Kriisinhallinta http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136843/all Thu, 30 Aug 2018 10:40:14 +0300 fi Suomi vahvistamaan Euroopan kriisinhallintaa http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa <p>Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vierailu Suomeen on nostanut keskusteluun Ranskan interventioaloitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin kykyä vastata yllättäviin kriiseihin. Joukkojen on ennen kaikkea ajateltu toimivan Euroopan ulkopuolella humanitaaristen kriisien yhteydessä. Ranskan lisäksi aloitteeseen on jo sitoutunut Belgia, Britannia, Saksa, Tanska, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Viro. Tässä joukossa Suomen on syytä olla mukana.</p><p>Ranskan aloite on enemmän kuin tervetullut ja hyvä lisä jäsenmaiden alkuvuodesta hyväksymään sopimukseen asevoimien ja -tarvikkeiden vapaasta kauttakulusta Euroopassa. Näin pystytään vahvistamaan jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja avuantoa mahdollisten konfliktien ja kriisien keskellä.</p><p>Interventiojoukkojen tehokas hyödyntäminen EU:n ulkopuolella edellyttää unionin ilmakuljetuskyvyn parantamista sekä tehokkaampaa tukeutumista jäsenmaiden kansainväliseen tukikohtaverkostoon. Toivon mukaan näihin löydetään yleiseurooppalaiset ratkaisut, varsinkin kun Britannian irtaantuminen unionista jättää molempiin merkittävän aukon täytettäväksi.</p><p>Aloite interventiojoukoista ei ole askel unionin militarisoimiseksi vaan pyrkimys vahvistaa maanosamme turvallisuutta. Mitä enemmän pysymme luomaan vakautta ja mahdollisuuksia ihmisille konfliktien riivaamilla alueilla Afrikassa Lähi-idässä niin sitä turvallisempi on Eurooppa. Mahdollisuuksien luominen koulutukseen, terveydenhoitoon, työhön ja toimeentuloon ei kuitenkaan ole mahdollista ilman turvallisuutta ja tähän turvallisuusvajeeseen interventiojoukot ovat osaltaan ratkaisu.</p><p>Suomen kannalta aloitteen hyväksyminen olisi linjassa 2010-luvulla tehtyjen kahdenvälisten ja monenkeskisten sopimusten kanssa, jotka ovat integroineet Suomen vahvasti osaksi läntisisiä puolustusrakenteita ilman jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.</p><p>Presidentti Donald Trumpin kyseenalaistaessa Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustukseen, Venäjän informaatiovaikuttaminen yhdistettynä maan haluun supervallan palauttamiseksi sekä epävakaus Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edellyttävät Euroopan unionilta itsenäistä vastuunkantoa maanosamme turvallisuudesta.</p><p>Yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa Suomen tulee olla ehdottomasti mukana.</p> Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vierailu Suomeen on nostanut keskusteluun Ranskan interventioaloitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin kykyä vastata yllättäviin kriiseihin. Joukkojen on ennen kaikkea ajateltu toimivan Euroopan ulkopuolella humanitaaristen kriisien yhteydessä. Ranskan lisäksi aloitteeseen on jo sitoutunut Belgia, Britannia, Saksa, Tanska, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Viro. Tässä joukossa Suomen on syytä olla mukana.

Ranskan aloite on enemmän kuin tervetullut ja hyvä lisä jäsenmaiden alkuvuodesta hyväksymään sopimukseen asevoimien ja -tarvikkeiden vapaasta kauttakulusta Euroopassa. Näin pystytään vahvistamaan jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja avuantoa mahdollisten konfliktien ja kriisien keskellä.

Interventiojoukkojen tehokas hyödyntäminen EU:n ulkopuolella edellyttää unionin ilmakuljetuskyvyn parantamista sekä tehokkaampaa tukeutumista jäsenmaiden kansainväliseen tukikohtaverkostoon. Toivon mukaan näihin löydetään yleiseurooppalaiset ratkaisut, varsinkin kun Britannian irtaantuminen unionista jättää molempiin merkittävän aukon täytettäväksi.

Aloite interventiojoukoista ei ole askel unionin militarisoimiseksi vaan pyrkimys vahvistaa maanosamme turvallisuutta. Mitä enemmän pysymme luomaan vakautta ja mahdollisuuksia ihmisille konfliktien riivaamilla alueilla Afrikassa Lähi-idässä niin sitä turvallisempi on Eurooppa. Mahdollisuuksien luominen koulutukseen, terveydenhoitoon, työhön ja toimeentuloon ei kuitenkaan ole mahdollista ilman turvallisuutta ja tähän turvallisuusvajeeseen interventiojoukot ovat osaltaan ratkaisu.

Suomen kannalta aloitteen hyväksyminen olisi linjassa 2010-luvulla tehtyjