa, kuinka perussuomalaisille ei heru rahaa Vistbackan johtamalta Perussuomalaisten Tukisäätiöltä. Säätiöllä/Vistbackalla ei kuulemma ole kiinnostusta ja myös Huhtasaaren puheesta oli pöyristytty. En ole lakimies (TM), mutta tulkintani mukaan Vistbackan suunnitelmat ovat lainvastaisia.</p><p><strong>Tiivistelmä säätiölaista</strong></p><p>Lukaisin tätä kirjoitusta varten hieman säätiölakia. Mielenkiintoisimpina kohtina lain 1 luvun 2 &sect; <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150487#L1P2">säätiön tarkoituksesta ja toimintamuodoista</a>, 1 luvun 4 &sect; <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150487#L1P4">johdon tehtävistä</a>, 6 luvun 2 &sect; <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150487#L6P2">säätiön tarkoituksen muuttamisesta</a>, lisäksi kokonaisuutena lain 14 luku <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150487#L14">säätiön valvonnasta</a> ja 8 luku <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150487#L8">vahingonkorvauksista </a>.</p><p>Analyysini laista on lyhykäisyydessään seuraava:</p><ol><li>Säätiöllä on lain mukaan tarkoitus, joka määritellään säännöissä.</li><li>Säätiön johdon on huolellisesti edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua.</li><li>Mikäli säätiön tarkoitusta halutaan muuttaa, uusi tarkoitus ei saa olennaisesti poiketa vanhasta tarkoituksesta.</li><li>Rekisteriviranomaiset valvovat säätiön omien sääntöjen ja säätiölain noudattamista.</li></ol><p><strong>Perussuomalaisten Tukisäätiön säännöt</strong></p><p>Tilasin &quot;joutessani&quot; Raimo Vistbackan johtaman Perussuomalaisten Tukisäätiön säännöt PRH:lta. Sääntöjen kopio löytyy osoitteesta <a href="http://paalijarvi.fi/b/perussuomalaisten_tukisaatio/perussuomalaisten_tukisaatio_saannot.pdf">http://paalijarvi.fi/b/perussuomalaisten_tukisaatio/perussuomalaisten_tukisaatio_saannot.pdf</a> . Säännöissä sanotaan säätiön tarkoituksesta seuraavaa:</p><p><em><strong>&quot;Säätiön tarkoituksena on tukea ja edistää Perussuomalaiset rp -nimisen rekisteröidyn puolueen, sen piiri- ja paikallisyhdistysten sekä erityisjärjestöjen ja perussuomalaisen-liikkeen toimintaa. Lisäksi säätiö tukee Suomen Maaseudun Puolueen ja SMP-läisen liikkeen tutkimusta ja historiankirjoitusta sekä niihin rinnastettavaa toimintaa. Säätiö voi myös auttaa SMP-läisen liikkeen veteraaneja, sotaveteraaneja, sekä näiden leskiä ja perheitä.&quot;</strong></em></p><p>Pari kiistanalaisempaa kohtaa ylläolevaan sisältyy. Mitä tarkoitetaan tässä kontekstissa veteraanilla? Onko esimerkiksi Timo Soini SMP-läisen liikkeen veteraani? En tiedä. Säätiön toimintahistoria varmasti valaisee tämän kirjauksen sisältöä. Säätiö voisi tukea SMP-läistä historiantutkimusta, mutta melkoisiin taulukauppoihin saa Timo Soini ryhtyä, että nämä varat kanavoituisivat loikkariperussuomalaisten vaalikassaan. Siitä saattaisivat jo viranomaisetkin kiinnostua.</p><p><strong>Raimo Vistbackan uho</strong></p><p>Aamulehti muiden ohessa kertoi Perussuomalaisten Tukisäätiön puheenjohtaja Raimo Vistbackan aivoituksista. <a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/uutissuomalainen-perussuomalaisten-tukisaatiolla-ei-kiinnostusta-tukea-halla-ahon-puoluetta-vistbacka-poyristyi-huhtasaaren-puheesta-200222129/">Vistbackalla ei kuulemma ole &quot;kiinnostusta tukea Halla-ahon puoluetta&quot;</a>. Tässä kohtaa Vistbacka astuu harhaan. Säätiön puheenjohtajana Vistbackan on lain mukaan edistettävä huolellisesti säätiön tarkoitusta. Säätiön ylin tarkoitus on, kuten yllä todettiin, &quot;Perussuomalaiset rp&quot;-nimisen puolueen ja sen yhdistysten sekä perussuomalaisen liikkeen tukeminen ja edistäminen. Johtopäätökseni on, että <strong>Vistbacka ei voi pelkällä omalla mielihalullaan lopettaa Perussuomalaiset rp -nimisen puolueen tukemista säätiön taholta. Se olisi lainvastaista toimintaa.</strong></p><p><strong>Juridiset sanktiot</strong></p><p>Mikäli Vistbacka säätiöhallituskumppaneineen toteuttaisi uhkauksensa, päädyttäisiin asiassa melko varmasti juridisiin sanktioihin. Niiden tulkinta on hieman monimutkaista, mutta päädyin asiassa seuraaviin johtopäätöksiin:</p><ol><li>Mikäli Vistbacka jakaa nykymuotoisen säätiön varoja vastoin tarkoitusta, hänet ja osalliset voidaan tuomita säätiörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.</li><li>Jos Vistbacka ei jaa rahaa (mikäli sitä säätiön taseessa on olemassa) Perussuomalaiset rp -puolueelle, tuomioistuin voi rekisteriviranomaisen pyynnöstä erottaa säätiön hallituksen jäsenen tai jopa koko hallituksen. Ääritapauksessa tuomioistuin voi myös nimittää uuden hallituksen, kuten kävi ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Riihi-s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6#Entisen_johdon_toiminnan_ep.C3.A4selvyydet_ja_oikeusk.C3.A4sittely">Riihi-säätiön tapauksessa</a>.</li><li>Säätiössä lainvastaisista päätöksistä voidaan tuomita henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen.</li></ol><p><strong>Analyysiä Vistbackan lausunnoista säätiöasiassa</strong></p><p>On juridisessa mielessä ihmeellistä, että Vistbacka uhoaa lehtihaastatteluissa katkaisevansa Perussuomalaiset rp:n tukemisen tukisäätiöstä käsin. Vielä omituisemmaksi asian tekee se, että <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Raimo_Vistbacka">Vistbacka on toiminut Alajärven nimismiehenä ja hänellä on varatuomarin arvo</a>. Joko Vistbacka bluffaa rajusti tai sitten olen itse tajunnut joitain asioita pahasti väärin. Jälkimmäinenkin on mahdollista, sillä kuten todettua, en ole lakimies. Sinänsä tässä tekstissä käsitelty säätiöasia ei olisi ensimmäinen juridinen epäselvyys perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisessa.</p><p>Janne Paalijärvi - <a href="http://paalijarvi.fi/" target="_blank" title="http://paalijarvi.fi/">http://paalijarvi.fi/</a></p><p>Facebook: <a href="https://www.facebook.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://www.facebook.com/paalijarvi">https://www.facebook.com/paalijarvi</a></p><p>Twitter: <a href="https://twitter.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://twitter.com/paalijarvi">https://twitter.com/paalijarvi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Raimo Vistbacka kertoili viikolla julkisuudessa, kuinka perussuomalaisille ei heru rahaa Vistbackan johtamalta Perussuomalaisten Tukisäätiöltä. Säätiöllä/Vistbackalla ei kuulemma ole kiinnostusta ja myös Huhtasaaren puheesta oli pöyristytty. En ole lakimies (TM), mutta tulkintani mukaan Vistbackan suunnitelmat ovat lainvastaisia.

Tiivistelmä säätiölaista

Lukaisin tätä kirjoitusta varten hieman säätiölakia. Mielenkiintoisimpina kohtina lain 1 luvun 2 § säätiön tarkoituksesta ja toimintamuodoista, 1 luvun 4 § johdon tehtävistä, 6 luvun 2 § säätiön tarkoituksen muuttamisesta, lisäksi kokonaisuutena lain 14 luku säätiön valvonnasta ja 8 luku vahingonkorvauksista .

Analyysini laista on lyhykäisyydessään seuraava:

  1. Säätiöllä on lain mukaan tarkoitus, joka määritellään säännöissä.
  2. Säätiön johdon on huolellisesti edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua.
  3. Mikäli säätiön tarkoitusta halutaan muuttaa, uusi tarkoitus ei saa olennaisesti poiketa vanhasta tarkoituksesta.
  4. Rekisteriviranomaiset valvovat säätiön omien sääntöjen ja säätiölain noudattamista.

Perussuomalaisten Tukisäätiön säännöt

Tilasin "joutessani" Raimo Vistbackan johtaman Perussuomalaisten Tukisäätiön säännöt PRH:lta. Sääntöjen kopio löytyy osoitteesta http://paalijarvi.fi/b/perussuomalaisten_tukisaatio/perussuomalaisten_tukisaatio_saannot.pdf . Säännöissä sanotaan säätiön tarkoituksesta seuraavaa:

"Säätiön tarkoituksena on tukea ja edistää Perussuomalaiset rp -nimisen rekisteröidyn puolueen, sen piiri- ja paikallisyhdistysten sekä erityisjärjestöjen ja perussuomalaisen-liikkeen toimintaa. Lisäksi säätiö tukee Suomen Maaseudun Puolueen ja SMP-läisen liikkeen tutkimusta ja historiankirjoitusta sekä niihin rinnastettavaa toimintaa. Säätiö voi myös auttaa SMP-läisen liikkeen veteraaneja, sotaveteraaneja, sekä näiden leskiä ja perheitä."

Pari kiistanalaisempaa kohtaa ylläolevaan sisältyy. Mitä tarkoitetaan tässä kontekstissa veteraanilla? Onko esimerkiksi Timo Soini SMP-läisen liikkeen veteraani? En tiedä. Säätiön toimintahistoria varmasti valaisee tämän kirjauksen sisältöä. Säätiö voisi tukea SMP-läistä historiantutkimusta, mutta melkoisiin taulukauppoihin saa Timo Soini ryhtyä, että nämä varat kanavoituisivat loikkariperussuomalaisten vaalikassaan. Siitä saattaisivat jo viranomaisetkin kiinnostua.

Raimo Vistbackan uho

Aamulehti muiden ohessa kertoi Perussuomalaisten Tukisäätiön puheenjohtaja Raimo Vistbackan aivoituksista. Vistbackalla ei kuulemma ole "kiinnostusta tukea Halla-ahon puoluetta". Tässä kohtaa Vistbacka astuu harhaan. Säätiön puheenjohtajana Vistbackan on lain mukaan edistettävä huolellisesti säätiön tarkoitusta. Säätiön ylin tarkoitus on, kuten yllä todettiin, "Perussuomalaiset rp"-nimisen puolueen ja sen yhdistysten sekä perussuomalaisen liikkeen tukeminen ja edistäminen. Johtopäätökseni on, että Vistbacka ei voi pelkällä omalla mielihalullaan lopettaa Perussuomalaiset rp -nimisen puolueen tukemista säätiön taholta. Se olisi lainvastaista toimintaa.

Juridiset sanktiot

Mikäli Vistbacka säätiöhallituskumppaneineen toteuttaisi uhkauksensa, päädyttäisiin asiassa melko varmasti juridisiin sanktioihin. Niiden tulkinta on hieman monimutkaista, mutta päädyin asiassa seuraaviin johtopäätöksiin:

  1. Mikäli Vistbacka jakaa nykymuotoisen säätiön varoja vastoin tarkoitusta, hänet ja osalliset voidaan tuomita säätiörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
  2. Jos Vistbacka ei jaa rahaa (mikäli sitä säätiön taseessa on olemassa) Perussuomalaiset rp -puolueelle, tuomioistuin voi rekisteriviranomaisen pyynnöstä erottaa säätiön hallituksen jäsenen tai jopa koko hallituksen. Ääritapauksessa tuomioistuin voi myös nimittää uuden hallituksen, kuten kävi ns. Riihi-säätiön tapauksessa.
  3. Säätiössä lainvastaisista päätöksistä voidaan tuomita henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen.

Analyysiä Vistbackan lausunnoista säätiöasiassa

On juridisessa mielessä ihmeellistä, että Vistbacka uhoaa lehtihaastatteluissa katkaisevansa Perussuomalaiset rp:n tukemisen tukisäätiöstä käsin. Vielä omituisemmaksi asian tekee se, että Vistbacka on toiminut Alajärven nimismiehenä ja hänellä on varatuomarin arvo. Joko Vistbacka bluffaa rajusti tai sitten olen itse tajunnut joitain asioita pahasti väärin. Jälkimmäinenkin on mahdollista, sillä kuten todettua, en ole lakimies. Sinänsä tässä tekstissä käsitelty säätiöasia ei olisi ensimmäinen juridinen epäselvyys perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisessa.

Janne Paalijärvi - http://paalijarvi.fi/

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

]]>
26 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239145-raimo-vistbackan-saatiosuunnitelma-on-lainvastainen#comments Kotimaa Kotimaa Perussuomalaiset Fri, 23 Jun 2017 10:39:55 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239145-raimo-vistbackan-saatiosuunnitelma-on-lainvastainen
Ranskalaisista pastilleista Jyväskylän tussahdukseen. http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238352-ranskalaisista-pastilleista-jyvaskylan-tussahdukseen <p>Harvinaisen mielenkiintoinen viikko huipentui eilen Ranskan vaaleihin. Ensimmäiseen kierrokseen. Äänestäjät tuntuvat luottavan uudistusmieliseen Macroniin. Toivottavasti ranskalaiset ovat valmiita myös käytännössä tekemään uhrauksia paremman tulevaisuuden puolesta. Niitä tarvitaan. Muuten ei &rdquo;gallialainen kunnian kukko&rdquo; laula. Tässä ajassa jossa elämme, tarvitaan avoimen markkinatalouden valtioihin johtajia, joihin luotetaan. Omassa maassa ja myös erityisesti niissä maissa, joitten kanssa kauppasuhde on tärkeä. Le Penin tuska jatkuu. Taitaa jäädä parlamenttipaikat jopa alle viiteen. Sillä ei oppositiota johdeta.</p><p>Iso-Britanniassa usko omaan erinomaisuuteen romahti viikon &rdquo;Brexit-vaaleissa&rdquo;. Nuorilla ei ole haikailua siirtomaavallan aikoihin, koska heitä kiinnostaa tämä päivä ja huominen. Jos jotain positiivista tähänastisesta Brexit-farssista hakee, on se nuorten tietoisuuden lisääntyminen siihen, että asioihin voidaan oikeasti vaikuttaa. Entistä kivikkoisempi on brittien tie tulevissa neuvotteluissa. Kivet hidastavat matkaa.&nbsp; Kansantalouden mittarit ja elinkeinoelämän reaktiot kertovat aikanaan onnistumisesta.</p><p>Yhdysvalloissa &ndash; suomalaisen formulakuskin sanoja lainatakseni &rdquo;kisa elää&rdquo;. &nbsp;Donald Trump voinee olla lyhyisiin yöuniinsa varsin tyytyväinen. On nimittäin lyhyemmät painajaiset. No- muutti sentään vaimo samaan rakennukseen. Siivottavaa riittää. Mediatietojen mukaan Trump olisi antanut Reinbusille heinäkuun 4. &nbsp;saakka aikaa &rdquo;kuivattaa valkoisen talon suo&rdquo;. Sisältä.</p><p>Siinä missä Trump käy rikkomassa posliinia, rouva Merkel rakentaa siltoja. Pikaiset reissut Meksikoon ja Argentiinaan ovat oikeita toimenpiteitä koko EU:n näkökulmasta. &rdquo;Amiga Merkel&rdquo;, jota ilmaisua tunnutaan käyttävän latinaisen Amerikan maissa, osaa hommansa. Elinkeinoelämä Saksassa ja EU-maissa kiittää.</p><p>Sitten vielä Jyväskylän trilleriin. Kommentoin pari viikkoa sitten johonkin blogiin, että luettuani lehdistä (mm. Karjalainen) Terhon ja Halla-ahon kannattajien haastatteluja, tilanne alkoi näyttää varsin selvältä. Terhon taakse tuskin oli syntynyt montakaan &rdquo;junttausryhmää&rdquo;. Sellaisia, että lyödään auto täyteen kannattajia ja lähdetään Jyväskylään. Demokratiassa fanaattisuus on sallittua ja nyt se korjasi koko potin. Toki positiivisena näen sen, että tulemme lähikuukausina ja - vuosina näkemään, miten suuri on se joukko, joka ryhmittyy juntatun kolmikon taustalle. Aktiivisesti. Mitä sitten saadaan suuressa mittakaavassa aikaiseksi - ei synny ilman luottamusta. Luottamusta maan sisältä ulkopuolelta. Sitä Huhtasaari ja Hakkarainen tarvitsevat, kun alkavat kiertää maakuntia ja kuntia. Halla-aho puolestaan hoitelee suhteet ulkomailla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harvinaisen mielenkiintoinen viikko huipentui eilen Ranskan vaaleihin. Ensimmäiseen kierrokseen. Äänestäjät tuntuvat luottavan uudistusmieliseen Macroniin. Toivottavasti ranskalaiset ovat valmiita myös käytännössä tekemään uhrauksia paremman tulevaisuuden puolesta. Niitä tarvitaan. Muuten ei ”gallialainen kunnian kukko” laula. Tässä ajassa jossa elämme, tarvitaan avoimen markkinatalouden valtioihin johtajia, joihin luotetaan. Omassa maassa ja myös erityisesti niissä maissa, joitten kanssa kauppasuhde on tärkeä. Le Penin tuska jatkuu. Taitaa jäädä parlamenttipaikat jopa alle viiteen. Sillä ei oppositiota johdeta.

Iso-Britanniassa usko omaan erinomaisuuteen romahti viikon ”Brexit-vaaleissa”. Nuorilla ei ole haikailua siirtomaavallan aikoihin, koska heitä kiinnostaa tämä päivä ja huominen. Jos jotain positiivista tähänastisesta Brexit-farssista hakee, on se nuorten tietoisuuden lisääntyminen siihen, että asioihin voidaan oikeasti vaikuttaa. Entistä kivikkoisempi on brittien tie tulevissa neuvotteluissa. Kivet hidastavat matkaa.  Kansantalouden mittarit ja elinkeinoelämän reaktiot kertovat aikanaan onnistumisesta.

Yhdysvalloissa – suomalaisen formulakuskin sanoja lainatakseni ”kisa elää”.  Donald Trump voinee olla lyhyisiin yöuniinsa varsin tyytyväinen. On nimittäin lyhyemmät painajaiset. No- muutti sentään vaimo samaan rakennukseen. Siivottavaa riittää. Mediatietojen mukaan Trump olisi antanut Reinbusille heinäkuun 4.  saakka aikaa ”kuivattaa valkoisen talon suo”. Sisältä.

Siinä missä Trump käy rikkomassa posliinia, rouva Merkel rakentaa siltoja. Pikaiset reissut Meksikoon ja Argentiinaan ovat oikeita toimenpiteitä koko EU:n näkökulmasta. ”Amiga Merkel”, jota ilmaisua tunnutaan käyttävän latinaisen Amerikan maissa, osaa hommansa. Elinkeinoelämä Saksassa ja EU-maissa kiittää.

Sitten vielä Jyväskylän trilleriin. Kommentoin pari viikkoa sitten johonkin blogiin, että luettuani lehdistä (mm. Karjalainen) Terhon ja Halla-ahon kannattajien haastatteluja, tilanne alkoi näyttää varsin selvältä. Terhon taakse tuskin oli syntynyt montakaan ”junttausryhmää”. Sellaisia, että lyödään auto täyteen kannattajia ja lähdetään Jyväskylään. Demokratiassa fanaattisuus on sallittua ja nyt se korjasi koko potin. Toki positiivisena näen sen, että tulemme lähikuukausina ja - vuosina näkemään, miten suuri on se joukko, joka ryhmittyy juntatun kolmikon taustalle. Aktiivisesti. Mitä sitten saadaan suuressa mittakaavassa aikaiseksi - ei synny ilman luottamusta. Luottamusta maan sisältä ulkopuolelta. Sitä Huhtasaari ja Hakkarainen tarvitsevat, kun alkavat kiertää maakuntia ja kuntia. Halla-aho puolestaan hoitelee suhteet ulkomailla.

]]>
4 http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238352-ranskalaisista-pastilleista-jyvaskylan-tussahdukseen#comments Angela Merkel Brexit Kotimaa Macron Trump Mon, 12 Jun 2017 05:18:46 +0000 Seppo Turunen http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238352-ranskalaisista-pastilleista-jyvaskylan-tussahdukseen
Jälkikaikuja ja ajatuksia puoluekokouksesta http://petrimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238341-jalkikaikuja-ja-ajatuksia-puoluekokouksesta <p>Tuli käytyä ensimmäistä kertaa puoluekokouksessa, puolueen jäsenenä ja motivoituneena antamaan äänensä muutokselle. Sikäli kannaltani kävi niinkuin &quot;liitossa oli sovittu&quot;, kaikki ääneni saaneet päätyivät niille paikoille joille heidän pitikin. Onnea Jussi, Laura, Teuvo ja Juho, sekä Riikka! Minä, ja moni muu kaltaiseni antaa Teille kaikille täyden tuen johtaessanne meitä kentän väkeä kohti uusia tuulia. Mandaatti jonka saitte, on vahva, mutta vielä sitäkin vahvempi on viesti mandaatin takana. Eikä sitä viestä olleet allekirjoittamassa vain me, jotka olimme paikan päällä, vaan sen viestin on allekirjoittanut moni suomalainen joka ei paikan päällä ollut syystä tai toisesta. Pieni osa niistä ihmisistä on puolueen jäseniäkään, mutta kaikki he, omaavat samanlaisen terveen, maalaisjärkeen pohjautuvan suomalaisen arvomaailman. Sen viestin takana on ihan tavallisia ihmisiä, suomalaisia, Suomen kansalaisia. Vähäosaisia, työssäkäyviä, yrittäjiä, isiä, äitejä, ukkeja, mummoja.</p><p>Valinnat ovat herättäneet ennenkaikkea nuo &quot;kaikki muut&quot;. Suuri osa jäsenistä kentällä tiesi, mitä tulee tapahtumaan, eikä näin kisan jälkeen ole tarpeen ruveta sen enempää siitä jälkipelaamaankaan. Terhon lobbaukselle oli omat tekijänsä taustalla, mutta ne eivät riittäneet tällä kertaa. Toivottavasti, ja ilmeisesti voi todeta että nähtävästi puolue ja ennenkaikkea ajamamme asiat menevät yhtenäisenä eteenpäin hajanaisen sijaan. Hajaannus omien keskuudessa lyö pahemmin kuin vieraan miekka, totesi joku viisas aikoinaan. Tai ainakin sinnepäin. Meillä on kohdattavanamme nuo &quot;kaikki muut&quot;.</p><p>Erityisesti media villiintyi suorastaan heti ensimmäisen pj-äänestyksen tuloksen vahvistuttua. Hallitus kaatuu, fasismi valtaa tämän maan, rasisismin riemuvoitto, olipa Jyväskylässä pitkien puukkojen yötä ja tätä fasismin nousua pitää estää jo yleislakolla. Sanonpa tähän väliin, että henkilökohtaisesti alan loukkaantua jokaisesta rasisti- ja fasismisyytöksestä, joka kohdistuu pelkästään jo Perussuomalaista jäsentä tai äänestäjää kohtaan. Sama asia kun vasemmistoliittolaista nimittelisi totalitaristiksi ja kommunistiksi, jotka haikailevat Neuvostoliiton perään. Ja toisaalta ei paljon kiinnosta mitä sanotte. Noihin heittoihin on helppo ryhtyä, kun faktat loppuvat ja halutaan vain heitellä tehokkaita ilmaisuja jotka jäävät elämään vailla totuuspohjaa.</p><p>Kaikki muut, olivat ja ovat edelleen pöyristyneitä ja yöunensa menettäneitä. Kaikki muut, ovat kaatamassa hallitusta ja sulkemassa yhteistyötä Perussuomalaisilta, joka ovelta. Kaikki muut, ovat sitä mieltä että nyt täytyy kaikelle tälle saada stoppi. Kukaan noista kaikista muista, ei suostu lukemaan....tai ainakaan ymmärtämään sitä viestiä, joka ainakin minulle tuli hyvin selväksi Jussin puheesta. Perussuomalaisten poliittiset tavoitteet eivät ole muuttuneet. Perussuomalainen puolue ei ole muuttunut, edelleen, me samat jäsenet jotka olemme olleet kukin aikansa verran toiminnassa ovat samoja. Puheenjohtaja piti vaihtaa, koska Soini päätti ettei hän jatka. Näin tehtiin. Medioillekin tämä pitäisi oikein rautalangasta, tai ratakiskosta vissiin vääntää. Tai en tiiä, voipi olla että ratakisko on viisaampi ja antaa periksi tässäkin tapauksessa. JOS median edustajat oikeasti kuuntelisivat ja tekisivät työnsä laadukkaasti ja kuten journalistin kuuluisi, PUOLUEETTOMASTI, niin viesti olisi hyvinkin erilainen mitä me saamme lehdistä ja nettijulkaisuista lukea. Silloin näissä esiteltäisiin älykäs ja rauhallisesti puhuva, asiansa perusteleva ja provosoimatta argumentoiva puheenjohtaja, joka esiintyy hillitysti ja harkitusti, tarjoten yhteistyön kättä mm. Sipilän hallitukselle. Maahanmuuttokriittisyys ja EU-kriittisyys ovat Perussuomalaisten vahvoja teemoja, ja niistä pitää pystyä muidenkin puolueiden puhumaan vastaavalla tavalla. Tapana kuitenkin eritysesti medialla on, kuten kokouksen aikana ja jälkimainingeissa saattoi eri medioista todeta, että nuo kaksi asiaa ja varsinkin ensimmäinen otetaan ainoaksi kärkiteemaksi. Nuo kaksi asiaa otettiin heti teemoiksi, joille Sipilä ja Orpo (länsimaiset arvot? Sekoomukselle omineena) sanoivat heti että ei käy. Anteeksi ranskani, mutta mitä helvettiä?!? Medioissa ne ovat kärkinä, mutta kun niistä pitäisi edes keskustella jotta valtion kannalta tärkeä hallitusyhteistyö saataisiin pidettyä käynnissä, niin se ei käy. Koska todellisuudessa se ei käy, niistä ei haluta edes keskustella, vaan vaihtoehto on se että ota ja niele, mm. Kokoomuksen arvot. Tähänkin asiaan on Halla-aho todennut jo ennen vaaleja, että pidetään vaan kiinni SOVITUSTA hallitusohjelmasta. Mutta eihän se käy...</p><p>Surukseni sain lukea Herra Tasavallan Presidentin Sauli Niinistönkin kommentit valintaan....yleensä valtion päämies onnittelee puolueiden uusia puheenjohtajia, eikä alennu samaan kastiin kuin nuo, kaikki muut. Tämä on pieni järkytys itselle, enkä siitä sen enempää tässä. Ehkä kirjoitan henkilökohtaisen kirjeen Herra Presidentille, koska arvostukseni häntä kohtaan ollut valtakuntamme johtajista ehkä Mannerheimin jälkeen suurin.</p><p>Ainoa poliitikko joka on ymmärtänyt asian&nbsp; ja näkee sen kuten minäkin näen, on (moniltakin osin arvostamani) Mikko Kärnä. Kuten hän kirjoituksessaan&nbsp;http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238308-jussi-halla-ahosta toteaa, niin mitä enemmän TE -kaikki muut-, mitä enemmän te nöyryytätte, lyötte maahan ja lyötte hiljaiseksi Perussuomalaisten suita, sitä voimakkaammaksi tämä puolue käy. Tämä puolue ja Perussuomalaisuuden aatteet eivät ole vain Jussin, Lauran, Toivon, Juhon ja Riikan, kuten ne eivät olleet Soininkaan, vaan ne ovat jonkun suuremman ja laajemman joukon aatteita. Väheksyntä ja ulossulkeminen saa aikaan vastareaktion, joka voi aiheuttaa vielä suuremman järkytyksen joillekin kuin vain tämä puheenjohtajiston vaali. Ja se reaktio tulee näkymään sitten eri tavalla, ja vaikutukset Suomessa ja EU:ssa tulevat olemaan toista mittaluokkaa. Se ei ole fasismin eikä rasismin nousua, eikä toivottavasti vasemmistoterrorisminkaan (vaikka se hyväksyttävämpää nyky-Suomessa onkin), vaan se on Suomen kansalaisten, hiljaisten ja poljettujen huuto korvesta, että nyt riittää. Se huuto on täynnä suomalaisten ihmisten ääniä, ajatuksia ja tunteita, joilta valtapuolueet ovat vain ja ainoastaan pyhässä vihassaan Perussuomalaisia kohtaan sydämensä sulkeneet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuli käytyä ensimmäistä kertaa puoluekokouksessa, puolueen jäsenenä ja motivoituneena antamaan äänensä muutokselle. Sikäli kannaltani kävi niinkuin "liitossa oli sovittu", kaikki ääneni saaneet päätyivät niille paikoille joille heidän pitikin. Onnea Jussi, Laura, Teuvo ja Juho, sekä Riikka! Minä, ja moni muu kaltaiseni antaa Teille kaikille täyden tuen johtaessanne meitä kentän väkeä kohti uusia tuulia. Mandaatti jonka saitte, on vahva, mutta vielä sitäkin vahvempi on viesti mandaatin takana. Eikä sitä viestä olleet allekirjoittamassa vain me, jotka olimme paikan päällä, vaan sen viestin on allekirjoittanut moni suomalainen joka ei paikan päällä ollut syystä tai toisesta. Pieni osa niistä ihmisistä on puolueen jäseniäkään, mutta kaikki he, omaavat samanlaisen terveen, maalaisjärkeen pohjautuvan suomalaisen arvomaailman. Sen viestin takana on ihan tavallisia ihmisiä, suomalaisia, Suomen kansalaisia. Vähäosaisia, työssäkäyviä, yrittäjiä, isiä, äitejä, ukkeja, mummoja.

Valinnat ovat herättäneet ennenkaikkea nuo "kaikki muut". Suuri osa jäsenistä kentällä tiesi, mitä tulee tapahtumaan, eikä näin kisan jälkeen ole tarpeen ruveta sen enempää siitä jälkipelaamaankaan. Terhon lobbaukselle oli omat tekijänsä taustalla, mutta ne eivät riittäneet tällä kertaa. Toivottavasti, ja ilmeisesti voi todeta että nähtävästi puolue ja ennenkaikkea ajamamme asiat menevät yhtenäisenä eteenpäin hajanaisen sijaan. Hajaannus omien keskuudessa lyö pahemmin kuin vieraan miekka, totesi joku viisas aikoinaan. Tai ainakin sinnepäin. Meillä on kohdattavanamme nuo "kaikki muut".

Erityisesti media villiintyi suorastaan heti ensimmäisen pj-äänestyksen tuloksen vahvistuttua. Hallitus kaatuu, fasismi valtaa tämän maan, rasisismin riemuvoitto, olipa Jyväskylässä pitkien puukkojen yötä ja tätä fasismin nousua pitää estää jo yleislakolla. Sanonpa tähän väliin, että henkilökohtaisesti alan loukkaantua jokaisesta rasisti- ja fasismisyytöksestä, joka kohdistuu pelkästään jo Perussuomalaista jäsentä tai äänestäjää kohtaan. Sama asia kun vasemmistoliittolaista nimittelisi totalitaristiksi ja kommunistiksi, jotka haikailevat Neuvostoliiton perään. Ja toisaalta ei paljon kiinnosta mitä sanotte. Noihin heittoihin on helppo ryhtyä, kun faktat loppuvat ja halutaan vain heitellä tehokkaita ilmaisuja jotka jäävät elämään vailla totuuspohjaa.

Kaikki muut, olivat ja ovat edelleen pöyristyneitä ja yöunensa menettäneitä. Kaikki muut, ovat kaatamassa hallitusta ja sulkemassa yhteistyötä Perussuomalaisilta, joka ovelta. Kaikki muut, ovat sitä mieltä että nyt täytyy kaikelle tälle saada stoppi. Kukaan noista kaikista muista, ei suostu lukemaan....tai ainakaan ymmärtämään sitä viestiä, joka ainakin minulle tuli hyvin selväksi Jussin puheesta. Perussuomalaisten poliittiset tavoitteet eivät ole muuttuneet. Perussuomalainen puolue ei ole muuttunut, edelleen, me samat jäsenet jotka olemme olleet kukin aikansa verran toiminnassa ovat samoja. Puheenjohtaja piti vaihtaa, koska Soini päätti ettei hän jatka. Näin tehtiin. Medioillekin tämä pitäisi oikein rautalangasta, tai ratakiskosta vissiin vääntää. Tai en tiiä, voipi olla että ratakisko on viisaampi ja antaa periksi tässäkin tapauksessa. JOS median edustajat oikeasti kuuntelisivat ja tekisivät työnsä laadukkaasti ja kuten journalistin kuuluisi, PUOLUEETTOMASTI, niin viesti olisi hyvinkin erilainen mitä me saamme lehdistä ja nettijulkaisuista lukea. Silloin näissä esiteltäisiin älykäs ja rauhallisesti puhuva, asiansa perusteleva ja provosoimatta argumentoiva puheenjohtaja, joka esiintyy hillitysti ja harkitusti, tarjoten yhteistyön kättä mm. Sipilän hallitukselle. Maahanmuuttokriittisyys ja EU-kriittisyys ovat Perussuomalaisten vahvoja teemoja, ja niistä pitää pystyä muidenkin puolueiden puhumaan vastaavalla tavalla. Tapana kuitenkin eritysesti medialla on, kuten kokouksen aikana ja jälkimainingeissa saattoi eri medioista todeta, että nuo kaksi asiaa ja varsinkin ensimmäinen otetaan ainoaksi kärkiteemaksi. Nuo kaksi asiaa otettiin heti teemoiksi, joille Sipilä ja Orpo (länsimaiset arvot? Sekoomukselle omineena) sanoivat heti että ei käy. Anteeksi ranskani, mutta mitä helvettiä?!? Medioissa ne ovat kärkinä, mutta kun niistä pitäisi edes keskustella jotta valtion kannalta tärkeä hallitusyhteistyö saataisiin pidettyä käynnissä, niin se ei käy. Koska todellisuudessa se ei käy, niistä ei haluta edes keskustella, vaan vaihtoehto on se että ota ja niele, mm. Kokoomuksen arvot. Tähänkin asiaan on Halla-aho todennut jo ennen vaaleja, että pidetään vaan kiinni SOVITUSTA hallitusohjelmasta. Mutta eihän se käy...

Surukseni sain lukea Herra Tasavallan Presidentin Sauli Niinistönkin kommentit valintaan....yleensä valtion päämies onnittelee puolueiden uusia puheenjohtajia, eikä alennu samaan kastiin kuin nuo, kaikki muut. Tämä on pieni järkytys itselle, enkä siitä sen enempää tässä. Ehkä kirjoitan henkilökohtaisen kirjeen Herra Presidentille, koska arvostukseni häntä kohtaan ollut valtakuntamme johtajista ehkä Mannerheimin jälkeen suurin.

Ainoa poliitikko joka on ymmärtänyt asian  ja näkee sen kuten minäkin näen, on (moniltakin osin arvostamani) Mikko Kärnä. Kuten hän kirjoituksessaan http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238308-jussi-halla-ahosta toteaa, niin mitä enemmän TE -kaikki muut-, mitä enemmän te nöyryytätte, lyötte maahan ja lyötte hiljaiseksi Perussuomalaisten suita, sitä voimakkaammaksi tämä puolue käy. Tämä puolue ja Perussuomalaisuuden aatteet eivät ole vain Jussin, Lauran, Toivon, Juhon ja Riikan, kuten ne eivät olleet Soininkaan, vaan ne ovat jonkun suuremman ja laajemman joukon aatteita. Väheksyntä ja ulossulkeminen saa aikaan vastareaktion, joka voi aiheuttaa vielä suuremman järkytyksen joillekin kuin vain tämä puheenjohtajiston vaali. Ja se reaktio tulee näkymään sitten eri tavalla, ja vaikutukset Suomessa ja EU:ssa tulevat olemaan toista mittaluokkaa. Se ei ole fasismin eikä rasismin nousua, eikä toivottavasti vasemmistoterrorisminkaan (vaikka se hyväksyttävämpää nyky-Suomessa onkin), vaan se on Suomen kansalaisten, hiljaisten ja poljettujen huuto korvesta, että nyt riittää. Se huuto on täynnä suomalaisten ihmisten ääniä, ajatuksia ja tunteita, joilta valtapuolueet ovat vain ja ainoastaan pyhässä vihassaan Perussuomalaisia kohtaan sydämensä sulkeneet.

]]>
3 http://petrimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238341-jalkikaikuja-ja-ajatuksia-puoluekokouksesta#comments Hallituskriisi Jussi Halla-aho Kotimaa Laura Huhtasaari Perussuomalaiset Sun, 11 Jun 2017 20:07:21 +0000 Petri Määttä http://petrimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238341-jalkikaikuja-ja-ajatuksia-puoluekokouksesta
Ylegate jatkuu - toimittajien vapaus uhattuna http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237112-ylegate-jatkuu-toimittajien-vapaus-uhattuna <p>Entiset Ylen toimittajat <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ylesta-lahteneet-toimittajat-vaativat-paatoimittaja-jaaskelaisen-ja-toimitusjohtaja-kivisen-eroa-nyt-ongelmia-aiheuttanut-henkilo-tekee-johtopaatoksia-6649598">vaativat julkaisemassaan kirjassa</a> Ylen päätoimittajan<strong> Atte Jääskeläisen</strong> ja toimitusjohtaja<strong> Lauri Kivisen</strong> eroa. Syynä ovat viime aikoina julkisuuteen nousseet tapahtumat, joissa Ylen riippumattomuus on vaarantunut. Kirjan esipuheessa kirjoittajat sanovat: &quot;<em>Me näimme Ylen toimittajina omin silmin, miten tietojen tarjoamista estettiin, mielipiteitä rajoitettiin ja keskustelu tukahdutettiin. Se oli vastoin lain henkeä, Journalistin ohjeita ja yleisön etua. Siksi kirjoitimme tämän kirjan</em>&quot;.</p><p>Vastikään myös <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005211798.html">julkaistiin Yle-selvitys</a>, joissa annettiin kritiikkiä Ylelle, joka on taipunut poliittisen paineen alla. Selvitysmies <strong>Olli Mäenpään</strong> mukaan &rdquo;<em>On päässyt muodostumaan maan tavaksi, että Yleen voidaan vaikuttaa, erityisesti poliittisella puolella</em>&quot;.</p><p>Tapahtumat ovat syöneet Ylen uskottavuutta ja kansalaisten luottamusta riippumattomaan tiedonvälitykseen. Varmasti monella toimittajalla on ollut itsetutkiskelussa oma ammattietiikka.</p><p>***</p><p>Ylestä lähteneet toimittajat ovat aivan oikeassa siinä, että Ylen johdossa on ongelma. Se on jo iso askel Yle-keskustelussa. Ratkaisevaa askelta ei kuitenkaan vielä ole otettu: Miksi on mahdollista, että Ylen johtoa voidaan painostaa? Eikö kukaan huomaa isompaa kuvaa?</p><p>Kun ex-yleläiset syyttävät henkilöitä, minä kiinnittäisin enemmän huomiota Ylen rahoitukseen ja riippuvuuteen valtiosta - onhan se sentään valtionyhtiö! Ongelman ydin on nimittäin juuri siinä.</p><p>Yleisradion rakenteellinen ongelma on juuri siinä, että se on täysin riippuvainen valtion eli veronmaksajien rahoista (Yle saa rahoituksensa Yle-verosta). Samantyyppinen ongelma on myös niillä yksityisyrittäjillä, joiden liiketoiminta perustuu yhden tai muutaman merkittävän asiakkaan ostoihin. Tällöin jo yhdenkin asiakkaan poistuminen voisi kaataa yrityksen liiketoiminnan, minkä johdosta asiakas pystyy sanella ehtoja. Siksi ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.</p><p>Mutta Ylellä asiat ovat juurikin näin. Valtio antaa Ylelle rahaa ja vastineeksi Yle tuottaa palvelua - siksi kannattaa pitää ruokkiva käsi tyytyväisenä. Kuka nokkisi ruokkivaa kättä? Koska Ylen rahoitus tulee eduskunnan päätöksellä, joutuu Yle väistämättä tilanteeseen, jossa sen riippumattomuus vaarantuu. Jos valtionjohdosta joku soittaa Ylen johdolle ja pyytää kauniisti muuttamaan suuntaa, kyllä se laittaa toimituksiin vauhtia. Olipa päätoimittajan nimi Atte, Matti tai Pekka, se ei poista tätä sisäänrakennettua ongelmaa.</p><p>Yleläiset toimittajat eivät voi toimia journalistisin vapauksin, koska Yle on rahalla kahlehdittu valtioon. Se on valtionyhtiö. Journalismi ei ole vapaata, jos se on sidottu valtionjohdon hyväntahtoisuuteen ja poliittisiin suhdanteisiin. Siitä on sananvapaus kaukana. Tämän tietää jokainen toimittaja varmasti sydämessään, koska tämä on itsestäänselvyys.</p><p>Jos Yle hankkisi rahoituksensa markkinaehtoisesti maksukorteilla tai mainoksilla kuten muutkin mediatalot, Yleä olisi huomattavasti vaikeampi painostaa poliitikkojen taholta. Yritys, jonka rahoitus ei riipu poliitikoista, on huomattavasti vaikeammin painostettavissa. Tämäkin on itsestäänselvyys.</p><p><strong>Yle-vero on journalistiselle riippumattomuudelle katkeraa kalkkia, koska se vain vahvistaa riippuvuussuhdetta poliitikkojen oikkuihin. Juuri siksi Yle-veron poisto olisi toimittajille itselleen ja veronmaksajille paras ratkaisu.</strong></p><p><u>Kenellä on rohkeutta sanoa eduskunnassa ja Ylessä tämä asia ääneen?</u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Entiset Ylen toimittajat vaativat julkaisemassaan kirjassa Ylen päätoimittajan Atte Jääskeläisen ja toimitusjohtaja Lauri Kivisen eroa. Syynä ovat viime aikoina julkisuuteen nousseet tapahtumat, joissa Ylen riippumattomuus on vaarantunut. Kirjan esipuheessa kirjoittajat sanovat: "Me näimme Ylen toimittajina omin silmin, miten tietojen tarjoamista estettiin, mielipiteitä rajoitettiin ja keskustelu tukahdutettiin. Se oli vastoin lain henkeä, Journalistin ohjeita ja yleisön etua. Siksi kirjoitimme tämän kirjan".

Vastikään myös julkaistiin Yle-selvitys, joissa annettiin kritiikkiä Ylelle, joka on taipunut poliittisen paineen alla. Selvitysmies Olli Mäenpään mukaan ”On päässyt muodostumaan maan tavaksi, että Yleen voidaan vaikuttaa, erityisesti poliittisella puolella".

Tapahtumat ovat syöneet Ylen uskottavuutta ja kansalaisten luottamusta riippumattomaan tiedonvälitykseen. Varmasti monella toimittajalla on ollut itsetutkiskelussa oma ammattietiikka.

***

Ylestä lähteneet toimittajat ovat aivan oikeassa siinä, että Ylen johdossa on ongelma. Se on jo iso askel Yle-keskustelussa. Ratkaisevaa askelta ei kuitenkaan vielä ole otettu: Miksi on mahdollista, että Ylen johtoa voidaan painostaa? Eikö kukaan huomaa isompaa kuvaa?

Kun ex-yleläiset syyttävät henkilöitä, minä kiinnittäisin enemmän huomiota Ylen rahoitukseen ja riippuvuuteen valtiosta - onhan se sentään valtionyhtiö! Ongelman ydin on nimittäin juuri siinä.

Yleisradion rakenteellinen ongelma on juuri siinä, että se on täysin riippuvainen valtion eli veronmaksajien rahoista (Yle saa rahoituksensa Yle-verosta). Samantyyppinen ongelma on myös niillä yksityisyrittäjillä, joiden liiketoiminta perustuu yhden tai muutaman merkittävän asiakkaan ostoihin. Tällöin jo yhdenkin asiakkaan poistuminen voisi kaataa yrityksen liiketoiminnan, minkä johdosta asiakas pystyy sanella ehtoja. Siksi ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Mutta Ylellä asiat ovat juurikin näin. Valtio antaa Ylelle rahaa ja vastineeksi Yle tuottaa palvelua - siksi kannattaa pitää ruokkiva käsi tyytyväisenä. Kuka nokkisi ruokkivaa kättä? Koska Ylen rahoitus tulee eduskunnan päätöksellä, joutuu Yle väistämättä tilanteeseen, jossa sen riippumattomuus vaarantuu. Jos valtionjohdosta joku soittaa Ylen johdolle ja pyytää kauniisti muuttamaan suuntaa, kyllä se laittaa toimituksiin vauhtia. Olipa päätoimittajan nimi Atte, Matti tai Pekka, se ei poista tätä sisäänrakennettua ongelmaa.

Yleläiset toimittajat eivät voi toimia journalistisin vapauksin, koska Yle on rahalla kahlehdittu valtioon. Se on valtionyhtiö. Journalismi ei ole vapaata, jos se on sidottu valtionjohdon hyväntahtoisuuteen ja poliittisiin suhdanteisiin. Siitä on sananvapaus kaukana. Tämän tietää jokainen toimittaja varmasti sydämessään, koska tämä on itsestäänselvyys.

Jos Yle hankkisi rahoituksensa markkinaehtoisesti maksukorteilla tai mainoksilla kuten muutkin mediatalot, Yleä olisi huomattavasti vaikeampi painostaa poliitikkojen taholta. Yritys, jonka rahoitus ei riipu poliitikoista, on huomattavasti vaikeammin painostettavissa. Tämäkin on itsestäänselvyys.

Yle-vero on journalistiselle riippumattomuudelle katkeraa kalkkia, koska se vain vahvistaa riippuvuussuhdetta poliitikkojen oikkuihin. Juuri siksi Yle-veron poisto olisi toimittajille itselleen ja veronmaksajille paras ratkaisu.

Kenellä on rohkeutta sanoa eduskunnassa ja Ylessä tämä asia ääneen?

]]>
0 http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237112-ylegate-jatkuu-toimittajien-vapaus-uhattuna#comments Kotimaa Sananvapaus Yleisradio Wed, 17 May 2017 11:44:56 +0000 Aleksi Hernesniemi http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237112-ylegate-jatkuu-toimittajien-vapaus-uhattuna
Äänestysikäraja alas ja verot valtion maksettaviksi! http://jaakkomeretniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236896-aanestysikaraja-alas-ja-verot-valtion-maksettaviksi <p>Puoluesihteerit on kutsuttu koolle pohtimaan äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen.</p> <p>Kaikki peruskoulun läpäisseet ovat tulleet valistetuiksi poliittisen järjestelmämme rakenteesta yhteiskuntaopin kurssilla. Tällä perusteella voisi ajatella, että henkilö on lunastanut itselleen äänioikeuden.</p> <p>Työssäni historian ja yhteiskuntaopin lehtorina huomaan, miten oppilaat todellakin oppivat ne asiat, joita heille opetetaan. Toisaalta ilmi käy päivittäin myös se, miten kokemattomia he yhä ovat monien asioiden suhteen. Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi saakka. Kun ei vielä ole vastuussa omasta elannostaan, monet talouteen, verotukseen ja tulonjakoon liittyvät asiat tuntuvat kaukaisilta. On paljon sellaista, jolle ei alaikäisenä tarvitse uhrata ajatuksia, eikä tämä ole pelkästään huono asia.</p> <p>Uskon, että mikään ei kehitä yhteiskunnallista ajattelua paremmin kuin se, että ihminen on itse vastuussa omasta elannostaan. Jos ei omassa arjessaan tarvitse pohtia mistä raha tulee ja minne se menee, ei ole valmis päättämään näistä asioista suuremmassakaan mittakaavassa. Ratkaisu nuorten aikuisten heikkoon äänestysaktiivisuuteen ei ole äänioikeuden ulottaminen murrosikäisille. Ratkaisu on jokin muu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puoluesihteerit on kutsuttu koolle pohtimaan äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen.

Kaikki peruskoulun läpäisseet ovat tulleet valistetuiksi poliittisen järjestelmämme rakenteesta yhteiskuntaopin kurssilla. Tällä perusteella voisi ajatella, että henkilö on lunastanut itselleen äänioikeuden.

Työssäni historian ja yhteiskuntaopin lehtorina huomaan, miten oppilaat todellakin oppivat ne asiat, joita heille opetetaan. Toisaalta ilmi käy päivittäin myös se, miten kokemattomia he yhä ovat monien asioiden suhteen. Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi saakka. Kun ei vielä ole vastuussa omasta elannostaan, monet talouteen, verotukseen ja tulonjakoon liittyvät asiat tuntuvat kaukaisilta. On paljon sellaista, jolle ei alaikäisenä tarvitse uhrata ajatuksia, eikä tämä ole pelkästään huono asia.

Uskon, että mikään ei kehitä yhteiskunnallista ajattelua paremmin kuin se, että ihminen on itse vastuussa omasta elannostaan. Jos ei omassa arjessaan tarvitse pohtia mistä raha tulee ja minne se menee, ei ole valmis päättämään näistä asioista suuremmassakaan mittakaavassa. Ratkaisu nuorten aikuisten heikkoon äänestysaktiivisuuteen ei ole äänioikeuden ulottaminen murrosikäisille. Ratkaisu on jokin muu.

]]>
5 http://jaakkomeretniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236896-aanestysikaraja-alas-ja-verot-valtion-maksettaviksi#comments Äänestysikäraja Kotimaa Politiikka Vaalit Fri, 12 May 2017 06:54:15 +0000 Jaakko Meretniemi http://jaakkomeretniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236896-aanestysikaraja-alas-ja-verot-valtion-maksettaviksi
Husun yritys puhkaista kuplia? http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235924-husun-yritys-puhkaista-kuplia <p>&nbsp;</p><p>Tässä vastine <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235881-maahanmuuttajien-on-paastava-eroon-kuplistaan#comment-3537583">Husun kirjoitukselle</a>, joka käsitteli maahanmuuttajien muodustamia ryhmäkuplia ja miten niitä voidan puhkaista kenties.&nbsp;</p><p>(Minä kirjoitin <a href="https://sibilizationnation.wordpress.com/2015/11/29/sibil-senkin-rasisti/">ryhmäkäyttämytymisestä behavoristisena ilmiönä</a> vuosia sitten omassa blogissa. Siitä tästä on oieastaan kyse, kun ryhmä on saavuttanut kriittisen massan.)</p><p><img alt="Image preview" src="http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagefield_thumbs/domain-16972/kuvat/Buuble.jpg?1492717505" title="Buuble.jpg" /></p><p><strong>Mitä kirjoituksesta sai irti?</strong></p><p>On mielestäni turhaa kirjoittaa keppi-porkkanasta, kun jo Kataisen hallituksen<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79043"> maahanmuutoa käsittelevässä strategiassa</a> (Maahanmuuton tulevaisuus 2020, julkaistu 2013) olltiin tietoisia, siitä, että maahanmuuttajaryhmät hakeutuvat isoihiin kasvukeskuksiin, koska pienissä kunnissa toimiminen on heimokäyttäytymisen (rasistinen ilmapiiri) takia kotoutuminen miltei mahdotonta. Riippumatta siitä annetaako taloudellinen tuki kunnalle. Sama näkyy viime vuonna, kun kuntatukina annettiin 50 000e lisäpaketti turvapaikanhakijoiden vastaanottamiselle ja kotouttamiselle. Heti kun tph sai oleskeluluvan (tai pakolaisstatuksen) niin kunta (salaa) &quot;ohjaisti&quot; hakijat pääkaupunkiseudulle, jossa niillä oma yhteisö. Ei todellisuudessa nykytilanteessa kunta halua demograafista muutosta väestölle, vaikka tarvitsisikin työvoimaa.</p><p>Husun kirjoitus on puhdas esmerkki polarisoituvasta poliittisuudesta, missä selkeästi halutaan erotella &quot;me&quot; ja &quot;he&quot; yhteisöt keksenään. Katsomatta lainsäädäntöä tai yhteiskuntatrendejä. Minä haluan tarkastella asioita pragmaattisista ja tilastollisista näkökulmista. Yhteiskunnan nykyinen valtava ongelma on kasvava syrjäytyneisyys nuorten keskuudessa ja heikon sosioekonomisen rakenteen kierre sukupolvesta toiseen. Tämä ilmiö on läsnä kaikissa ryhmissä riipumatta ihonväristä tai kansallisuudesta ja se vaikuttaa tulevaan (mahdolliseen) verokertymään negatiivisesti.</p><p>Minä tulkitsen Husun kirjoitukset aina siten, että hänen äänensä käytetään silloin, kun halutaan ajaa tietynlainen poliittinen agenda maahanmuuttajille (tai omalle kohdesegmenttille maahanmuuttajajoukosta). Sillä olen huomannut, että linjaus on ollut hieman erillainen riipuen sen hektisestä puoluekirjasta. Minä haluan jatkossa lukea Husulta enemmän pragmaatista tekstiä sen sijaan, että luokitellaan eri ryhmiä, jotka ovat rasistisia ja miksi maahanmuutajilla menee huonosti näiden ryhmien takia. Se on ilmiselvä, että rasismia esintyy ja tasitellaan sen vastaan joka päivä. Helsinki, jos mikä paikka on tehnyt (ja saavuttanut) valtavasti sen eteen, että rasisimia kitketään ja suunta on hyvä, muttei tietysti täydellinen. Mutta tämän aiheen ratsastamisella voi helposti mennä sivuraiteille siitä, mikä on tässä kontekstissa olennaista.</p><p><strong>Mikä sitten mättää maahanmuuttokeskustelussa?</strong></p><p>Ongelman ytimessä on terminologinen harhakuva ja (hyvää tarkoittavan) tasa-arvolain tulkintaa. Kotoutumislaki luonehtii pakolaista ja maahanmuuttaja saman termin alla (&quot;maahanmuuttaja&quot;) vaikka kyseessä olisi virolainen kausityöläinen tai somalialainen pakolainen. Todellisuudessa resurssien ja toimintamallien käyttö noissa kahdessa tapuaksessa poikkeavat suuresti keskenään. Samoin Husun ehdotusta sosiaalitukien leikkamisesta ei voi nykylainsäädännöllä toteuttaa sillä so-tukien päätökset ovat salassapitolain takana eikä viranomaiset saavat tietää yksittäisten ihmisten päätöksistä mitään puhumattakaan siitä, että voisinevat tehdä lainmuutoksia niiden pohjalta.</p><p><strong>Miten kannattaisi lähesytä ongelmaa?</strong></p><p>Leikkauspolitiikan sijaan on annettava paljon porkkanoita niille, jotka haluavat kotoutua ja oppia kielen sillä se mitä Husu sanoi on totta - se ei ole nykyisellään kannattavaa. Laajentamalla oppisopimusaloja (ei pelkästään siirtymäaloja) ja muodustamalla yritysten perustamia akatemioita, jossa kiintiö niille, joilla heikko sosioekonominen tausta (myös suomalaisille) Academic Work:n tapaisesti saadaan paljon tehokammin hyödynnettyä potentiaalia niiden joukosta, jotka nyt syrjäytyvät.</p><p>On myöskin tartuttava tehokkasti kultturiisiin ilmiöihn, jotka voivat olla esteenä &quot;heikon&quot; kierteen katkaisemiselle. Mitä isompi on kulttuurinen ryhmäpaine, sitä vaikeampi on irrottautua sen lonkeroista. Esimerkiksi Norjassa on olemassa kunniaväkivaltaan (perheen/suvusisäinen) ehkäisy- ja toimintamalleja (nuorille) naisuhreille. Myöskin naisten sukupuolielinten silpomisesta johtuvat terveydellisten haittojen (monella kävely tuottaa jo valtavia kipuja) vaikutusta työhönesteeseen ei olla valtakunnallisella tasolla nostettu tarpeeksi esiin. Sirkadiaanisen rytmin (vuorokausiryhmi) vaihtelevuus eri väestöryhmissä ja khat-huumeiden laajamittainen käyttö ovat myös vaikuttavia tekijöitä, josta on vaikeaa saada dataa, mutta jotka vaikuttavat kotouttamiseen.</p><p>Naimisiinmeno ja perheenmuodustamisen paine yhteisöjen sisällä on suuri, varsinkin naisten keskuudessa. Erinomainen koulumenestys voi hidastua tai loppua seinään vastaavissa tapauksissa, kun aika ei yksinkertaisesti riitä. Koulutuksen mahdollinen väylä sosioekonomisen kierteen katkaisemiseen on oltava vahvemmin tuettuna myös poliittisesti ja yhteikunnallisesti.</p><p>Ongleman ratkaisemiseksi on puhuttava myös vaikeista ilmiöistä, jotka ovat &quot;tabuja&quot; mediassa. Itse olen asunut koko nuoruuteni Itä-Helsingissä. Tunnen monia opettajia ja sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Itä-Helsingin alueella on tapahtumassa white-flight-ilmiö opetus- ja sosiaali- ja terveysalanviroissa. Henkilöstön vaihtelevuus ja sairastuminen (burnout) on ennätyksellisen suurta, josta kärsivät tietyti kunnan asukkaat heijastevaikutuksena. Henkilöstön työmoraali on alhainen ja työpaine raskaasti ylimitoitettu vatsaavaan alueen haasteisiin. Jo yhteisen kielen löytäminen ja työrauhan luominen (kouluissa) ovat ilmiöitä, jotka sivutetaan täysin budjettiriihessä ihan kuin ohgelmia ei olisi. Silloin virkailijat äänestävät jaloillaan ja siirtvät tehtäviin , jotka vastaavat enemmän koulutusta ilman &quot;ylimääräisiä&quot; toimintamalleja.</p><p>Opettajien (ja sairaanhoitajien/nuorisotyöntekijöiden) palkkakehitys suhteessa työn laatuun (ja ennaltaehkäisevään toimintaan) on pahasti jäljessä yleisestä hintakehityksestä. Tämä näkyy vielä selkeämmin sielä, missä oppimisympäristöt ovat äärimmäisen haastavia. Jos halutaan muutoksia tällä alueella niin on makettava ihan eritasoisesti palkkoja noille alueille. Valitettavasti valtustoon pääsevät harvoin &quot;lähiöiden&quot; edustajia, koska sieltä nimenomaan tulee pienin äänestysprosentti.</p><p>Miten tämä liitty maahanmuuttajiin? Koulutuslinjaukset mitä maahanmuuttajille tarjotaan tähtäävät nimenomaan aloihin, jossa on selkeä sukupuolijakauma (ei edesauta naisten/miesten kotouttamista kultturisesti) sekä heikko hintakehitys (ei edesauttaa &quot;oman uran&quot; luominen). Siten, kuten yllä mainitsinkin, on annettavaa selkeitä porkkanoita ja mahdollisuuksia niille, jotka voivat sitä porkkanaa syödäkin.</p><p><strong>Joten...</strong></p><p>Siten Suomen nykyinen ongelma on nuorten syrjäytyminen kokonaisvaltaisesti ei maahanmuuttajien eristetty asema. Sillä tv:n katselu ja pizzan syönti kokopäiväisesti on myös syrjäytymisen muoto.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tässä vastine Husun kirjoitukselle, joka käsitteli maahanmuuttajien muodustamia ryhmäkuplia ja miten niitä voidan puhkaista kenties. 

(Minä kirjoitin ryhmäkäyttämytymisestä behavoristisena ilmiönä vuosia sitten omassa blogissa. Siitä tästä on oieastaan kyse, kun ryhmä on saavuttanut kriittisen massan.)

Image preview

Mitä kirjoituksesta sai irti?

On mielestäni turhaa kirjoittaa keppi-porkkanasta, kun jo Kataisen hallituksen maahanmuutoa käsittelevässä strategiassa (Maahanmuuton tulevaisuus 2020, julkaistu 2013) olltiin tietoisia, siitä, että maahanmuuttajaryhmät hakeutuvat isoihiin kasvukeskuksiin, koska pienissä kunnissa toimiminen on heimokäyttäytymisen (rasistinen ilmapiiri) takia kotoutuminen miltei mahdotonta. Riippumatta siitä annetaako taloudellinen tuki kunnalle. Sama näkyy viime vuonna, kun kuntatukina annettiin 50 000e lisäpaketti turvapaikanhakijoiden vastaanottamiselle ja kotouttamiselle. Heti kun tph sai oleskeluluvan (tai pakolaisstatuksen) niin kunta (salaa) "ohjaisti" hakijat pääkaupunkiseudulle, jossa niillä oma yhteisö. Ei todellisuudessa nykytilanteessa kunta halua demograafista muutosta väestölle, vaikka tarvitsisikin työvoimaa.

Husun kirjoitus on puhdas esmerkki polarisoituvasta poliittisuudesta, missä selkeästi halutaan erotella "me" ja "he" yhteisöt keksenään. Katsomatta lainsäädäntöä tai yhteiskuntatrendejä. Minä haluan tarkastella asioita pragmaattisista ja tilastollisista näkökulmista. Yhteiskunnan nykyinen valtava ongelma on kasvava syrjäytyneisyys nuorten keskuudessa ja heikon sosioekonomisen rakenteen kierre sukupolvesta toiseen. Tämä ilmiö on läsnä kaikissa ryhmissä riipumatta ihonväristä tai kansallisuudesta ja se vaikuttaa tulevaan (mahdolliseen) verokertymään negatiivisesti.

Minä tulkitsen Husun kirjoitukset aina siten, että hänen äänensä käytetään silloin, kun halutaan ajaa tietynlainen poliittinen agenda maahanmuuttajille (tai omalle kohdesegmenttille maahanmuuttajajoukosta). Sillä olen huomannut, että linjaus on ollut hieman erillainen riipuen sen hektisestä puoluekirjasta. Minä haluan jatkossa lukea Husulta enemmän pragmaatista tekstiä sen sijaan, että luokitellaan eri ryhmiä, jotka ovat rasistisia ja miksi maahanmuutajilla menee huonosti näiden ryhmien takia. Se on ilmiselvä, että rasismia esintyy ja tasitellaan sen vastaan joka päivä. Helsinki, jos mikä paikka on tehnyt (ja saavuttanut) valtavasti sen eteen, että rasisimia kitketään ja suunta on hyvä, muttei tietysti täydellinen. Mutta tämän aiheen ratsastamisella voi helposti mennä sivuraiteille siitä, mikä on tässä kontekstissa olennaista.

Mikä sitten mättää maahanmuuttokeskustelussa?

Ongelman ytimessä on terminologinen harhakuva ja (hyvää tarkoittavan) tasa-arvolain tulkintaa. Kotoutumislaki luonehtii pakolaista ja maahanmuuttaja saman termin alla ("maahanmuuttaja") vaikka kyseessä olisi virolainen kausityöläinen tai somalialainen pakolainen. Todellisuudessa resurssien ja toimintamallien käyttö noissa kahdessa tapuaksessa poikkeavat suuresti keskenään. Samoin Husun ehdotusta sosiaalitukien leikkamisesta ei voi nykylainsäädännöllä toteuttaa sillä so-tukien päätökset ovat salassapitolain takana eikä viranomaiset saavat tietää yksittäisten ihmisten päätöksistä mitään puhumattakaan siitä, että voisinevat tehdä lainmuutoksia niiden pohjalta.

Miten kannattaisi lähesytä ongelmaa?

Leikkauspolitiikan sijaan on annettava paljon porkkanoita niille, jotka haluavat kotoutua ja oppia kielen sillä se mitä Husu sanoi on totta - se ei ole nykyisellään kannattavaa. Laajentamalla oppisopimusaloja (ei pelkästään siirtymäaloja) ja muodustamalla yritysten perustamia akatemioita, jossa kiintiö niille, joilla heikko sosioekonominen tausta (myös suomalaisille) Academic Work:n tapaisesti saadaan paljon tehokammin hyödynnettyä potentiaalia niiden joukosta, jotka nyt syrjäytyvät.

On myöskin tartuttava tehokkasti kultturiisiin ilmiöihn, jotka voivat olla esteenä "heikon" kierteen katkaisemiselle. Mitä isompi on kulttuurinen ryhmäpaine, sitä vaikeampi on irrottautua sen lonkeroista. Esimerkiksi Norjassa on olemassa kunniaväkivaltaan (perheen/suvusisäinen) ehkäisy- ja toimintamalleja (nuorille) naisuhreille. Myöskin naisten sukupuolielinten silpomisesta johtuvat terveydellisten haittojen (monella kävely tuottaa jo valtavia kipuja) vaikutusta työhönesteeseen ei olla valtakunnallisella tasolla nostettu tarpeeksi esiin. Sirkadiaanisen rytmin (vuorokausiryhmi) vaihtelevuus eri väestöryhmissä ja khat-huumeiden laajamittainen käyttö ovat myös vaikuttavia tekijöitä, josta on vaikeaa saada dataa, mutta jotka vaikuttavat kotouttamiseen.

Naimisiinmeno ja perheenmuodustamisen paine yhteisöjen sisällä on suuri, varsinkin naisten keskuudessa. Erinomainen koulumenestys voi hidastua tai loppua seinään vastaavissa tapauksissa, kun aika ei yksinkertaisesti riitä. Koulutuksen mahdollinen väylä sosioekonomisen kierteen katkaisemiseen on oltava vahvemmin tuettuna myös poliittisesti ja yhteikunnallisesti.

Ongleman ratkaisemiseksi on puhuttava myös vaikeista ilmiöistä, jotka ovat "tabuja" mediassa. Itse olen asunut koko nuoruuteni Itä-Helsingissä. Tunnen monia opettajia ja sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Itä-Helsingin alueella on tapahtumassa white-flight-ilmiö opetus- ja sosiaali- ja terveysalanviroissa. Henkilöstön vaihtelevuus ja sairastuminen (burnout) on ennätyksellisen suurta, josta kärsivät tietyti kunnan asukkaat heijastevaikutuksena. Henkilöstön työmoraali on alhainen ja työpaine raskaasti ylimitoitettu vatsaavaan alueen haasteisiin. Jo yhteisen kielen löytäminen ja työrauhan luominen (kouluissa) ovat ilmiöitä, jotka sivutetaan täysin budjettiriihessä ihan kuin ohgelmia ei olisi. Silloin virkailijat äänestävät jaloillaan ja siirtvät tehtäviin , jotka vastaavat enemmän koulutusta ilman "ylimääräisiä" toimintamalleja.

Opettajien (ja sairaanhoitajien/nuorisotyöntekijöiden) palkkakehitys suhteessa työn laatuun (ja ennaltaehkäisevään toimintaan) on pahasti jäljessä yleisestä hintakehityksestä. Tämä näkyy vielä selkeämmin sielä, missä oppimisympäristöt ovat äärimmäisen haastavia. Jos halutaan muutoksia tällä alueella niin on makettava ihan eritasoisesti palkkoja noille alueille. Valitettavasti valtustoon pääsevät harvoin "lähiöiden" edustajia, koska sieltä nimenomaan tulee pienin äänestysprosentti.

Miten tämä liitty maahanmuuttajiin? Koulutuslinjaukset mitä maahanmuuttajille tarjotaan tähtäävät nimenomaan aloihin, jossa on selkeä sukupuolijakauma (ei edesauta naisten/miesten kotouttamista kultturisesti) sekä heikko hintakehitys (ei edesauttaa "oman uran" luominen). Siten, kuten yllä mainitsinkin, on annettavaa selkeitä porkkanoita ja mahdollisuuksia niille, jotka voivat sitä porkkanaa syödäkin.

Joten...

Siten Suomen nykyinen ongelma on nuorten syrjäytyminen kokonaisvaltaisesti ei maahanmuuttajien eristetty asema. Sillä tv:n katselu ja pizzan syönti kokopäiväisesti on myös syrjäytymisen muoto.

]]>
5 http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235924-husun-yritys-puhkaista-kuplia#comments EU-pakolaispolitiikka Kotimaa Kotoutuminen Maahanmuutto Pienet kunnat Thu, 20 Apr 2017 19:46:02 +0000 Sibil Yanev http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235924-husun-yritys-puhkaista-kuplia
Perustuslakituomioistuin Suomeen http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233804-perustuslakituomioistuin-suomeen <p><strong>Lainsäätäjä lainsäätäjän valvojana?</strong></p><p>Vallanjako-oppien ydinkysymyksenä on aina ollut se, kuinka valta tulee hajauttaa eri valtio-orgaanien kesken, jotta yksikään toimielin ei vajoa vallan väärinkäytöksiin. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan haaroista lainsäädäntövalta on yleensä se, jota on vaikeinta kontrolloida, koska se on kaikkivoipa. Lainsäädäntöelin (eduskunta) voi tarpeen vaatiessa säätää lakeja, joilla laajentaa tai kaventaa muiden toimielinten toimivaltaa. Samoin perustuslainsäätämisjärjestyksessä eduskunta voi lailla laajentaa myös omia oikeuksiaan. Jos valtio on vajotakseen tyranniaan, pienin uhka tulee tuomiovallan taholta, koska se ei pysty rajoittamaan yksilönvapauksia siten kuin parlamentti. Näin katsoi jo esimerkiksi valtiomies <strong>Alexander Hamilton</strong> tuomiovaltaa koskevassa esseessään (The Judiciary Department, 14.6.1788).</p><p>Suomessa lakien perustuslainmukaisuudesta vastaa etusijassa perustuslakivaliokunta. Käytännössä kansanedustajat ovat pukkeja kaalimaalla &ndash; he valvovat omien esitystensä laillisuutta. Koska perustuslakivaliokunta koostuu puolueiden edustajista, he ovat tosiasiallisesti sidottuja oman puolueensa kantaan. Hallituspuolueet ovat taas sitoutuneet hallitusohjelman toteuttamiseen. Perustuslakivaliokunta ei siis voi olla riippumaton toimielin, koska poliitikot joutuvat kaksoisrooliin. Jos hallintolaissakin lähdetään siitä yleisperiaatteesta, että viranomainen ei saa käsitellä sellaista asiaa, jossa hän on itse asianosaisena, on hyvin mielenkiintoista, miksei tätä periaatteellista jääviyskysymystä oteta esille perustuslakivaliokunnan osalta. Sidonnaisuus omaan puolueeseen ja siitä aiheutuva ryhmäkuri aiheuttavat sen, että perustuslain tulkinta on vahvasti kytköksissä lainsäädäntöelimeen.</p><p>Vaikka Suomeen asetettaisiin uusi perustuslakia valvova tuomioistuin, se ei tietenkään poista velvollisuutta valmistella lakiesityksiä hyvin. Jälkikontrolli ei vapauta vastuusta tehdä hyvää lainvalmistelua. Pelko siitä, että perustuslakituomioistuin heikentäisi lakiesitysten valmistelua, on yksinkertaisesti ristiriitainen. Todellisuudessahan lakiesitysten perustuslaillisuuteen tulee kiinnittää moninkertaisesti enemmän huomiota, sillä tuskin lainsäätäjä haluaa, että oma esitys joutuu perustuslakituomioistuimen arvioitavaksi. Kun lainsäätäjä tietää, että hänen säätämänsä laki voidaan ehkä kumota perustuslainvastaisena, se jos mikä kannustaa tekemään lainvalmistelua perinpohjaisesti. Näin ollen väite siitä, että jälkivalvonta lamauttaisi ennakkovalvonnan, on yksinkertaisesti perusteeton. Ennakko- ja jälkivalvonta eivät ole toistensa vastakohtia (joko&ndash;tai -kysymys).</p><p>Edellä mainituista syistä esimerkiksi puheet perustuslakituomioistuimen aiheuttamasta &rdquo;demokratiavajeesta&rdquo; ovat varsin kummallisia. Tässä täytyy kuitenkin selventää, mitä demokratialla halutaan tarkoittaa. Jos sillä halutaan tarkoittaa parlamentin aseman vahvistamista muihin nähden, tällöin on se on ymmärrettävää. Mutta jos demokratiavaje ymmärretään merkityksessä &rdquo;parlamentti toimii ilman valvontaa&rdquo;, tällöin demokratiavajeesta puhuminen on ristiriitaista. Kyse onkin ideologisista linjoista vahvan eduskunnan ja vallan hajauttamisen välillä.</p><p><strong>Suoja äkillisiltä muutoksilta ja tyrannialta</strong></p><p>Perustuslain ja vallanjako-oppien tarkoituksena on luoda valtiojärjestykseen mekanismit, joilla estetään äkilliset mullistukset valtion toiminnassa. Toisin sanoen tarkoituksena on suojata valtiollista vakautta sekä jatkuvuutta vallankumouksilta ja muilta kriisitilanteilta. Sen vuoksi esimerkiksi hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ja mikäli hallitus menettää eduskunnan luottamuksen, valitaan uusi hallitus.</p><p>Perustuslakivaliokunta koostuu eduskunnasta valituista poliitikoista, jotka vaihtuvat eduskuntavaalien yhteydessä neljän vuoden välein. Siispä on mahdollista, että yhtäkkisesti eduskunnan kokoonpano voi vaihtua huomattavasti ja sen seurauksena myös perustuslakivaliokunnan kokoonpano. Jos uusi eduskunta alkaisi säätää perustuslain kannalta &rdquo;kyseenalaista&rdquo; lainsäädäntöä, poliitikkojen toimintaa olisi vaikeaa rajoittaa. Perustuslakituomioistuimen myötä voidaan luoda uusi &rdquo;viimeinen linja&rdquo; perustuslain puolustamiselle, mikäli eduskunnan harkinta pettää.</p><p>Perustelu siitä, että perustuslain täytyy taipua ajan hengessä (eduskunnan vaihtumisten myötä), on konfliktinen sen ajatuksen kanssa, että perustuslain tulee antaa tietty suoja äkillisiltä mullistuksilta. Jos esimerkiksi joskus nousisi valtaan hallitus, joka nostaisi veroastetta rajusti, antaisi perusteettomia etuoikeuksia ja verohelpotuksia joillekin eturyhmille, lisäisi tarpeetonta viranomaisvalvontaa ja muilla tavoin rajoittaisi ihmisten perusvapauksia, kuinka se voitaisiin valtiosäännön puitteissa estää? Perustuslakivaliokunta olisi tässä tilassa kädetön, koska se toimisi &ndash; kansanedustajan vapaasta mandaatista huolimatta &ndash; mahdollisesti kumileimasimena hallituksen esityksille. Väite siitä, että eduskunta pakenisi vastuuta, jos perustuslainmukaisuuden arviointi siirrettäisiin perustuslakituomioistuimelle, on tosiasiallisesti juuri päinvastoin: vastuun pakenemistahan on nimenomaan se, kun omien toimien laillisuuden arviointia ei sallita.</p><p>Vuoden 1919 Hallitusmuodon 92 &sect;:n 2 momentissa säädettiin, että &rdquo;<em>jos</em><em> asetuksessa oleva säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, älköön tuomari tai muu virkamies sitä sovelluttako</em>&quot;. Sittemmin sama asia on siirretty nykyisen perustuslain 106 ja 107 &sect;:ään. Tässä on kuitenkin kyse rajoitetusta jälkivalvonnasta, sillä on eri asia jättää soveltamatta lakia kuin todeta laki perustuslainvastaiseksi. Tuomioistuimilla ei ole edelleenkään oikeutta ottaa tutkittavaksi yksittäisen lain perustuslainmukaisuutta ja julistaa lakia perustuslainvastaiseksi. Se, että yksittäinen tuomioistuin jättäisi soveltamatta lakia ja antaisi perustuslain säännökselle etusijan, ei vielä aiheuta lainsäätäjälle velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin. Vasta, jos useat tuomioistuimet jättäisivät soveltamatta lakia, poliittinen paine lainsäätäjää kohtaan kasvaisi &ndash; mutta kuinka todennäköinen tällainen tilanne on?</p><p><strong>Perustuslaki 2000</strong></p><p>Vuoden 2000 perustuslain uudistuksen yhteydessä käytiin keskustelu siitä, onko Suomeen tarpeellista perustaa perustuslakituomioistuin. Hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) perusteluosassa on kuitenkin monia sellaisia kohtia, joiden perusteella voisi tehdä täysin päinvastaisia päätelmiä. Esimerkiksi: <em>&rdquo;</em><em>Kansainväliset kokemukset viittaavat siihen, että se saattaisi heikentää sekä eduskunnan että ylimpien tuomioistuinten asemaa. Erityisesti mahdollisuus jälkikäteiseen abstraktiseen lakien perustuslainmukaisuuden tutkimiseen voisi helposti johtaa ristiriitoihin eduskunnanlain säädäntövallan kanssa. Erillistä valtiosääntötuomioistuinta voidaan pitää ongelmallisena juuri vallanjaon ja kansanvallan kannalta.&rdquo; </em>(s. 53)</p><p>Ensinnäkin: Perustuslakituomioistuimen tarkoituksena onkin puuttua muiden toimielinten asemaan. Se on sen tehtävä. Myöskin eduskunnan asemaan vetoaminen on mielenkiintoista, koska tässä annetaan ymmärtää, että suojamekanismien asettaminen eduskunnalta olisi jotenkin epätoivottava asia. Mutta jos suojamekanismit esimerkiksi hallituksen luottamuksen suhteen ovat itsestäänselvyyksiä, miksi toisenlaiset mekanismit koetaan ongelmaksi?</p><p>Toiseksi: Perustuslakituomioistuimen pitäminen ongelmallisena vallanjaon ja kansanvallan kannalta on ristiriitaista. Perustuslakituomioistuin on tarpeellinen juuri vallanjaon ja kansanvallan suojaamiseksi, koska toistaiseksi eduskunta valvoo itse itseään. Eduskunta voi murentaa yksilönvapauksia pala palalta ja kuitata perustuslakivaliokunnalla omat lakiesityksensä perustuslainmukaisiksi.</p><p>Esityksessä jatketaan: <em>&rdquo;On </em><em>myös todennäköistä, ettei erilliselle jälkikäteistä normikontrollia hoitavalle toimielimelle ole Suomessa osoitettavissa riittävästi tehtäviä. Valtiosääntötuomioistuinten perustaminen muihin Euroopan maihin on liittynyt usein hyvin poikkeukselliseen historialliseen tilanteeseen, jollaista Suomessa ei ole käsillä.&rdquo;</em></p><p>Ensinnäkin: Tehtävien määrän vähäisyyteen vetoaminen on kummallista, koska perustuslakituomistuimia on olemassa kymmenissä eri maissa. Miksei se ole ongelma muissa maissa? Määrän vähäisyys ei ole muutenkaan hyvä perustelu, koska samalla verukkeella valtakunnanoikeuden tarpeellisuuskin voitaisiin kyseenalaistaa.</p><p>Toiseksi: Tässä annetaan ymmärtää, että valtiosääntöä tulisi kehittää vain, kun käsillä on poikkeuksellinen historiallinen tilanne. Mihin tämä väite perustuu? Miksi näin on? Eikö valtiosääntöä tulee uudistaa, kun siihen on hyvä peruste ja uudistuksella parannetaan yleistä hyvää? &rdquo;Poikkeukselliseen historialliseen tilanteeseen&rdquo; vetoamisella voidaan venyttää mitä tahansa asiaa hamaan tulevaisuuteen, koska kukaan ei pysty sanomaan, milloin tuo tilanne on oikeasti käsillä.</p><p>Lisäksi tuomioistuimen tarpeettomuutta perusteltiin sillä, että se on huonosti sovitettavissa &rdquo;<em>suomalaiseen valtiosääntöperinteeseen ja oikeuskulttuuriin</em>&rdquo;. Ulkomaailman hapatusta, suorastaan? Tähän voisi vastata kysymällä, olisiko säätyvaltiopäivätkin tullut säilyttää vain sen vuoksi, että eduskuntauudistus oli &rdquo;eurooppalaisuutta&rdquo;, eikä sopinut suomalaiseen valtiosääntöperinteeseen. Ei se varmaankaan sopinut silloiseen perinteeseen, mutta näin jälkikäteen huomataan, että kyllä se ihan järkevä ratkaisu taisi olla. Jos jossain kehitellään hyviksi todettuja valtiosääntöoikeuden ajatuksia, olisi typerää jättää hyödyntämättä niitä ideoita myös Suomessa.</p><p>Kuitenkin hallituksen esityksen sivulla 163 on se todellinen syy avattuna: <em>&rdquo;</em><em>Ratkaisu korostaa eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä, jonka lainsäädäntöratkaisuja ei voitaisi lakien säätämisen jälkeen yleisesti riitauttaa.</em><em>&rdquo;</em> Eduskunnasta on siis haluttu luoda hyvin voimakas toimielin suhteessa muihin. Vallanjaon kannalta tämä on kuitenkin huolestuttavaa, jos tuomio- ja toimeenpanovaltaa valvotaan, mutta lainsäädäntövallalta se puuttuu. Perustuslakituomioistuimen ideana onkin, että eduskunta ei voi tehdä mitä huvittaa, vaan lait voidaan säätämisen jälkeen riitauttaa.</p><p><strong>Arvovaltakonfliktit</strong></p><p>Nykyjärjestelmää (jossa ei ole perustuslakituomioistuinta) on kehuttu muun muassa siksi, että eduskunnan arvovaltaa ei ole vähennetty arvovaltakonflikteilla, joissa jokin toinen toimielin haastaa eduskunnan toimet (HE 1/1998 vp, s. 52). Tämä perustelu on kuitenkin ontuva siitä syystä, että arvovaltakonflikteja syntyy väistämättä eri valtion toimielinten välillä. Arvovaltakonflikti ei kuitenkaan tarkoita instituution itsensä arvovallan laskua. Hallitus voi saada epäluottamuslauseen, mutta ei se syö hallituksen arvovaltaa perustuslaillisena instituutiona, vaan ainoastaan kyseisen istuvan hallituksen arvovaltaa. Jos taas valtakunnanoikeus ottaisi jonkun valtioneuvoston jäsenen toimet syyniin, ei se haasta ministeri-instituutiota, vaan ainoastaan kyseisen ministerin toimet. Jos tasavallan presidentti joutuisi tuomiolle teoistaan, ei se ole presidentti-instituution arvovaltatappio, vaan kohdistettu ainoastaan yhdelle presidentille. Näin ollen, jos perustuslakituomioistuin julistaa eduskuntalain perustuslainvastaiseksi, ei se ole arvovaltatappio eduskuntainstituutiolle, vaan ainoastaan osoitus kyseiselle eduskunnalle, joka lain säätämisestä on vastannut.</p><p>Jos eduskuntaa pidetään niin tärkeänä, että se halutaan pitää pois arvovaltakonflikteista, mihin se perustuu? Ja tästä edelleen seuraa, että jos eduskunnalle halutaan tarjota erityinen suoja sen omista tekosista, kenelle muille samanlainen suoja pitää antaa &ndash; tasavallan presidentille, kaupunginvaltuustoille, kaupunginjohtajille? Arvovallan suojeleminen ei voi olla veruke sille, että viranomainen vapautetaan vastuusta.</p><p><strong>Ammattitaito</strong></p><p>Perustuslainmukaisuuden valvonta edellyttää laajaa ja pitkäaikaista perustuslain ja oikeuskäytännön tuntemusta. Vaikka perustuslakivaliokunta koostuisikin täysin oikeustieteen tohtoreista, se ei ole kuitenkaan tae siitä, että nimenomaan perustuslainmukaisuuden arviointi olisi heidän erityisosaamisalueellaan. Koska perustuslakivaliokunnan ammattitaito vaihtelee eduskunnan kokoonpanon mukaan, se voi joutua hyvin riippuvaiseksi asiantuntijoista ja muista lausunnon antajista. Käytännössä näistä varjovaikuttajista voi muodostua todellinen päättäjäkunta, joka kertoo perustuslakivaliokunnan jäsenille, kuinka asioiden tulisi olla. Näin on tainnut jo käydä. Kuitenkaan näitä lausunnon antajia ei ole nimitetty tai valittu virkaansa vaaleilla, minkä johdosta valta ja vastuu eivät kulje käsi kädessä. Lausunnon antajien valikoiminen on myös poliittinen teko.</p><p>Kun perustuslain tulkinta siirrettäisiin erityiselle perustuslakia tulkitsevalle tuomioistuimelle, voitaisiin varmistaa, että perustuslain tuntemus on juuri niiden käsissä, jotka perustuslainmukaisuutta tässä maassa parhaiten osaavat arvioida. On otettava huomioon, että kaikki oikeustieteilijät eivät ole keskittäneet osaamistaan esimerkiksi valtiosääntöoikeuteen, joka juuri perustuslakituomioistuimen tehtävässä on ensisijaisen tärkeää.</p><p><strong>Tuomareiden mielivalta?</strong></p><p>Eräs pelko liittyy siihen, että perustuslakituomioistuimen tuomarit ryhtyisivät mielivaltaisesti tulkitsemaan lakeja, tai, että tuomareiden henkilökohtaiset motiivit ajaisivat siinä edellä. Toisin sanoen: politikoimaan. Tässä suhteessa on kuitenkin arvioitava nykytilaa. Nykyisin perustuslakivaliokunta valvoo eduskunnan säätämien lakien perustuslainmukaisuutta. Perustuslakivaliokunta ei toimi kuten tuomioistuin. Se &rdquo;mielivaltaisuus&rdquo;, mikä tuomareilla pelätään olevan, on kuitenkin tosiasiassa jo nyt eduskunnalla, sillä se voi säätää juuri sellaisia lakeja kuin itse parhaaksi näkee &ndash; ja kansanedustajista valitut perustuslakivaliokunnan jäsenet siunaavat puolueryhmiensä toiminnan. Eduskunta voi ohjailla määrärahoja haitallisiinkin tarkoituksiin tai muilla tavoin alkaa rajoittaa yksilönvapauksia. Kuitenkaan tästä eduskunnan <em>mahdollisuudesta tehdä</em> järjettömiäkin lakeja ei olla kuitenkaan samassa määrin huolissaan, mikä osoittaa, ettei asioita osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin (perustuslakituomareillahan on ainoastaan negatiivinen lainsäädäntövalta, mutta eduskunnalla valta säätää, muuttaa ja kumota lakeja). Tuomareiden mielivalta, jos sellaista koskaan pääsee syntymään, on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että lakiasäätävällä toimielimellä ei olisi ollenkaan valvojaa.</p><p>Perustuslakituomioistuin olisi perustamisesta lähtien sidottu tuomioistuinmenettelyyn, joka ei ainoastaan takaisi asioiden tasapuolista selvittämistä, mutta myös pakottaisi päätöksenteon perustelut avoimesti nähtäville. Perustuslakivaliokunnan osalta on ratkaisevaa enemmistön mielipide, jonka turvin voidaan tarvittaessa peittää epämieluisat näkökulmat.</p><p>Toinenkin kritiikin kohde on se, että lopulta perustuslainmukaisuuden arviointi on enemmänkin kuin pelkän oikeuskäytännön osaamista; se edellyttää filosofian tuntemusta ja henkilökohtaisia arvostuksia, jotka perustuvat lopulta yksilön omaan arvomaailmaan. Ja tästä johtuen voidaan kritisoida, että tuomarit tekevät itse asiassa politiikkaa siinä missä lainsäätäjäkin, joka perustaa toimintansa omiin arvoihinsa. Mutta jos tämä kritiikki hyväksytään sellaisenaan, unohdetaan, että kaikki tuomarit kaikissa oikeusasteissa tekevät täsmälleen samaa, kun he käsittelevät riitaisia tapauksia. Esimerkiksi käräjäoikeuden tuomarit joutuvat käsittelemään sananvapaus-, kunnianloukkaus-, kotirauha- ja muita juttuja, jotka ovat sellaisia kysymyksiä, että rajanvetoa laillisen ja laittoman välissä on joskus hyvin vaikeaa määritellä. On lopulta yksilön oman arvomaailman kysymys, haluaako painottaa jossain kysymyksessä enemmän esimerkiksi julkisen vallan oikeutta pakkolunastukseen vai yksilön oikeutta omaisuudensuojaan. Näissä tapauksissa tuomari on se viimeinen auktoriteetti, jolle on tuo osittain epäkiitollinen tehtävä uskottu. Jos siis perustuslakituomioistuinta ei tulisi perustaa tuomarien henkilökohtaisten arvojen takia, miksei huoli ole noussut siitä, että meillä on kokonainen maa täynnä tuomareita, joilla on myös omat arvomaailmat? Tästä voimme johtaa, että koska muidenkaan oikeusasteiden tuomareilta ei voida nytkään edellyttää oman arvomaailman kadottamista, kuten ei keneltäkään ihmiseltä yleisesti, on vastaavan kriteerin vaatiminen perustuslakituomioistuimen jäseniltä yksinkertaisesti mahdotonta.</p><p>On myös huomioitava se seikka, että lopulta aina jonkun ihmisen tai ryhmän täytyy sanoa viimeinen sana käsiteltävänä olevaan asiaan. Oli kyse sitten lain säätämisestä tai sen tulkinnasta, jollekin se tehtävä on annettava. Siksi kyse on ainoastaan siitä, kuinka tuo järjestys toteutetaan vähimmän haitallisella tavalla. Näiltä osin perustuslakituomioistuin on huomattavasti parempi vaihtoehto nykytilaan nähden.</p><p><strong>Miksi lainsäätäjä ei ole halunnut perustuslakituomioistuinta?</strong></p><p>Jos pohditaan puhtaasti itsekkäistä motiiveista, niin seuraavat syyt ovat mahdollisia:</p><p>&ndash; Kansanedustajat voivat kokea olonsa uhatuksi, kun heidän toimiensa laillisuuteen voitaisiin puuttua paremmin. <em>(valta- ja vastuukysymys)</em></p><p>&ndash; Perustuslakivaliokunta voi kokea, että se menettää arvovaltansa. <em>(kunniakysymys)</em></p><p>&ndash; Eduskuntaan vaikuttavat perustuslakiasiantuntijat voivat pelätä oman arvovallan menetystä, jos perustuslakituomioistuin ryhtyisi pyörtämään heidän kantojaan, ja toisaalta voivat miettiä, onko heillä mahdollisuutta tulla valituksi perustuslakituomioistuimeen.<em> (kunniakysymys)</em></p><p>&nbsp;</p><p><u><strong>Perustuslakituomioistuimelle on laaja tuki:</strong></u></p><p>Muun muassa seuraavat vaikuttajat ja ryhmät ovat ilmaisseet kannattavansa perustuslakituomioistuimen perustamista Suomeen:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Timo Soini</strong>, ulkoministeri, puolueen puheenjohtaja (ps)</p><p>&rdquo;<em>Suomi tarvitsee erillisen perustuslakituomioistuimen, joka ei ole riippuvainen kulloisenkin eduskunnan kokoonpanosta &ndash; ja jolla on kunnolla aikaa perehtyä käsiteltäviin asioihin.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="https://www.suomenuutiset.fi/soini-perustuslakituomioistuin-tarpeen-2/">https://www.suomenuutiset.fi/soini-perustuslakituomioistuin-tarpeen-2/</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perussuomalaiset rp.</strong>, Puolustuspoliittinen ohjelma 2015</p><p>&rdquo;<em>Eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminnassa on ongelmana poliittisen tulkinnan mahdollisuus oikeudellisen tulkinnan sijaan. Siksi Perussuomalaisten mielestä ylimmälle valtiotasollemme tarvitaan poliitikoista riippumaton perustuslakituomioistuin.</em><em>&rdquo;</em></p><p>Lähde:<em> <a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2013/04/Puolustuspoliittinen_ohjelma_2015.pdf">https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2013/04/Puolustuspoliittinen_ohjelma_2015.pdf</a> </em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eero Heinäluoma</strong>, kansanedustaja, eduskunnan puhemies 2011&ndash;2015 (sd)</p><p>&rdquo;<em>Tällaiselle riippumattomalle ulkopuoliselle perustuslakituomioistuimelle on perusteita. Tällä hetkellä perustuslakivaliokunta tulkitsee, mitkä asiat kuuluvat presidentille, valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Voi miettiä, onko nykytilanne paras mahdollinen.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7071527">http://yle.fi/uutiset/3-7071527</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Anna-Maja Henriksson</strong>, kansanedustaja, oikeusministeri 2011&ndash;2015, puolueen puheenjohtaja (r)</p><p>&rdquo;<em>Tarvitaan myös jälkikäteen arvioiva mekanismi, koska eduskunnan järjestelmä ei ole vedenpitävä.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perustuslakituomioistuin-nousi-jalleen-keskusteluun/746626/">http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perustuslakituomioistuin-nousi-jalleen-keskusteluun/746626/</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuomo Puumala</strong>, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja (kesk)</p><p>Lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-5649908">http://yle.fi/uutiset/3-5649908</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pauliine Koskelo</strong>, EIT:n tuomari, KKO:n presidentti 2006&ndash;2015</p><p>&rdquo;<em>Perustuslakitulkintojen syntyminen on monitahoinen. Tarvitsemme viime kädessä tahon, joka pystyy muodostamaan sen tulkinnan, jota lopulta noudatetaan.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2960720/KKOn+entinen+presidentti+Koskelo+Perustuslain+valvontaa+tulisi+kehittaa">http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2960720/KKOn+entinen+presidentti+Koskelo+Perustuslain+valvontaa+tulisi+kehittaa</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Matti Luostarinen</strong>, prof. emeritus, fil tri, val tri</p><p>&rdquo;<em>Perustuslakituomioistuin Suomeen&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.forssanlehti.fi/uutiset/27716-perustuslakituomioistuin-suomeen">http://www.forssanlehti.fi/uutiset/27716-perustuslakituomioistuin-suomeen</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jukka Tarkka</strong>, valtiotieteen tohtori</p><p>Lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7071527">http://yle.fi/uutiset/3-7071527</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Janne Juusela</strong>, oikeustieteen tohtori, Helsingin yliopiston vero-oikeuden dosentti</p><p>&rdquo;<em>Kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti Suomeen olisi saatava tehokas perustuslain jälkivalvonnan järjestelmä. Se voitaisiin toteuttaa perustamalla erillinen perustuslakituomioistuin tai säätämällä korkeimmalle oikeudelle toimivalta tulkita perustuslakia ylimpänä oikeusinstituutiona.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.libera.fi/blogi/perustuslain-periaatteet-eivat-toteudu-verotuksessa/">http://www.libera.fi/blogi/perustuslain-periaatteet-eivat-toteudu-verotuksessa/</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kauko Heuru</strong>, oikeustieteen lisensiaatti</p><p>&rdquo;<em>Polttavin ongelma liittyy kuitenkin itse järjestelmäämme, joka ei tunne perustuslakituomioistuimia, vaan eduskunta itse kontrolloi tekojensa perustuslainmukaisuuden.</em><em>&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2040.pdf">http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2040.pdf</a> (s. 75)</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jukka Kemppinen</strong>, professori, filosofian tohtori</p><p>&rdquo;<em>- - Suomessa pitäisi olla perustuslakituomioistuin. Sellaista vastaan esitetyt perustelut ovat murentuneet EU:n suurten tuomioistuinten ja kansainvälisen välimiesmenettelyn jatkuvasti kasvaessa.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="https://kemppinen.blogspot.fi/2016/04/tasapuolisuusharha.html">https://kemppinen.blogspot.fi/2016/04/tasapuolisuusharha.html</a></p><p>&nbsp;</p><p><u><strong>Muun muassa seuraavat ovat kannattaneet perustuslakituomioistuimen selvittämistä:</strong></u></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Outi Mäkelä</strong>, kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja 2011&ndash;2014 (kok)</p><p>&rdquo;<em>Tästä aiheesta olisi tärkeää tehdä kunnon selvitys ja arviointi. Oikeusministerin tai pääministerin tulisi nimetä riippumaton, ulkopuolinen selvitysmies arvioimaan perustuslakivaliokunnan ja -tuomioistuimen etuja ja haittoja.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7075943">http://yle.fi/uutiset/3-7075943</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Alpo Rusi</strong>, valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs</p><p>&rdquo;<em>Perustuslakituomioistuimen tarve syytä selvittää - - </em><em>Nimenomaan tavallisten kansalaisten näkökulmasta Perustuslakituomioistuin parantaisi kiistatta myös heidän oikeusturvaansa.</em><em>&rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://www.alporusi.fi/blogi/perustuslakituomioistuimen-tarve-syyta-selvittaa">http://www.alporusi.fi/blogi/perustuslakituomioistuimen-tarve-syyta-selvittaa</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Risto E. J. Penttilä</strong>, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja, filosofian tohtori</p><p>&rdquo;<em>Eikö olisi parempi, että perustuslaillisuuden ratkaisisivat tuomarit eivätkä poliitikot tai professorit? Eikö olisi aika pohtia perustuslakituomioistuimen soveltuvuutta Suomeen? &rdquo;</em></p><p>Lähde: <a href="http://ristoejpenttila.fi/2011/12/18/perustuslakituomioistuin/">http://ristoejpenttila.fi/2011/12/18/perustuslakituomioistuin/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Viime aikoina eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä perustuslakituomioistuimesta ovat tehneet mm. <strong>Ari Jalonen</strong> (ps), <strong>Esa Lahtela</strong> (sd) ja <strong>James Hirvisaari </strong>(m11).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lainsäätäjä lainsäätäjän valvojana?

Vallanjako-oppien ydinkysymyksenä on aina ollut se, kuinka valta tulee hajauttaa eri valtio-orgaanien kesken, jotta yksikään toimielin ei vajoa vallan väärinkäytöksiin. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan haaroista lainsäädäntövalta on yleensä se, jota on vaikeinta kontrolloida, koska se on kaikkivoipa. Lainsäädäntöelin (eduskunta) voi tarpeen vaatiessa säätää lakeja, joilla laajentaa tai kaventaa muiden toimielinten toimivaltaa. Samoin perustuslainsäätämisjärjestyksessä eduskunta voi lailla laajentaa myös omia oikeuksiaan. Jos valtio on vajotakseen tyranniaan, pienin uhka tulee tuomiovallan taholta, koska se ei pysty rajoittamaan yksilönvapauksia siten kuin parlamentti. Näin katsoi jo esimerkiksi valtiomies Alexander Hamilton tuomiovaltaa koskevassa esseessään (The Judiciary Department, 14.6.1788).

Suomessa lakien perustuslainmukaisuudesta vastaa etusijassa perustuslakivaliokunta. Käytännössä kansanedustajat ovat pukkeja kaalimaalla – he valvovat omien esitystensä laillisuutta. Koska perustuslakivaliokunta koostuu puolueiden edustajista, he ovat tosiasiallisesti sidottuja oman puolueensa kantaan. Hallituspuolueet ovat taas sitoutuneet hallitusohjelman toteuttamiseen. Perustuslakivaliokunta ei siis voi olla riippumaton toimielin, koska poliitikot joutuvat kaksoisrooliin. Jos hallintolaissakin lähdetään siitä yleisperiaatteesta, että viranomainen ei saa käsitellä sellaista asiaa, jossa hän on itse asianosaisena, on hyvin mielenkiintoista, miksei tätä periaatteellista jääviyskysymystä oteta esille perustuslakivaliokunnan osalta. Sidonnaisuus omaan puolueeseen ja siitä aiheutuva ryhmäkuri aiheuttavat sen, että perustuslain tulkinta on vahvasti kytköksissä lainsäädäntöelimeen.

Vaikka Suomeen asetettaisiin uusi perustuslakia valvova tuomioistuin, se ei tietenkään poista velvollisuutta valmistella lakiesityksiä hyvin. Jälkikontrolli ei vapauta vastuusta tehdä hyvää lainvalmistelua. Pelko siitä, että perustuslakituomioistuin heikentäisi lakiesitysten valmistelua, on yksinkertaisesti ristiriitainen. Todellisuudessahan lakiesitysten perustuslaillisuuteen tulee kiinnittää moninkertaisesti enemmän huomiota, sillä tuskin lainsäätäjä haluaa, että oma esitys joutuu perustuslakituomioistuimen arvioitavaksi. Kun lainsäätäjä tietää, että hänen säätämänsä laki voidaan ehkä kumota perustuslainvastaisena, se jos mikä kannustaa tekemään lainvalmistelua perinpohjaisesti. Näin ollen väite siitä, että jälkivalvonta lamauttaisi ennakkovalvonnan, on yksinkertaisesti perusteeton. Ennakko- ja jälkivalvonta eivät ole toistensa vastakohtia (joko–tai -kysymys).

Edellä mainituista syistä esimerkiksi puheet perustuslakituomioistuimen aiheuttamasta ”demokratiavajeesta” ovat varsin kummallisia. Tässä täytyy kuitenkin selventää, mitä demokratialla halutaan tarkoittaa. Jos sillä halutaan tarkoittaa parlamentin aseman vahvistamista muihin nähden, tällöin on se on ymmärrettävää. Mutta jos demokratiavaje ymmärretään merkityksessä ”parlamentti toimii ilman valvontaa”, tällöin demokratiavajeesta puhuminen on ristiriitaista. Kyse onkin ideologisista linjoista vahvan eduskunnan ja vallan hajauttamisen välillä.

Suoja äkillisiltä muutoksilta ja tyrannialta

Perustuslain ja vallanjako-oppien tarkoituksena on luoda valtiojärjestykseen mekanismit, joilla estetään äkilliset mullistukset valtion toiminnassa. Toisin sanoen tarkoituksena on suojata valtiollista vakautta sekä jatkuvuutta vallankumouksilta ja muilta kriisitilanteilta. Sen vuoksi esimerkiksi hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ja mikäli hallitus menettää eduskunnan luottamuksen, valitaan uusi hallitus.

Perustuslakivaliokunta koostuu eduskunnasta valituista poliitikoista, jotka vaihtuvat eduskuntavaalien yhteydessä neljän vuoden välein. Siispä on mahdollista, että yhtäkkisesti eduskunnan kokoonpano voi vaihtua huomattavasti ja sen seurauksena myös perustuslakivaliokunnan kokoonpano. Jos uusi eduskunta alkaisi säätää perustuslain kannalta ”kyseenalaista” lainsäädäntöä, poliitikkojen toimintaa olisi vaikeaa rajoittaa. Perustuslakituomioistuimen myötä voidaan luoda uusi ”viimeinen linja” perustuslain puolustamiselle, mikäli eduskunnan harkinta pettää.

Perustelu siitä, että perustuslain täytyy taipua ajan hengessä (eduskunnan vaihtumisten myötä), on konfliktinen sen ajatuksen kanssa, että perustuslain tulee antaa tietty suoja äkillisiltä mullistuksilta. Jos esimerkiksi joskus nousisi valtaan hallitus, joka nostaisi veroastetta rajusti, antaisi perusteettomia etuoikeuksia ja verohelpotuksia joillekin eturyhmille, lisäisi tarpeetonta viranomaisvalvontaa ja muilla tavoin rajoittaisi ihmisten perusvapauksia, kuinka se voitaisiin valtiosäännön puitteissa estää? Perustuslakivaliokunta olisi tässä tilassa kädetön, koska se toimisi – kansanedustajan vapaasta mandaatista huolimatta – mahdollisesti kumileimasimena hallituksen esityksille. Väite siitä, että eduskunta pakenisi vastuuta, jos perustuslainmukaisuuden arviointi siirrettäisiin perustuslakituomioistuimelle, on tosiasiallisesti juuri päinvastoin: vastuun pakenemistahan on nimenomaan se, kun omien toimien laillisuuden arviointia ei sallita.

Vuoden 1919 Hallitusmuodon 92 §:n 2 momentissa säädettiin, että ”jos asetuksessa oleva säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, älköön tuomari tai muu virkamies sitä sovelluttako". Sittemmin sama asia on siirretty nykyisen perustuslain 106 ja 107 §:ään. Tässä on kuitenkin kyse rajoitetusta jälkivalvonnasta, sillä on eri asia jättää soveltamatta lakia kuin todeta laki perustuslainvastaiseksi. Tuomioistuimilla ei ole edelleenkään oikeutta ottaa tutkittavaksi yksittäisen lain perustuslainmukaisuutta ja julistaa lakia perustuslainvastaiseksi. Se, että yksittäinen tuomioistuin jättäisi soveltamatta lakia ja antaisi perustuslain säännökselle etusijan, ei vielä aiheuta lainsäätäjälle velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin. Vasta, jos useat tuomioistuimet jättäisivät soveltamatta lakia, poliittinen paine lainsäätäjää kohtaan kasvaisi – mutta kuinka todennäköinen tällainen tilanne on?

Perustuslaki 2000

Vuoden 2000 perustuslain uudistuksen yhteydessä käytiin keskustelu siitä, onko Suomeen tarpeellista perustaa perustuslakituomioistuin. Hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) perusteluosassa on kuitenkin monia sellaisia kohtia, joiden perusteella voisi tehdä täysin päinvastaisia päätelmiä. Esimerkiksi: Kansainväliset kokemukset viittaavat siihen, että se saattaisi heikentää sekä eduskunnan että ylimpien tuomioistuinten asemaa. Erityisesti mahdollisuus jälkikäteiseen abstraktiseen lakien perustuslainmukaisuuden tutkimiseen voisi helposti johtaa ristiriitoihin eduskunnanlain säädäntövallan kanssa. Erillistä valtiosääntötuomioistuinta voidaan pitää ongelmallisena juuri vallanjaon ja kansanvallan kannalta.” (s. 53)

Ensinnäkin: Perustuslakituomioistuimen tarkoituksena onkin puuttua muiden toimielinten asemaan. Se on sen tehtävä. Myöskin eduskunnan asemaan vetoaminen on mielenkiintoista, koska tässä annetaan ymmärtää, että suojamekanismien asettaminen eduskunnalta olisi jotenkin epätoivottava asia. Mutta jos suojamekanismit esimerkiksi hallituksen luottamuksen suhteen ovat itsestäänselvyyksiä, miksi toisenlaiset mekanismit koetaan ongelmaksi?

Toiseksi: Perustuslakituomioistuimen pitäminen ongelmallisena vallanjaon ja kansanvallan kannalta on ristiriitaista. Perustuslakituomioistuin on tarpeellinen juuri vallanjaon ja kansanvallan suojaamiseksi, koska toistaiseksi eduskunta valvoo itse itseään. Eduskunta voi murentaa yksilönvapauksia pala palalta ja kuitata perustuslakivaliokunnalla omat lakiesityksensä perustuslainmukaisiksi.

Esityksessä jatketaan: ”On myös todennäköistä, ettei erilliselle jälkikäteistä normikontrollia hoitavalle toimielimelle ole Suomessa osoitettavissa riittävästi tehtäviä. Valtiosääntötuomioistuinten perustaminen muihin Euroopan maihin on liittynyt usein hyvin poikkeukselliseen historialliseen tilanteeseen, jollaista Suomessa ei ole käsillä.”

Ensinnäkin: Tehtävien määrän vähäisyyteen vetoaminen on kummallista, koska perustuslakituomistuimia on olemassa kymmenissä eri maissa. Miksei se ole ongelma muissa maissa? Määrän vähäisyys ei ole muutenkaan hyvä perustelu, koska samalla verukkeella valtakunnanoikeuden tarpeellisuuskin voitaisiin kyseenalaistaa.

Toiseksi: Tässä annetaan ymmärtää, että valtiosääntöä tulisi kehittää vain, kun käsillä on poikkeuksellinen historiallinen tilanne. Mihin tämä väite perustuu? Miksi näin on? Eikö valtiosääntöä tulee uudistaa, kun siihen on hyvä peruste ja uudistuksella parannetaan yleistä hyvää? ”Poikkeukselliseen historialliseen tilanteeseen” vetoamisella voidaan venyttää mitä tahansa asiaa hamaan tulevaisuuteen, koska kukaan ei pysty sanomaan, milloin tuo tilanne on oikeasti käsillä.

Lisäksi tuomioistuimen tarpeettomuutta perusteltiin sillä, että se on huonosti sovitettavissa ”suomalaiseen valtiosääntöperinteeseen ja oikeuskulttuuriin”. Ulkomaailman hapatusta, suorastaan? Tähän voisi vastata kysymällä, olisiko säätyvaltiopäivätkin tullut säilyttää vain sen vuoksi, että eduskuntauudistus oli ”eurooppalaisuutta”, eikä sopinut suomalaiseen valtiosääntöperinteeseen. Ei se varmaankaan sopinut silloiseen perinteeseen, mutta näin jälkikäteen huomataan, että kyllä se ihan järkevä ratkaisu taisi olla. Jos jossain kehitellään hyviksi todettuja valtiosääntöoikeuden ajatuksia, olisi typerää jättää hyödyntämättä niitä ideoita myös Suomessa.

Kuitenkin hallituksen esityksen sivulla 163 on se todellinen syy avattuna: Ratkaisu korostaa eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä, jonka lainsäädäntöratkaisuja ei voitaisi lakien säätämisen jälkeen yleisesti riitauttaa. Eduskunnasta on siis haluttu luoda hyvin voimakas toimielin suhteessa muihin. Vallanjaon kannalta tämä on kuitenkin huolestuttavaa, jos tuomio- ja toimeenpanovaltaa valvotaan, mutta lainsäädäntövallalta se puuttuu. Perustuslakituomioistuimen ideana onkin, että eduskunta ei voi tehdä mitä huvittaa, vaan lait voidaan säätämisen jälkeen riitauttaa.

Arvovaltakonfliktit

Nykyjärjestelmää (jossa ei ole perustuslakituomioistuinta) on kehuttu muun muassa siksi, että eduskunnan arvovaltaa ei ole vähennetty arvovaltakonflikteilla, joissa jokin toinen toimielin haastaa eduskunnan toimet (HE 1/1998 vp, s. 52). Tämä perustelu on kuitenkin ontuva siitä syystä, että arvovaltakonflikteja syntyy väistämättä eri valtion toimielinten välillä. Arvovaltakonflikti ei kuitenkaan tarkoita instituution itsensä arvovallan laskua. Hallitus voi saada epäluottamuslauseen, mutta ei se syö hallituksen arvovaltaa perustuslaillisena instituutiona, vaan ainoastaan kyseisen istuvan hallituksen arvovaltaa. Jos taas valtakunnanoikeus ottaisi jonkun valtioneuvoston jäsenen toimet syyniin, ei se haasta ministeri-instituutiota, vaan ainoastaan kyseisen ministerin toimet. Jos tasavallan presidentti joutuisi tuomiolle teoistaan, ei se ole presidentti-instituution arvovaltatappio, vaan kohdistettu ainoastaan yhdelle presidentille. Näin ollen, jos perustuslakituomioistuin julistaa eduskuntalain perustuslainvastaiseksi, ei se ole arvovaltatappio eduskuntainstituutiolle, vaan ainoastaan osoitus kyseiselle eduskunnalle, joka lain säätämisestä on vastannut.

Jos eduskuntaa pidetään niin tärkeänä, että se halutaan pitää pois arvovaltakonflikteista, mihin se perustuu? Ja tästä edelleen seuraa, että jos eduskunnalle halutaan tarjota erityinen suoja sen omista tekosista, kenelle muille samanlainen suoja pitää antaa – tasavallan presidentille, kaupunginvaltuustoille, kaupunginjohtajille? Arvovallan suojeleminen ei voi olla veruke sille, että viranomainen vapautetaan vastuusta.

Ammattitaito

Perustuslainmukaisuuden valvonta edellyttää laajaa ja pitkäaikaista perustuslain ja oikeuskäytännön tuntemusta. Vaikka perustuslakivaliokunta koostuisikin täysin oikeustieteen tohtoreista, se ei ole kuitenkaan tae siitä, että nimenomaan perustuslainmukaisuuden arviointi olisi heidän erityisosaamisalueellaan. Koska perustuslakivaliokunnan ammattitaito vaihtelee eduskunnan kokoonpanon mukaan, se voi joutua hyvin riippuvaiseksi asiantuntijoista ja muista lausunnon antajista. Käytännössä näistä varjovaikuttajista voi muodostua todellinen päättäjäkunta, joka kertoo perustuslakivaliokunnan jäsenille, kuinka asioiden tulisi olla. Näin on tainnut jo käydä. Kuitenkaan näitä lausunnon antajia ei ole nimitetty tai valittu virkaansa vaaleilla, minkä johdosta valta ja vastuu eivät kulje käsi kädessä. Lausunnon antajien valikoiminen on myös poliittinen teko.

Kun perustuslain tulkinta siirrettäisiin erityiselle perustuslakia tulkitsevalle tuomioistuimelle, voitaisiin varmistaa, että perustuslain tuntemus on juuri niiden käsissä, jotka perustuslainmukaisuutta tässä maassa parhaiten osaavat arvioida. On otettava huomioon, että kaikki oikeustieteilijät eivät ole keskittäneet osaamistaan esimerkiksi valtiosääntöoikeuteen, joka juuri perustuslakituomioistuimen tehtävässä on ensisijaisen tärkeää.

Tuomareiden mielivalta?

Eräs pelko liittyy siihen, että perustuslakituomioistuimen tuomarit ryhtyisivät mielivaltaisesti tulkitsemaan lakeja, tai, että tuomareiden henkilökohtaiset motiivit ajaisivat siinä edellä. Toisin sanoen: politikoimaan. Tässä suhteessa on kuitenkin arvioitava nykytilaa. Nykyisin perustuslakivaliokunta valvoo eduskunnan säätämien lakien perustuslainmukaisuutta. Perustuslakivaliokunta ei toimi kuten tuomioistuin. Se ”mielivaltaisuus”, mikä tuomareilla pelätään olevan, on kuitenkin tosiasiassa jo nyt eduskunnalla, sillä se voi säätää juuri sellaisia lakeja kuin itse parhaaksi näkee – ja kansanedustajista valitut perustuslakivaliokunnan jäsenet siunaavat puolueryhmiensä toiminnan. Eduskunta voi ohjailla määrärahoja haitallisiinkin tarkoituksiin tai muilla tavoin alkaa rajoittaa yksilönvapauksia. Kuitenkaan tästä eduskunnan mahdollisuudesta tehdä järjettömiäkin lakeja ei olla kuitenkaan samassa määrin huolissaan, mikä osoittaa, ettei asioita osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin (perustuslakituomareillahan on ainoastaan negatiivinen lainsäädäntövalta, mutta eduskunnalla valta säätää, muuttaa ja kumota lakeja). Tuomareiden mielivalta, jos sellaista koskaan pääsee syntymään, on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että lakiasäätävällä toimielimellä ei olisi ollenkaan valvojaa.

Perustuslakituomioistuin olisi perustamisesta lähtien sidottu tuomioistuinmenettelyyn, joka ei ainoastaan takaisi asioiden tasapuolista selvittämistä, mutta myös pakottaisi päätöksenteon perustelut avoimesti nähtäville. Perustuslakivaliokunnan osalta on ratkaisevaa enemmistön mielipide, jonka turvin voidaan tarvittaessa peittää epämieluisat näkökulmat.

Toinenkin kritiikin kohde on se, että lopulta perustuslainmukaisuuden arviointi on enemmänkin kuin pelkän oikeuskäytännön osaamista; se edellyttää filosofian tuntemusta ja henkilökohtaisia arvostuksia, jotka perustuvat lopulta yksilön omaan arvomaailmaan. Ja tästä johtuen voidaan kritisoida, että tuomarit tekevät itse asiassa politiikkaa siinä missä lainsäätäjäkin, joka perustaa toimintansa omiin arvoihinsa. Mutta jos tämä kritiikki hyväksytään sellaisenaan, unohdetaan, että kaikki tuomarit kaikissa oikeusasteissa tekevät täsmälleen samaa, kun he käsittelevät riitaisia tapauksia. Esimerkiksi käräjäoikeuden tuomarit joutuvat käsittelemään sananvapaus-, kunnianloukkaus-, kotirauha- ja muita juttuja, jotka ovat sellaisia kysymyksiä, että rajanvetoa laillisen ja laittoman välissä on joskus hyvin vaikeaa määritellä. On lopulta yksilön oman arvomaailman kysymys, haluaako painottaa jossain kysymyksessä enemmän esimerkiksi julkisen vallan oikeutta pakkolunastukseen vai yksilön oikeutta omaisuudensuojaan. Näissä tapauksissa tuomari on se viimeinen auktoriteetti, jolle on tuo osittain epäkiitollinen tehtävä uskottu. Jos siis perustuslakituomioistuinta ei tulisi perustaa tuomarien henkilökohtaisten arvojen takia, miksei huoli ole noussut siitä, että meillä on kokonainen maa täynnä tuomareita, joilla on myös omat arvomaailmat? Tästä voimme johtaa, että koska muidenkaan oikeusasteiden tuomareilta ei voida nytkään edellyttää oman arvomaailman kadottamista, kuten ei keneltäkään ihmiseltä yleisesti, on vastaavan kriteerin vaatiminen perustuslakituomioistuimen jäseniltä yksinkertaisesti mahdotonta.

On myös huomioitava se seikka, että lopulta aina jonkun ihmisen tai ryhmän täytyy sanoa viimeinen sana käsiteltävänä olevaan asiaan. Oli kyse sitten lain säätämisestä tai sen tulkinnasta, jollekin se tehtävä on annettava. Siksi kyse on ainoastaan siitä, kuinka tuo järjestys toteutetaan vähimmän haitallisella tavalla. Näiltä osin perustuslakituomioistuin on huomattavasti parempi vaihtoehto nykytilaan nähden.

Miksi lainsäätäjä ei ole halunnut perustuslakituomioistuinta?

Jos pohditaan puhtaasti itsekkäistä motiiveista, niin seuraavat syyt ovat mahdollisia:

– Kansanedustajat voivat kokea olonsa uhatuksi, kun heidän toimiensa laillisuuteen voitaisiin puuttua paremmin. (valta- ja vastuukysymys)

– Perustuslakivaliokunta voi kokea, että se menettää arvovaltansa. (kunniakysymys)

– Eduskuntaan vaikuttavat perustuslakiasiantuntijat voivat pelätä oman arvovallan menetystä, jos perustuslakituomioistuin ryhtyisi pyörtämään heidän kantojaan, ja toisaalta voivat miettiä, onko heillä mahdollisuutta tulla valituksi perustuslakituomioistuimeen. (kunniakysymys)

 

Perustuslakituomioistuimelle on laaja tuki:

Muun muassa seuraavat vaikuttajat ja ryhmät ovat ilmaisseet kannattavansa perustuslakituomioistuimen perustamista Suomeen:

 

Timo Soini, ulkoministeri, puolueen puheenjohtaja (ps)

Suomi tarvitsee erillisen perustuslakituomioistuimen, joka ei ole riippuvainen kulloisenkin eduskunnan kokoonpanosta – ja jolla on kunnolla aikaa perehtyä käsiteltäviin asioihin.”

Lähde: https://www.suomenuutiset.fi/soini-perustuslakituomioistuin-tarpeen-2/

 

Perussuomalaiset rp., Puolustuspoliittinen ohjelma 2015

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminnassa on ongelmana poliittisen tulkinnan mahdollisuus oikeudellisen tulkinnan sijaan. Siksi Perussuomalaisten mielestä ylimmälle valtiotasollemme tarvitaan poliitikoista riippumaton perustuslakituomioistuin.

Lähde: https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2013/04/Puolustuspoliittinen_ohjelma_2015.pdf

 

Eero Heinäluoma, kansanedustaja, eduskunnan puhemies 2011–2015 (sd)

Tällaiselle riippumattomalle ulkopuoliselle perustuslakituomioistuimelle on perusteita. Tällä hetkellä perustuslakivaliokunta tulkitsee, mitkä asiat kuuluvat presidentille, valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Voi miettiä, onko nykytilanne paras mahdollinen.”

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-7071527

 

Anna-Maja Henriksson, kansanedustaja, oikeusministeri 2011–2015, puolueen puheenjohtaja (r)

Tarvitaan myös jälkikäteen arvioiva mekanismi, koska eduskunnan järjestelmä ei ole vedenpitävä.”

Lähde: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perustuslakituomioistuin-nousi-jalleen-keskusteluun/746626/

 

Tuomo Puumala, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja (kesk)

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-5649908

 

Pauliine Koskelo, EIT:n tuomari, KKO:n presidentti 2006–2015

Perustuslakitulkintojen syntyminen on monitahoinen. Tarvitsemme viime kädessä tahon, joka pystyy muodostamaan sen tulkinnan, jota lopulta noudatetaan.”

Lähde: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2960720/KKOn+entinen+presidentti+Koskelo+Perustuslain+valvontaa+tulisi+kehittaa

 

Matti Luostarinen, prof. emeritus, fil tri, val tri

Perustuslakituomioistuin Suomeen”

Lähde: http://www.forssanlehti.fi/uutiset/27716-perustuslakituomioistuin-suomeen

 

Jukka Tarkka, valtiotieteen tohtori

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-7071527

 

Janne Juusela, oikeustieteen tohtori, Helsingin yliopiston vero-oikeuden dosentti

Kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti Suomeen olisi saatava tehokas perustuslain jälkivalvonnan järjestelmä. Se voitaisiin toteuttaa perustamalla erillinen perustuslakituomioistuin tai säätämällä korkeimmalle oikeudelle toimivalta tulkita perustuslakia ylimpänä oikeusinstituutiona.”

Lähde: http://www.libera.fi/blogi/perustuslain-periaatteet-eivat-toteudu-verotuksessa/

 

Kauko Heuru, oikeustieteen lisensiaatti

Polttavin ongelma liittyy kuitenkin itse järjestelmäämme, joka ei tunne perustuslakituomioistuimia, vaan eduskunta itse kontrolloi tekojensa perustuslainmukaisuuden.

Lähde: http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2040.pdf (s. 75)

 

Jukka Kemppinen, professori, filosofian tohtori

- - Suomessa pitäisi olla perustuslakituomioistuin. Sellaista vastaan esitetyt perustelut ovat murentuneet EU:n suurten tuomioistuinten ja kansainvälisen välimiesmenettelyn jatkuvasti kasvaessa.”

Lähde: https://kemppinen.blogspot.fi/2016/04/tasapuolisuusharha.html

 

Muun muassa seuraavat ovat kannattaneet perustuslakituomioistuimen selvittämistä:

 

Outi Mäkelä, kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja 2011–2014 (kok)

Tästä aiheesta olisi tärkeää tehdä kunnon selvitys ja arviointi. Oikeusministerin tai pääministerin tulisi nimetä riippumaton, ulkopuolinen selvitysmies arvioimaan perustuslakivaliokunnan ja -tuomioistuimen etuja ja haittoja.”

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-7075943

 

Alpo Rusi, valtiotieteen tohtori, suurlähettiläs

Perustuslakituomioistuimen tarve syytä selvittää - - Nimenomaan tavallisten kansalaisten näkökulmasta Perustuslakituomioistuin parantaisi kiistatta myös heidän oikeusturvaansa.

Lähde: http://www.alporusi.fi/blogi/perustuslakituomioistuimen-tarve-syyta-selvittaa

 

Risto E. J. Penttilä, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja, filosofian tohtori

Eikö olisi parempi, että perustuslaillisuuden ratkaisisivat tuomarit eivätkä poliitikot tai professorit? Eikö olisi aika pohtia perustuslakituomioistuimen soveltuvuutta Suomeen? ”

Lähde: http://ristoejpenttila.fi/2011/12/18/perustuslakituomioistuin/

 

Viime aikoina eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä perustuslakituomioistuimesta ovat tehneet mm. Ari Jalonen (ps), Esa Lahtela (sd) ja James Hirvisaari (m11).

]]>
3 http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233804-perustuslakituomioistuin-suomeen#comments Eduskunta Kotimaa Perustuslaillisuus Perustuslaki Valtiosääntö Mon, 20 Mar 2017 06:35:59 +0000 Aleksi Hernesniemi http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233804-perustuslakituomioistuin-suomeen
Lopputulos: Juha Sipilä - Toimittajat = 5 - 0 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232242-lopputulos-juha-sipila-toimittajat-5-0 <p>Koska journalismikritiikki on toimittajille kohtuullisen vaikeata ellei ylivoimainen tehtävä ja koska itse satun olemaan täysin vapaa kansalainen (melko tarkkavaisen lukijan lisäksi), teen tässä yhteenvedon reilun kahden kuukauden Sipilä-jahdista. Toivon kommentteja ja mahdollisia korjauksia yhteenvetooni:</p><ul><li>Kansan Uutiset uutisoi pääministeri Sipilän ja Katera Steelin epäilyttävistä perhesuhteista, koskien erästä Terrafamen urakkatilausta. Kyseisen uutisen uutiskriteeri lienee ollut enemmän poliittinen kuin journalistinen.</li><li>Seuraavana päivänä (pe 25.11) YLE uutisoi laajasti samasta asiasta, kuulematta kuitenkaan kiireistä pääministeriä. Kun vahinko oli jo tapahtunut Juha Sipilä viestitti toimittaja Salla Vuorikoskelle useita sähköpostiviestejä kertoakseen minkälaista negatiivista vastakaikua uutinen oli saanut aikaan (koko sotkusta&nbsp;lisätietoa<a href="http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228154-ei-vaikuta-ei#comment-3438356"> tässä laajassa kommenttiketjussa</a>).</li><li>Alkuviikolla myös toimittaja Ruben Stiller haistoi jupakassa &quot;veren tuoksua&quot; ja suunnitteli kunnon irrottelua seuraavan perjantain pressiklubissa. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen pani suunnitelman rattaisiin hiekkaa, jonka seurauksena syntyi valtava suuttumus &quot;tähtitoimittajien&quot; keskuudessa.</li><li>Toimittaja Susanne Päivärinta suoritti suorassa lähetyksessä &quot;revolverihaastattelun&quot; oman päätoimittajansa kanssa, joka sillä hetkellä oli Kööpenhaminassa. Sen seurauksena koko valtakunta oli tyrmistynyt&nbsp;vallanpitäjien harjoittamasta &quot;sensuurista&quot;!</li><li><em>Sattumalta</em> samaan aikaan myös Suomen Kuvalehti kertoi epäilystä, jonka mukaan Sipilä olisi vaikuttanut Ylen uutisointiin. Tässä artikkelissa päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi.</li><li>Ylen toimittajat Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen&nbsp;irtisanoutuivat Ylestä loppuvuonna ja siirtyvät melko pian Suomen Kuvalehteen.</li><li>Ruben Stiller oli väsynyt, vihainen ja siirtyi sairaslomalle.</li><li>Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen selvitti alkuperäisen uutisen väittämät ja totesi <em>yksiselitteisesti</em>, ettei Sipilä ollut esteellinen Terrafame-asiassa.&nbsp;</li><li>Susanne Päivärinta irtisanoutui Ylestä ja siirtyi Iltalehteen.</li><li>Viime viikolla julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Elina Grundström julkaisi Suomen Kuvalehdelle langettavan ratkaisun, koska kyseinen lehti julkaisi päätoimittaja Atte Jääskeläisestä <em>erittäin kielteisen</em> artikkelin, kuulematta häntä itseään (kommenttipyyntö lähetettiin juuri ennen painoa, keskellä yötä).</li></ul><p>Mistä sitten otsikon tulos 5 - 0? Näin ulkopuolisin silmin pääministeri Juha Sipilä &quot;selätti&quot; (<em>pelkästään olemalla reilusti oikeassa</em>) seuraavat toimittajat:</p><ol><li>Salla Vuorikoski</li><li>Jussi Eronen</li><li>Ruben Stiller</li><li>Susanne Päivärinta</li><li>Ville Pernaa (SK:n päätoimittaja)</li></ol><p>Kiinnostava seikka on sekin, että samainen JSN antoi päätoimittaja Atte Jääskeläiselle ja Ylelle vapauttavan päätöksensä sen Sipilä- ja Terrafame-uutisoinnista. Atte Jääskeläinen selvisi sittenkin voittajana, joskin melko pahasti haavoitettuna.</p><p>Terveisin,</p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179142-parhaat-ja-pahimmat-politrukimme">Liikkuva äänestäjä</a>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;<a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005103264.html">Oheislukemista</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska journalismikritiikki on toimittajille kohtuullisen vaikeata ellei ylivoimainen tehtävä ja koska itse satun olemaan täysin vapaa kansalainen (melko tarkkavaisen lukijan lisäksi), teen tässä yhteenvedon reilun kahden kuukauden Sipilä-jahdista. Toivon kommentteja ja mahdollisia korjauksia yhteenvetooni:

  • Kansan Uutiset uutisoi pääministeri Sipilän ja Katera Steelin epäilyttävistä perhesuhteista, koskien erästä Terrafamen urakkatilausta. Kyseisen uutisen uutiskriteeri lienee ollut enemmän poliittinen kuin journalistinen.
  • Seuraavana päivänä (pe 25.11) YLE uutisoi laajasti samasta asiasta, kuulematta kuitenkaan kiireistä pääministeriä. Kun vahinko oli jo tapahtunut Juha Sipilä viestitti toimittaja Salla Vuorikoskelle useita sähköpostiviestejä kertoakseen minkälaista negatiivista vastakaikua uutinen oli saanut aikaan (koko sotkusta lisätietoa tässä laajassa kommenttiketjussa).
  • Alkuviikolla myös toimittaja Ruben Stiller haistoi jupakassa "veren tuoksua" ja suunnitteli kunnon irrottelua seuraavan perjantain pressiklubissa. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen pani suunnitelman rattaisiin hiekkaa, jonka seurauksena syntyi valtava suuttumus "tähtitoimittajien" keskuudessa.
  • Toimittaja Susanne Päivärinta suoritti suorassa lähetyksessä "revolverihaastattelun" oman päätoimittajansa kanssa, joka sillä hetkellä oli Kööpenhaminassa. Sen seurauksena koko valtakunta oli tyrmistynyt vallanpitäjien harjoittamasta "sensuurista"!
  • Sattumalta samaan aikaan myös Suomen Kuvalehti kertoi epäilystä, jonka mukaan Sipilä olisi vaikuttanut Ylen uutisointiin. Tässä artikkelissa päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi.
  • Ylen toimittajat Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen irtisanoutuivat Ylestä loppuvuonna ja siirtyvät melko pian Suomen Kuvalehteen.
  • Ruben Stiller oli väsynyt, vihainen ja siirtyi sairaslomalle.
  • Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen selvitti alkuperäisen uutisen väittämät ja totesi yksiselitteisesti, ettei Sipilä ollut esteellinen Terrafame-asiassa. 
  • Susanne Päivärinta irtisanoutui Ylestä ja siirtyi Iltalehteen.
  • Viime viikolla julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Elina Grundström julkaisi Suomen Kuvalehdelle langettavan ratkaisun, koska kyseinen lehti julkaisi päätoimittaja Atte Jääskeläisestä erittäin kielteisen artikkelin, kuulematta häntä itseään (kommenttipyyntö lähetettiin juuri ennen painoa, keskellä yötä).

Mistä sitten otsikon tulos 5 - 0? Näin ulkopuolisin silmin pääministeri Juha Sipilä "selätti" (pelkästään olemalla reilusti oikeassa) seuraavat toimittajat:

  1. Salla Vuorikoski
  2. Jussi Eronen
  3. Ruben Stiller
  4. Susanne Päivärinta
  5. Ville Pernaa (SK:n päätoimittaja)

Kiinnostava seikka on sekin, että samainen JSN antoi päätoimittaja Atte Jääskeläiselle ja Ylelle vapauttavan päätöksensä sen Sipilä- ja Terrafame-uutisoinnista. Atte Jääskeläinen selvisi sittenkin voittajana, joskin melko pahasti haavoitettuna.

Terveisin,

Liikkuva äänestäjä                                                         Oheislukemista

]]>
62 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232242-lopputulos-juha-sipila-toimittajat-5-0#comments Juha Sipilä Kotimaa Mediasensuuri Suomen Kuvalehti Yle Mon, 27 Feb 2017 06:24:00 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232242-lopputulos-juha-sipila-toimittajat-5-0
Tynkkysen näytösoikeudenkäynti (analyysi) http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229318-tynkkysen-naytosoikeudenkaynti-analyysi <p>Perussuomalaisten Nuorten entisen puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen oikeudenkäyntiä on seurattu tiedotusvälineissä varsin laajasti. Asiaan on varmasti vaikuttanut asian julkisuus. Alunperin kuvauslupaa ei pitänyt tulla, mutta yllättäen siihen myönnettiinkin lupa. Näin koko oikeudenkäynnin istunto striimattiin <a href="https://www.facebook.com/sebastian.tynkkynen/videos/1232133923538144/">Facebook-</a> ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=lE54f2GJjBY">YouTube</a> -kanaville koko kansan nähtäville.</p><p>Tynkkystä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, viitaten hänen Facebook-kirjoituksiinsa viime vuodelta. Sebastian Tynkkysellä ei ollut avustajaa oikeudessa, vaan hän edusti itse itseään. Sebastian Tynkkynen <a href="https://sebastiantynkkynen.com/2017/01/10/muistiinpanot-sananvapausoikeudenkayntiin/">latasi oman puolustuspuheenvuoronsa kaiken kansan nähtäville</a> verkkoon ennen oikeudenkäyntiä. Katsoin itse oikeudenkäyntiä nettistriimin kautta. Istunto oli karmeaa katsottavaa. Ei Tynkkysen kannalta, vaan Suomen oikeuslaitoksen kannalta &ndash; mihin karmeaan tilaan se on ajettu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sananvapautta murennetaan</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kiitos valistusajan (Locke <em>et al</em>), keskiajan pahimmista noitavainoista ja taikauskoista on jo päästy. Suomessa on sananvapaus, jolla turvataan oikeus ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä toisen estämättä. Sananvapaus on perustuslaillinen ja luonnollinen oikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle. Lainsäätäjä on säätänyt tiettyjä rajoitteita sananvapauteen, jolla turvataan toisenlaisia suojeltavia hyveitä. Tällainen suojeltava asia on esimerkiksi ihmisten yksityisyys. Jos rajoituksia asetetaan perusoikeuksille, niiden tulee olla tarkkarajaisia. Rajoitusten on läpikäytävä hyväksytysti perusoikeuksien rajoitusperusteet. Epätarkkojen lakien tekeminen on perustuslain vastaista, koska se on ristiriidassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa. Pelkästään &rdquo;musta tuntuu inhottavalta&rdquo; ei siis ole peruste sille, että jokin asia tulisi kieltää, vaan asian kiellon tulee perustua laaja-alaiseen yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja todelliseen vakavuuteen. Sananvapaus sisältää myös oikeuden loukata, eikä kellään ole oikeutta tässä maailmassa olla loukaantumatta. Hallitsijoiden, ideologioiden, uskontojen, kulttien, lahkojen, viranomaisten &ndash; kaiken on kestettävä kritiikkiä. Länsimainen oikeusvaltio perustuu oikeuteen kritisoida. Koko sivistyksemme läntisessä maailmassa on lähtenyt kritisoinnista ja järkeilystä. Kouluissakin opetetaan argumentointitaitoja, jotta nuoret oppisivat kritisoimaan ja ajattelemaan.</p><p>Kiihotus kansanryhmää kohtaan tai uskonrauhan rikkominen ovat rikoksina ongelmallisia, koska ne ovat erittäin tulkinnnavaraisia. Niiden perusteella voidaan tuomita täysin mielivaltaisesti ihmisiä. Rikoksen tunnusmerkistö on lavea. RL 11:10 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sanotaan (tummenus oma):</p><ul><li>&rdquo;Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa <strong>uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää</strong> rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella <em><strong>taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella</strong></em>, on tuomittava <em>kiihottamisesta kansanryhmää vastaan</em> sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.&rdquo;</li></ul><p>Jo hallituksen esityksessä HE 317/2010 tuodaan monta kertaa esille, että kyseessä on tulkinnanvarainen laki: &rdquo;<em>Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa kuitenkin rajoja sille, miten pitkälle nykyistä tunnusmerkistöä voidaan tulkinnallisesti ulottaa.</em>&rdquo; Esitöissä muun muassa epäröidään sitä, onko vammaisilla kiihotuslain suojaa vai ei, koska sanamuodosta sitä ei voi päätellä.</p><p>Käytännössä minkä tahansa ryhmän kritisointi on siten tuomittavaa. Tämän lain nojalla olisi loogista tuomita myös kaikki vihamieliset savolais-, laihialais-, blondi- ja vitsit, koska ne perustuvat syntyperään ja etniseen alkuperään, jotka löytyvät rikoksen tunnusmerkistöstä. Kuitenkaan en ole kuullut, että näistä olisi käräjille viety ihmisiä. Jos väitteen X esittämisen laittomuus on riippuvainen loukkaantujan etnisestä ryhmästä, lainsäätäjä on toiminut rasistisesti, koska on asettanut tietyn paikkakunnan, maakunnan tai kansallisuuden omaavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. &rdquo;Pitäähän hurtteja savolaisvitsejä jokaisen vähän kestää&rdquo; voidaan sanoa myös mistä tahansa muusta kansanryhmästä. Ovatko standardit yhdenmukaiset? Kestääkö sama logiikka loppuun saakka? Millä perusteella jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen on suojeltavampaa kuin jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen?</p><p>Uskonrauhan rikkominen on oma lukunsa (tummennus oma):</p><ul><li>&rdquo;Joka 1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai<strong> loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1922/19220267">(267/1922)</a> tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä</strong>, tai 2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava <em>uskonrauhan rikkomisesta</em> sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.&rdquo;</li></ul><p>Jos siis joku perustaa uskonnollisen yhdyskunnan kaveriporukalla ja kirjoittaa pyhän kirjan, voi saattaa Suomen lain nojalla ihmisiä tuomiolle siitä, että &rdquo;omia uskonnollisia tuntoja on loukattu&rdquo;. Syyt voi olla mikä hyvänsä. Jos laki on kaikille sama, kuten sen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla tulee olla, näin tulee tuomioistuimissa menetellä. Toisin sanoen uskonrauhan rikkominen voi tulla täysin absurdeistakin syistä, jos nyt joku uskonnollinen ryhmä olisi jotain asiasta X pyhissä kirjoituksissaan maininnut. Ei tällainen keskiaikainen laki kuulu enää 2010-luvulle. Tällainen täysin mielivaltaisesti tulkittava pykälä on helposti rinnastettavissa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Noitavasara">Malleus Maleficarumiin</a> &ndash; kummassakaan ei ole järkeä.</p><p>Kiihotuslakien tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojata kantaväestöä eikä niiden tarkoituksena ole puolustaa järkeä ja totuutta. Monet oikeustapaukset ovat osoittaneet, että *tiettyjen asioiden* kritisoiminen on tehty mahdottomaksi, koska niistä uhkaa tuomio. Tämä ohjaa itsesensuurin kierteeseen, jossa ihmiset alkavat miettiä omia sanojaan yhä enemmän, saako sellaista sanoa. Tämä oli kuin 1970-luvun Suomessa, jossa kytättiin toisia ihmisiä, ovatko he neuvostovastaisia. Tällaisia sananvapaudettomia maita on yhä olemassa, ja ne ovat diktatuureja, joissa ihmisoikeuksilla ei juurikaan ole merkitystä. Tähänkö ryhmään Suomi haluaa kuulua?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tynkkysen oikeudenkäynnissä kuultua</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Syyttäjä viittasi puheenvuorossaan siihen, että kyse on kokonaisuudesta, mikä tekee Tynkkysen kirjoitukset laittomiksi. Sanasta sanaan syyttäjältä, joka viittaa eräisiin Tynkkysen sitaatteihin:</p><ul><li>&rdquo;<em>- - syyttäjän mielestä nimenomaan luovat sen tietynlaisen vaikutelman, saavat tietynlaisia merkityssisältöjä.&rdquo;</em></li></ul><p>Tietynlainen vaikutelma? Tietynlaisia merkityssisältöjä? Olenko yliopistolla sukupuolentutkimuksen luennolla, kun kuulen tällaista? Tämän kaltaisella perustelulla ei oikeutta voi jakaa, vaan sen täytyy perustua järkeen ja johonkin konkreettiseen. Tämän kaltaiseen väitteeseen on esitettävä vastakysymykset: Miten tuo vaikutelma on syntynyt? Millä tavalla tuota vaikutelman syntymistä on arvioitu? Mitä mittareita on käytetty? Kuten voidaan todeta, tässä on kyse täysin subjektiivisesta ja mielivaltaisesta tulkinnasta. Tässä on juuri nykyisen kiihotuslainsäädännön vaara: se perustuu mielivaltaiseen soveltamiseen.</p><p>Syyttäjä jatkoi istunnossa:</p><ul><li>&rdquo;<em>Jos esitetään tällainen lausuma, että islam pitää kitkeä Suomesta pois, niin kyllähän tuosta lukijalla väistämättä tulee sellainen ajatus, että sehän ei voi tapahtua muuten kuin poistamalla täältä ihmiset, joiden uskonto on islam. Sitten, kun tuo virke yhdistyy tuohon miten tuo teksti jatkuu eli siinä hieman myöhemmin todetaan, että - - niin tämä virkehän yhdistyy väistämättä sitten tuohon ensimmäiseen virkkeeseen, jossa todetaan, että - - niin kyllähän tästä väistämättä tulee sitten sellainen käsitys, että halutaan poistaa Suomesta - tyhjentää Suomi ihmisistä joilla ei ole syytä leskella maassamme ja ihmiset ne joilla ei ole oikeutta oleskella maassamme, muslimit ovat sellaisia ihmisiä. Näin syyttäjä tämän käsittää ja on sitä mieltä, että sellainen käsitys tästä tulee.&rdquo;</em></li></ul><p>Tähän on todettava:</p><p>1) On syyttäjän oma mielipide, että lukijalla syntyisi ajatus, että ihmiset tulee poistaa maasta. Syyttäjä ei kuitenkaan pysty erittelemään, miten lukijalle (ja kenelle lukijalle?) syntyy tällainen ajatus. Miksi syntyy?</p><p>2) On syyttäjän oma mielipide, että islam voisi poistua Suomesta vain ihmiset poistamalla. Syyttäjä ei kykene erittelemään, miksi hän näkee vain tämän yhden vaihtoehdon. Kyllähän ideologia voi kadota ilman, että ihmiset katoavat, koska ihmiset voivat muuttaa mielipiteitään, kun he viisastuvat.</p><p>3) On syyttäjän mielipide, että syntyisi käsitys, että kellään muslimilla ei ole oikeutta oleskella maassamme. Syyttäjä ei kykene osoittamaan, mistä hän on saanut käsityksen siitä, että kaikilla muslimeilla kokonaisuudessaan ei olisi yksilöinä oikeutta oleskella maassamme.</p><p>Kun teksteissä puhutaan islamin kitkemisestä, teksteissä ei ole puhuttu siitä, että ihmisiä tulisi kitkeä, vaan kyse on ollut ideologiasta. Jos islamin kitkeminen on käsitteenä laiton, tällöin vastaavaa logiikkaa tulisi soveltaa myös kaikkiin muihin ideologioihin yhdenvertaisesti. Mikään ideologia ei voi nousta erityisoikeudella muiden edelle, koska emme elä enää keskiaikaa, jossa syntyperän mukaan ihmisille jaettiin etuoikeuksia. Jokainen uskonto on oppirakennelma. Sananvapaus sisältää oikeuden kritisoida asioita. Poliittinen vaikuttaminen edellyttää vapaata yhteiskunnallista keskustelua. Näiden seikkojen tulisi olla lähtökohtia, mutta mitä ilmeisimmin ne eivät ole nykyisen kiihotuslainsäädännön nojalla.</p><p>Syyttäjä jatkaa, viitaten toisiin sitaatteihin:</p><ul><li>&rdquo;<em>Tässä nyt halutaan nimenomaan sitten poistaa islaminuskoa tunnustavat ihmiset Suomesta ja nimenomaan kollektiivina kaikki islaminuskoa tunnustavat ihmiset.&rdquo;</em></li></ul><p>Syyttäjä puhuu teksteissään islaminuskoisista, kun taas Tynkkynen on teksteissään puhunut islamista opillisena rakenteena ja poliittisena filosofiana. Tynkkynen joutui korjaamaan monta kertaa istunnossa syyttäjää, että kyse ei ole ihmisten kitkemisestä, vaan ideologian kitkemisestä. Suomessa tehdään jo nyt paljon työtä viranomaisten taholla, jotta islamilaista radikalisoitumista saataisiin ehkäistyä Suomessa. On poliittinen mielipide <em>kannattaa tai olla kannattamatta</em> islamilaista lakia, kuten esimerkiksi entinen kansanedustaja <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010112612771042_uu.shtml">Kimmo Sasi (kok) on ilmaissut kannattavansa</a> islamilaisen sharia-lain käyttöönottoa Suomessa. Myös päinvastaisen mielipiteen ilmaisun täytyy kuulua ilmaisunvapauden piiriin. Ei yksinkertaisesti voi olla laitonta kannattaa Suomessa länsimaista vapaata yhteiskuntaa, jossa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja seksuaalivähemmistöihin ei kohdisteta väkivaltaa. Jos tämä olisi laitonta, suurin osa suomalaisista olisi rikollisia.</p><p>Tynkkysen kirjoituksessa viitataan siihen, että maasta täytyy poistaa ne ihmiset, joilla ei ole oikeutta oleskella enää maassa. Toisin sanoen viranomaisten täytyy hoitaa työnsä ja siihen tulee ohjata resursseja. &rdquo;Palautusautomaatti&rdquo;, johon Tynkkynen viittaa, on viranomaisprosessi, joka perustuu Suomen lakiin. Miten voi olla kiihotusta kansanryhmää kohtaan kannattaa sitä, että Suomen viranomainen hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja tuloksellisesti? On poliittinen ja täysin oikeutettu mielipide kannattaa lisäresursseja esimerkiksi Migrille ja poliisille, jotta laittomasti maassa oleskelevat voidaan poistaa maastamme, kuten lakimme edellyttää. Miten <em>lain toteuttamisen</em> vaatiminen voi olla rikollista?</p><p>Käsiteltäessä uskonrauhan rikkomista syyttäjän mukaan pedofiliaan liittyvät lausunnot ovat tuomittavia. Tässä päästään jälleen klassisen ongelman äärelle, joka oli jo Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin aikana nähtävillä: Voiko tosiasian sanominen ääneen olla lain vastaista? Halla-aho sai tuomion. <a href="http://www.halla-aho.com/scripta/muhammadista_ja_liberaalista_demokratiasta.html">Halla-aho on tarkemmin analysoinut</a> Suomen oikeuslaitoksen &rdquo;mahtilogiikkaa&rdquo; häntä koskeneessa asiassa. Oikeudenkäynnin lopputuloksena saatiin legendaariseksi jäänyt lause: <em>&rdquo;</em><em>Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.&quot; </em>Tämä virke kuvastaa hyvin oikeuslaitoksen rappiota, jossa järki on hylätty.</p><p>Palautetaanpa mieliin <a href="http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100317#idp5041456">hallituksen esitys HE 317/2010</a>:</p><ul><li>&rdquo;<em>Tällaiset erittäin törkeiden kansainvälisten rikosten julkiset kieltämiset, vakavat vähättelyt yms., joiden kriminalisointia tietyin edellytyksin edellytetään puitepäätöksessä ja lisäpöytäkirjassa, ovat rangaistavia jo nyt kiihottamisena kansanryhmää vastaan sillä edellytyksellä, että rikoksessa uhataan tai loukataan määrättyä kansanryhmää. Viimeksi mainituissakaan julkisen kieltämisen yms. tapauksissa <strong>kiihottamiskriminalisointi ei rajoita yhteiskunnallista keskustelua historiallisista tapahtumista.</strong> Näistä asioista täytyy saada olla eri mieltä ja esimerkiksi uusi tutkimustieto saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta. &rdquo;</em></li></ul><p>Nykyinen laki siis antaa oikeuden esittää kriittistäkin tietoa, jos kyse on &rdquo;esimerkiksi uudesta tutkimustiedosta&rdquo;, ja se &rdquo;saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta&rdquo;. Tynkkysen ja Halla-ahon esittämät näkemykset, jotka perustuvat todennettavissa oleviin asioihin, nauttivat lain suojaa. Jos vastakkain ovat historiallinen fakta ja toisen loukatut tunteet, historiallista faktaa ei voi hiljentää. On tietysti hyvin valitettavaa, että esityksen perusteluista uupuu sana &rdquo;logiikka&rdquo; &ndash; ilmeisesti oli liian kova pala purtavaksi lainsäätäjälle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Me emme voi tehdä niin, että asetamme tiettyjä ryhmiä kritiikin ulkopuolelle, koska me elämme maassa, jossa kaikkien tulee olla lain edessä yhdenvertaisia. Emme elä enää keskiajalla, jossa aatelisilla oli omat erityisprivilegionsa ja rahvaalta ne puuttuivat. Kaikkia ihmisiä ja heidän aatemaailmojaan on voitava arvostella yhtäläisin kriteerein. Kun puhutaan rasismista, unohdetaan hyvin usein, että on myös rasismia sekin, että toisia suositaan heidän etnisen taustansa vuoksi. On aivan perusteltua kysyä, mitä integraatiota se sellainen on, jos tietyille maahanmuuttajaryhmille asetetaan matalammat standardit kuin muille kansalaisille &ndash; eihän sellainen integraatiopolitiikka kannusta länsimaisten arvojen omaksumiseen, vaan täysin päinvastaiseen eli segregaatioon.</p><p>Kiihotus kansanryhmää vastaan on rikoksena kuitenkin sellainen, ettei siinä suoraan voida osoittaa asianomistajaa, eli henkilöä, jonka tunteita on loukattu. Ja viime kädessä tässä oikeudenkäynnissähän on kyse tunteista. Nykyinen lakimme haluaa suojata ihmisten tunteita: pahaa mieltä ei saa tulla (viranomaisille, jotka saavat palkkansa mielensäpahoittamisesta toisten puolesta). Toisessa päässä on taas järki ja laki &ndash; länsimaisen sivistyksen perustus. Kyllä &ndash; järki voi loukata, järkyttää ja satuttaa (ja usein se onkin loukannut hallitsijoita ja tyranneja kautta historian) &ndash; mutta viime kädessä se on aina ollut se kehityksen valo, joka on ohjannut ihmiskuntaa eteenpäin. Jos hylkäämme järjen, ja otamme kaksoisstandardeja pulppuavan tunteidensuojeludoktriinin kiintotähdeksemme, olemme tuhoontuomittuja. Kiihotuslakien avulla on luotu ja luodaan edelleen loogisia ristiriitoja, jotka voivat ehkä kestää <em>pumpulista </em><em>mukavuuden tunnetta</em>, mutta eivät kestä <em>järkeä</em>. Edessä on silloin ainoastaan loputtomien poikkeusten ja poikkeusten poikkeusten viidakko, josta ei enää lakimiesarmeijakaan ota selvää, mitä tänään tai huomenna on sallittua sanoa ääneen.</p><p>Kiihotus kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen tulisivatkin pykälinä poistaa rikoslaista. Ne ovat modernin noitavainon apuvälineitä, ja niitä voidaan käyttää toisinajattelijoiden hiljentämiseksi. Ne tukahduttavat avoimen keskustelun, rajoittavat älyllistä keskustelua ja tuhoavat jo alkutekijöihinsä sen mahdollisuuden, että oikeista ongelmista voitaisiin puhua ääneen.</p><p>Oikeuslaitos ei ole politiikasta vapaa, sillä tuomioistuin tekee poliittista punnintaa tuomioita antaessaan. Valintojen tekeminen ja kyseenalaistamisen mahdollisuus tekee asiasta kuin asiasta poliittisen. On siis poliittinen päätös, tuomitaanko Tynkkynen. Ja on siten politiikkaa, voittaako tunteidensuojelu vai järki. Jos oikeus ei perustu järkeen ja logiikkaan, mihin sen tulee perustua?</p><p>&nbsp;</p><p>**</p><p>&nbsp;</p><p>Jos haluat puolustaa suomalaisten sananvapautta, kannattaa käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite <em>Sananvapauden turvaaminen mielipidevain</em><em>olta</em>: <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2251">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2251</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten Nuorten entisen puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen oikeudenkäyntiä on seurattu tiedotusvälineissä varsin laajasti. Asiaan on varmasti vaikuttanut asian julkisuus. Alunperin kuvauslupaa ei pitänyt tulla, mutta yllättäen siihen myönnettiinkin lupa. Näin koko oikeudenkäynnin istunto striimattiin Facebook- ja YouTube -kanaville koko kansan nähtäville.

Tynkkystä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, viitaten hänen Facebook-kirjoituksiinsa viime vuodelta. Sebastian Tynkkysellä ei ollut avustajaa oikeudessa, vaan hän edusti itse itseään. Sebastian Tynkkynen latasi oman puolustuspuheenvuoronsa kaiken kansan nähtäville verkkoon ennen oikeudenkäyntiä. Katsoin itse oikeudenkäyntiä nettistriimin kautta. Istunto oli karmeaa katsottavaa. Ei Tynkkysen kannalta, vaan Suomen oikeuslaitoksen kannalta – mihin karmeaan tilaan se on ajettu.

 

Sananvapautta murennetaan

 

Kiitos valistusajan (Locke et al), keskiajan pahimmista noitavainoista ja taikauskoista on jo päästy. Suomessa on sananvapaus, jolla turvataan oikeus ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä toisen estämättä. Sananvapaus on perustuslaillinen ja luonnollinen oikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle. Lainsäätäjä on säätänyt tiettyjä rajoitteita sananvapauteen, jolla turvataan toisenlaisia suojeltavia hyveitä. Tällainen suojeltava asia on esimerkiksi ihmisten yksityisyys. Jos rajoituksia asetetaan perusoikeuksille, niiden tulee olla tarkkarajaisia. Rajoitusten on läpikäytävä hyväksytysti perusoikeuksien rajoitusperusteet. Epätarkkojen lakien tekeminen on perustuslain vastaista, koska se on ristiriidassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa. Pelkästään ”musta tuntuu inhottavalta” ei siis ole peruste sille, että jokin asia tulisi kieltää, vaan asian kiellon tulee perustua laaja-alaiseen yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja todelliseen vakavuuteen. Sananvapaus sisältää myös oikeuden loukata, eikä kellään ole oikeutta tässä maailmassa olla loukaantumatta. Hallitsijoiden, ideologioiden, uskontojen, kulttien, lahkojen, viranomaisten – kaiken on kestettävä kritiikkiä. Länsimainen oikeusvaltio perustuu oikeuteen kritisoida. Koko sivistyksemme läntisessä maailmassa on lähtenyt kritisoinnista ja järkeilystä. Kouluissakin opetetaan argumentointitaitoja, jotta nuoret oppisivat kritisoimaan ja ajattelemaan.

Kiihotus kansanryhmää kohtaan tai uskonrauhan rikkominen ovat rikoksina ongelmallisia, koska ne ovat erittäin tulkinnnavaraisia. Niiden perusteella voidaan tuomita täysin mielivaltaisesti ihmisiä. Rikoksen tunnusmerkistö on lavea. RL 11:10 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sanotaan (tummenus oma):

  • ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Jo hallituksen esityksessä HE 317/2010 tuodaan monta kertaa esille, että kyseessä on tulkinnanvarainen laki: ”Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa kuitenkin rajoja sille, miten pitkälle nykyistä tunnusmerkistöä voidaan tulkinnallisesti ulottaa.” Esitöissä muun muassa epäröidään sitä, onko vammaisilla kiihotuslain suojaa vai ei, koska sanamuodosta sitä ei voi päätellä.

Käytännössä minkä tahansa ryhmän kritisointi on siten tuomittavaa. Tämän lain nojalla olisi loogista tuomita myös kaikki vihamieliset savolais-, laihialais-, blondi- ja vitsit, koska ne perustuvat syntyperään ja etniseen alkuperään, jotka löytyvät rikoksen tunnusmerkistöstä. Kuitenkaan en ole kuullut, että näistä olisi käräjille viety ihmisiä. Jos väitteen X esittämisen laittomuus on riippuvainen loukkaantujan etnisestä ryhmästä, lainsäätäjä on toiminut rasistisesti, koska on asettanut tietyn paikkakunnan, maakunnan tai kansallisuuden omaavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. ”Pitäähän hurtteja savolaisvitsejä jokaisen vähän kestää” voidaan sanoa myös mistä tahansa muusta kansanryhmästä. Ovatko standardit yhdenmukaiset? Kestääkö sama logiikka loppuun saakka? Millä perusteella jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen on suojeltavampaa kuin jonkun toisen kansanryhmän loukkaantuminen?

Uskonrauhan rikkominen on oma lukunsa (tummennus oma):

  • ”Joka 1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai 2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Jos siis joku perustaa uskonnollisen yhdyskunnan kaveriporukalla ja kirjoittaa pyhän kirjan, voi saattaa Suomen lain nojalla ihmisiä tuomiolle siitä, että ”omia uskonnollisia tuntoja on loukattu”. Syyt voi olla mikä hyvänsä. Jos laki on kaikille sama, kuten sen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla tulee olla, näin tulee tuomioistuimissa menetellä. Toisin sanoen uskonrauhan rikkominen voi tulla täysin absurdeistakin syistä, jos nyt joku uskonnollinen ryhmä olisi jotain asiasta X pyhissä kirjoituksissaan maininnut. Ei tällainen keskiaikainen laki kuulu enää 2010-luvulle. Tällainen täysin mielivaltaisesti tulkittava pykälä on helposti rinnastettavissa Malleus Maleficarumiin – kummassakaan ei ole järkeä.

Kiihotuslakien tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojata kantaväestöä eikä niiden tarkoituksena ole puolustaa järkeä ja totuutta. Monet oikeustapaukset ovat osoittaneet, että *tiettyjen asioiden* kritisoiminen on tehty mahdottomaksi, koska niistä uhkaa tuomio. Tämä ohjaa itsesensuurin kierteeseen, jossa ihmiset alkavat miettiä omia sanojaan yhä enemmän, saako sellaista sanoa. Tämä oli kuin 1970-luvun Suomessa, jossa kytättiin toisia ihmisiä, ovatko he neuvostovastaisia. Tällaisia sananvapaudettomia maita on yhä olemassa, ja ne ovat diktatuureja, joissa ihmisoikeuksilla ei juurikaan ole merkitystä. Tähänkö ryhmään Suomi haluaa kuulua?

 

Tynkkysen oikeudenkäynnissä kuultua

 

Syyttäjä viittasi puheenvuorossaan siihen, että kyse on kokonaisuudesta, mikä tekee Tynkkysen kirjoitukset laittomiksi. Sanasta sanaan syyttäjältä, joka viittaa eräisiin Tynkkysen sitaatteihin:

  • - - syyttäjän mielestä nimenomaan luovat sen tietynlaisen vaikutelman, saavat tietynlaisia merkityssisältöjä.”

Tietynlainen vaikutelma? Tietynlaisia merkityssisältöjä? Olenko yliopistolla sukupuolentutkimuksen luennolla, kun kuulen tällaista? Tämän kaltaisella perustelulla ei oikeutta voi jakaa, vaan sen täytyy perustua järkeen ja johonkin konkreettiseen. Tämän kaltaiseen väitteeseen on esitettävä vastakysymykset: Miten tuo vaikutelma on syntynyt? Millä tavalla tuota vaikutelman syntymistä on arvioitu? Mitä mittareita on käytetty? Kuten voidaan todeta, tässä on kyse täysin subjektiivisesta ja mielivaltaisesta tulkinnasta. Tässä on juuri nykyisen kiihotuslainsäädännön vaara: se perustuu mielivaltaiseen soveltamiseen.

Syyttäjä jatkoi istunnossa:

  • Jos esitetään tällainen lausuma, että islam pitää kitkeä Suomesta pois, niin kyllähän tuosta lukijalla väistämättä tulee sellainen ajatus, että sehän ei voi tapahtua muuten kuin poistamalla täältä ihmiset, joiden uskonto on islam. Sitten, kun tuo virke yhdistyy tuohon miten tuo teksti jatkuu eli siinä hieman myöhemmin todetaan, että - - niin tämä virkehän yhdistyy väistämättä sitten tuohon ensimmäiseen virkkeeseen, jossa todetaan, että - - niin kyllähän tästä väistämättä tulee sitten sellainen käsitys, että halutaan poistaa Suomesta - tyhjentää Suomi ihmisistä joilla ei ole syytä leskella maassamme ja ihmiset ne joilla ei ole oikeutta oleskella maassamme, muslimit ovat sellaisia ihmisiä. Näin syyttäjä tämän käsittää ja on sitä mieltä, että sellainen käsitys tästä tulee.”

Tähän on todettava:

1) On syyttäjän oma mielipide, että lukijalla syntyisi ajatus, että ihmiset tulee poistaa maasta. Syyttäjä ei kuitenkaan pysty erittelemään, miten lukijalle (ja kenelle lukijalle?) syntyy tällainen ajatus. Miksi syntyy?

2) On syyttäjän oma mielipide, että islam voisi poistua Suomesta vain ihmiset poistamalla. Syyttäjä ei kykene erittelemään, miksi hän näkee vain tämän yhden vaihtoehdon. Kyllähän ideologia voi kadota ilman, että ihmiset katoavat, koska ihmiset voivat muuttaa mielipiteitään, kun he viisastuvat.

3) On syyttäjän mielipide, että syntyisi käsitys, että kellään muslimilla ei ole oikeutta oleskella maassamme. Syyttäjä ei kykene osoittamaan, mistä hän on saanut käsityksen siitä, että kaikilla muslimeilla kokonaisuudessaan ei olisi yksilöinä oikeutta oleskella maassamme.

Kun teksteissä puhutaan islamin kitkemisestä, teksteissä ei ole puhuttu siitä, että ihmisiä tulisi kitkeä, vaan kyse on ollut ideologiasta. Jos islamin kitkeminen on käsitteenä laiton, tällöin vastaavaa logiikkaa tulisi soveltaa myös kaikkiin muihin ideologioihin yhdenvertaisesti. Mikään ideologia ei voi nousta erityisoikeudella muiden edelle, koska emme elä enää keskiaikaa, jossa syntyperän mukaan ihmisille jaettiin etuoikeuksia. Jokainen uskonto on oppirakennelma. Sananvapaus sisältää oikeuden kritisoida asioita. Poliittinen vaikuttaminen edellyttää vapaata yhteiskunnallista keskustelua. Näiden seikkojen tulisi olla lähtökohtia, mutta mitä ilmeisimmin ne eivät ole nykyisen kiihotuslainsäädännön nojalla.

Syyttäjä jatkaa, viitaten toisiin sitaatteihin:

  • Tässä nyt halutaan nimenomaan sitten poistaa islaminuskoa tunnustavat ihmiset Suomesta ja nimenomaan kollektiivina kaikki islaminuskoa tunnustavat ihmiset.”

Syyttäjä puhuu teksteissään islaminuskoisista, kun taas Tynkkynen on teksteissään puhunut islamista opillisena rakenteena ja poliittisena filosofiana. Tynkkynen joutui korjaamaan monta kertaa istunnossa syyttäjää, että kyse ei ole ihmisten kitkemisestä, vaan ideologian kitkemisestä. Suomessa tehdään jo nyt paljon työtä viranomaisten taholla, jotta islamilaista radikalisoitumista saataisiin ehkäistyä Suomessa. On poliittinen mielipide kannattaa tai olla kannattamatta islamilaista lakia, kuten esimerkiksi entinen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok) on ilmaissut kannattavansa islamilaisen sharia-lain käyttöönottoa Suomessa. Myös päinvastaisen mielipiteen ilmaisun täytyy kuulua ilmaisunvapauden piiriin. Ei yksinkertaisesti voi olla laitonta kannattaa Suomessa länsimaista vapaata yhteiskuntaa, jossa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja seksuaalivähemmistöihin ei kohdisteta väkivaltaa. Jos tämä olisi laitonta, suurin osa suomalaisista olisi rikollisia.

Tynkkysen kirjoituksessa viitataan siihen, että maasta täytyy poistaa ne ihmiset, joilla ei ole oikeutta oleskella enää maassa. Toisin sanoen viranomaisten täytyy hoitaa työnsä ja siihen tulee ohjata resursseja. ”Palautusautomaatti”, johon Tynkkynen viittaa, on viranomaisprosessi, joka perustuu Suomen lakiin. Miten voi olla kiihotusta kansanryhmää kohtaan kannattaa sitä, että Suomen viranomainen hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja tuloksellisesti? On poliittinen ja täysin oikeutettu mielipide kannattaa lisäresursseja esimerkiksi Migrille ja poliisille, jotta laittomasti maassa oleskelevat voidaan poistaa maastamme, kuten lakimme edellyttää. Miten lain toteuttamisen vaatiminen voi olla rikollista?

Käsiteltäessä uskonrauhan rikkomista syyttäjän mukaan pedofiliaan liittyvät lausunnot ovat tuomittavia. Tässä päästään jälleen klassisen ongelman äärelle, joka oli jo Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin aikana nähtävillä: Voiko tosiasian sanominen ääneen olla lain vastaista? Halla-aho sai tuomion. Halla-aho on tarkemmin analysoinut Suomen oikeuslaitoksen ”mahtilogiikkaa” häntä koskeneessa asiassa. Oikeudenkäynnin lopputuloksena saatiin legendaariseksi jäänyt lause: Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa." Tämä virke kuvastaa hyvin oikeuslaitoksen rappiota, jossa järki on hylätty.

Palautetaanpa mieliin hallituksen esitys HE 317/2010:

  • Tällaiset erittäin törkeiden kansainvälisten rikosten julkiset kieltämiset, vakavat vähättelyt yms., joiden kriminalisointia tietyin edellytyksin edellytetään puitepäätöksessä ja lisäpöytäkirjassa, ovat rangaistavia jo nyt kiihottamisena kansanryhmää vastaan sillä edellytyksellä, että rikoksessa uhataan tai loukataan määrättyä kansanryhmää. Viimeksi mainituissakaan julkisen kieltämisen yms. tapauksissa kiihottamiskriminalisointi ei rajoita yhteiskunnallista keskustelua historiallisista tapahtumista. Näistä asioista täytyy saada olla eri mieltä ja esimerkiksi uusi tutkimustieto saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta. ”

Nykyinen laki siis antaa oikeuden esittää kriittistäkin tietoa, jos kyse on ”esimerkiksi uudesta tutkimustiedosta”, ja se ”saattaa hyvinkin antaa perustellun aiheen uusien käsitysten esittämiseen tällaisten tapahtumien merkityksestä ja tulkinnasta”. Tynkkysen ja Halla-ahon esittämät näkemykset, jotka perustuvat todennettavissa oleviin asioihin, nauttivat lain suojaa. Jos vastakkain ovat historiallinen fakta ja toisen loukatut tunteet, historiallista faktaa ei voi hiljentää. On tietysti hyvin valitettavaa, että esityksen perusteluista uupuu sana ”logiikka” – ilmeisesti oli liian kova pala purtavaksi lainsäätäjälle.

 

Lopuksi

 

Me emme voi tehdä niin, että asetamme tiettyjä ryhmiä kritiikin ulkopuolelle, koska me elämme maassa, jossa kaikkien tulee olla lain edessä yhdenvertaisia. Emme elä enää keskiajalla, jossa aatelisilla oli omat erityisprivilegionsa ja rahvaalta ne puuttuivat. Kaikkia ihmisiä ja heidän aatemaailmojaan on voitava arvostella yhtäläisin kriteerein. Kun puhutaan rasismista, unohdetaan hyvin usein, että on myös rasismia sekin, että toisia suositaan heidän etnisen taustansa vuoksi. On aivan perusteltua kysyä, mitä integraatiota se sellainen on, jos tietyille maahanmuuttajaryhmille asetetaan matalammat standardit kuin muille kansalaisille – eihän sellainen integraatiopolitiikka kannusta länsimaisten arvojen omaksumiseen, vaan täysin päinvastaiseen eli segregaatioon.

Kiihotus kansanryhmää vastaan on rikoksena kuitenkin sellainen, ettei siinä suoraan voida osoittaa asianomistajaa, eli henkilöä, jonka tunteita on loukattu. Ja viime kädessä tässä oikeudenkäynnissähän on kyse tunteista. Nykyinen lakimme haluaa suojata ihmisten tunteita: pahaa mieltä ei saa tulla (viranomaisille, jotka saavat palkkansa mielensäpahoittamisesta toisten puolesta). Toisessa päässä on taas järki ja laki – länsimaisen sivistyksen perustus. Kyllä – järki voi loukata, järkyttää ja satuttaa (ja usein se onkin loukannut hallitsijoita ja tyranneja kautta historian) – mutta viime kädessä se on aina ollut se kehityksen valo, joka on ohjannut ihmiskuntaa eteenpäin. Jos hylkäämme järjen, ja otamme kaksoisstandardeja pulppuavan tunteidensuojeludoktriinin kiintotähdeksemme, olemme tuhoontuomittuja. Kiihotuslakien avulla on luotu ja luodaan edelleen loogisia ristiriitoja, jotka voivat ehkä kestää pumpulista mukavuuden tunnetta, mutta eivät kestä järkeä. Edessä on silloin ainoastaan loputtomien poikkeusten ja poikkeusten poikkeusten viidakko, josta ei enää lakimiesarmeijakaan ota selvää, mitä tänään tai huomenna on sallittua sanoa ääneen.

Kiihotus kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen tulisivatkin pykälinä poistaa rikoslaista. Ne ovat modernin noitavainon apuvälineitä, ja niitä voidaan käyttää toisinajattelijoiden hiljentämiseksi. Ne tukahduttavat avoimen keskustelun, rajoittavat älyllistä keskustelua ja tuhoavat jo alkutekijöihinsä sen mahdollisuuden, että oikeista ongelmista voitaisiin puhua ääneen.

Oikeuslaitos ei ole politiikasta vapaa, sillä tuomioistuin tekee poliittista punnintaa tuomioita antaessaan. Valintojen tekeminen ja kyseenalaistamisen mahdollisuus tekee asiasta kuin asiasta poliittisen. On siis poliittinen päätös, tuomitaanko Tynkkynen. Ja on siten politiikkaa, voittaako tunteidensuojelu vai järki. Jos oikeus ei perustu järkeen ja logiikkaan, mihin sen tulee perustua?

 

**

 

Jos haluat puolustaa suomalaisten sananvapautta, kannattaa käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite Sananvapauden turvaaminen mielipidevainolta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2251

]]>
160 http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229318-tynkkysen-naytosoikeudenkaynti-analyysi#comments Islam Kotimaa Oikeuslaitos Sananvapaus Wed, 11 Jan 2017 15:15:34 +0000 Aleksi Hernesniemi http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229318-tynkkysen-naytosoikeudenkaynti-analyysi
Karmea tietoturvamoka mustissa laatikoissa: Suomalaisautot seurattavissa netissä http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229161-karmea-tietoturvamoka-mustissa-laatikoissa-suomalaisautot-seurattavissa-netissa <p>Viime aikoina mediassa on ollut keskustelua maanteiden yhtiöittämisestä ja suomalaisten autoihin pakolliseksi kaavaillusta ns. mustasta laatikosta. Itselläni heräsi huoli autoilijoiden yksityisyydensuojasta ja tietoturvasta. Kävi ilmi, että karmeasta tietoturvaongelmasta johtuen näitä mustia laatikoita sisältäviä autoja pystyi seuraamaan netin kautta reaaliajassa.</p><p><strong>Kuinka seuranta onnistui?</strong></p><p>Tämänhetkisen tiedon mukaan tietoturvaongelma löytyi nololla tavalla: Siihen riitti yksi Google-haku mustia laatikoita valmistavan yrityksen domainiin. Kun paljastuneella verkkosivulla valitsi mustan laatikon tyypin ja 6-numeroisen tunnisteen, sivu rupesi puskemaan auton koordinaatteja näkyviin. Näitä koordinaatteja pystyy iskemään esim. Google Mapsiin ja katsomaan, missä autot ovat menossa. Kuvassa 1 on näkymä laatikkovalmistajan koordinaattisivulta ja kuvassa 2 sijaintietojen mäppäytyminen kartalle. Minkäänlaista varsinaista tietoturvaratkaisua sivulla ei ollut, mikäli generoitavissa olevaa 6-numeroista tunnistetta ei lasketa sellaiseksi.</p><p><strong>Esimerkkiauton seuranta</strong></p><p>Seurasin erästä autoa netissä sunnuntaina 8.1.2017. Auto lähti hämeenlinnalaiselta asuinalueelta klo 12.09. Auto poikkesi ensin paikallisessa S-marketissa ilmeisesti jonkinlaisten tarvikkeiden ostoa varten klo 12.12. Marketista ajettiin ulos 12.23 ja suunnaksi otettin läheisen Kuohijärven itäpuolinen ranta-alue. Paikalle saavuttiin klo 13.25. Kohde paljastui kesämökiksi Google Streetviewin perusteella (kuva 4).</p><p>Kesämökiltä lähdettiin kohti Hämeenlinnaa noin klo 14.15. Matkalla pysähdyttiin Kauppakeskus Tuulosen Hesburgerissa syömässä klo 14.45. Takaisin lähtöpisteeseen auto saapui klo 15.39.</p><p>Laitevalmistaja paikkasi alustavasti tietoturvaongelman klo 18.50.</p><p><strong>Seuranta ja Suomi</strong></p><p>Vaikka tässä tapauksessa seurannan alla oli vain yksi auto, todennäköisesti seurantaa olisi voinut suorittaa myös tuhansille muillekin autoille, joihon musta laatikko oli asennettu Suomessa.&nbsp; Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että kaikki projektin autoilijat eivät ole mukana koska ehdoin tahdoin pitäisivät seurannasta. Syyt voivat olla ihan talouspohjaisiakin. Esimerkiksi, mikäli haki <a href="http://tem.fi/energiatuki">työ- ja elinkeinoministeriön ns. energiatukea sähköautolle</a>, seurantalaite autossa oli pakollinen kolmen vuoden ajan.</p><p>Hämmentävää oli myös se, että autoilijan piti maksaa laitteesta vielä erikseen hankintahinta ja kuukausittaiset käyttökulut. Luulenpa, että lystin kustantajana olisivat autoilijat myös siinä tilanteessa, että järjestelmä olisi pakollinen kaikille autoille. Laitteiston kustannusten on julkisuudessa sanottu olevan halpoja, on puhuttu &quot;parista sadasta eurosta&quot;. Testilaitteet ovat kuitenkin maksaneet jopa tuhat euroa...</p><p><strong>Mustat laatikot ovat uhka autoilijan tietoturvalle ja yksityisyydensuojalle</strong></p><p>Hallituksen kaavailemat mustat laatikot ovat vakava uhka autoilijan tietoturvalle ja yksityisyydensuojalle. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa autojen mustien laatikoiden pakko olisi mennyt eduskunnassa läpi. Kuvitellaan edelleen, että näitä asennuksia olisi tehty autoihin vaikkapa miljoona. Jos joku löytää tässä vaiheessa vastaavankaltaisen reiän, hän voi käyttää tietoja rikolliseen toimintaan todella tehokkaasti. Pahimmassa tapauksessa seurantaan ei tarvita kuin Internet-yhteys ja tietokone, mikä tekee potentiaalisten uhrien profiloinnin helpoksi. Monet rikolliset maksaisivat myös maltaita, mikäli saisivat tietoonsa reaaliaikaisesti kaikkien poliisiautojen liikkumiset. Todennäköisempi uhkakuva on kuitenkin tilanne, jossa murtomiehet seuraavat autojen liikkeitä netissä ja päättelevät, milloin on kannattavaa mennä murtokeikalle.</p><p>On ymmärrettävää, että järjestelmät ovat kehitysvaiheessa ja bugeja ja ongelmia löytyy etenkin aluksi. Paljastunut tietoturvaongelma antaa kuitenkin erittäin piittamattoman kuvan autoihin mustia laatikoita haluavien tahojen suhtautumisesta autoilijoiden yksityisyydensuojaan ja tietoturvaan niin poliitikkojen kuin laitevalmistajienkin osalta. <strong>Jos haluaisin Suomeen lisää massiivista kansalaisten valvontaa, käyttäisin siihen ehdottomasti juuri näitä autojärjestelmiä. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että näitä vekottimia ei saada ikinä määrättyä pakollisiksi autoihin.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Janne Paalijärvi - <a href="http://paalijarvi.fi/" target="_blank" title="http://paalijarvi.fi/">http://paalijarvi.fi/</a></p><p>Facebook: <a href="https://www.facebook.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://www.facebook.com/paalijarvi">https://www.facebook.com/paalijarvi</a></p><p>Twitter: <a href="https://twitter.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://twitter.com/paalijarvi">https://twitter.com/paalijarvi</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Päivitys 2017-01-09 klo 10.35</strong>: Lisätty maininta todennäköisimmästä hyökkäysskenaariosta</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina mediassa on ollut keskustelua maanteiden yhtiöittämisestä ja suomalaisten autoihin pakolliseksi kaavaillusta ns. mustasta laatikosta. Itselläni heräsi huoli autoilijoiden yksityisyydensuojasta ja tietoturvasta. Kävi ilmi, että karmeasta tietoturvaongelmasta johtuen näitä mustia laatikoita sisältäviä autoja pystyi seuraamaan netin kautta reaaliajassa.

Kuinka seuranta onnistui?

Tämänhetkisen tiedon mukaan tietoturvaongelma löytyi nololla tavalla: Siihen riitti yksi Google-haku mustia laatikoita valmistavan yrityksen domainiin. Kun paljastuneella verkkosivulla valitsi mustan laatikon tyypin ja 6-numeroisen tunnisteen, sivu rupesi puskemaan auton koordinaatteja näkyviin. Näitä koordinaatteja pystyy iskemään esim. Google Mapsiin ja katsomaan, missä autot ovat menossa. Kuvassa 1 on näkymä laatikkovalmistajan koordinaattisivulta ja kuvassa 2 sijaintietojen mäppäytyminen kartalle. Minkäänlaista varsinaista tietoturvaratkaisua sivulla ei ollut, mikäli generoitavissa olevaa 6-numeroista tunnistetta ei lasketa sellaiseksi.

Esimerkkiauton seuranta

Seurasin erästä autoa netissä sunnuntaina 8.1.2017. Auto lähti hämeenlinnalaiselta asuinalueelta klo 12.09. Auto poikkesi ensin paikallisessa S-marketissa ilmeisesti jonkinlaisten tarvikkeiden ostoa varten klo 12.12. Marketista ajettiin ulos 12.23 ja suunnaksi otettin läheisen Kuohijärven itäpuolinen ranta-alue. Paikalle saavuttiin klo 13.25. Kohde paljastui kesämökiksi Google Streetviewin perusteella (kuva 4).

Kesämökiltä lähdettiin kohti Hämeenlinnaa noin klo 14.15. Matkalla pysähdyttiin Kauppakeskus Tuulosen Hesburgerissa syömässä klo 14.45. Takaisin lähtöpisteeseen auto saapui klo 15.39.

Laitevalmistaja paikkasi alustavasti tietoturvaongelman klo 18.50.

Seuranta ja Suomi

Vaikka tässä tapauksessa seurannan alla oli vain yksi auto, todennäköisesti seurantaa olisi voinut suorittaa myös tuhansille muillekin autoille, joihon musta laatikko oli asennettu Suomessa.  Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että kaikki projektin autoilijat eivät ole mukana koska ehdoin tahdoin pitäisivät seurannasta. Syyt voivat olla ihan talouspohjaisiakin. Esimerkiksi, mikäli haki työ- ja elinkeinoministeriön ns. energiatukea sähköautolle, seurantalaite autossa oli pakollinen kolmen vuoden ajan.

Hämmentävää oli myös se, että autoilijan piti maksaa laitteesta vielä erikseen hankintahinta ja kuukausittaiset käyttökulut. Luulenpa, että lystin kustantajana olisivat autoilijat myös siinä tilanteessa, että järjestelmä olisi pakollinen kaikille autoille. Laitteiston kustannusten on julkisuudessa sanottu olevan halpoja, on puhuttu "parista sadasta eurosta". Testilaitteet ovat kuitenkin maksaneet jopa tuhat euroa...

Mustat laatikot ovat uhka autoilijan tietoturvalle ja yksityisyydensuojalle

Hallituksen kaavailemat mustat laatikot ovat vakava uhka autoilijan tietoturvalle ja yksityisyydensuojalle. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa autojen mustien laatikoiden pakko olisi mennyt eduskunnassa läpi. Kuvitellaan edelleen, että näitä asennuksia olisi tehty autoihin vaikkapa miljoona. Jos joku löytää tässä vaiheessa vastaavankaltaisen reiän, hän voi käyttää tietoja rikolliseen toimintaan todella tehokkaasti. Pahimmassa tapauksessa seurantaan ei tarvita kuin Internet-yhteys ja tietokone, mikä tekee potentiaalisten uhrien profiloinnin helpoksi. Monet rikolliset maksaisivat myös maltaita, mikäli saisivat tietoonsa reaaliaikaisesti kaikkien poliisiautojen liikkumiset. Todennäköisempi uhkakuva on kuitenkin tilanne, jossa murtomiehet seuraavat autojen liikkeitä netissä ja päättelevät, milloin on kannattavaa mennä murtokeikalle.

On ymmärrettävää, että järjestelmät ovat kehitysvaiheessa ja bugeja ja ongelmia löytyy etenkin aluksi. Paljastunut tietoturvaongelma antaa kuitenkin erittäin piittamattoman kuvan autoihin mustia laatikoita haluavien tahojen suhtautumisesta autoilijoiden yksityisyydensuojaan ja tietoturvaan niin poliitikkojen kuin laitevalmistajienkin osalta. Jos haluaisin Suomeen lisää massiivista kansalaisten valvontaa, käyttäisin siihen ehdottomasti juuri näitä autojärjestelmiä. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että näitä vekottimia ei saada ikinä määrättyä pakollisiksi autoihin.

 

Janne Paalijärvi - http://paalijarvi.fi/

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

 

Päivitys 2017-01-09 klo 10.35: Lisätty maininta todennäköisimmästä hyökkäysskenaariosta

]]>
82 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229161-karmea-tietoturvamoka-mustissa-laatikoissa-suomalaisautot-seurattavissa-netissa#comments Kotimaa Älyliikenne Kotimaa Liikenne Yksityisyydensuoja Sun, 08 Jan 2017 19:55:57 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229161-karmea-tietoturvamoka-mustissa-laatikoissa-suomalaisautot-seurattavissa-netissa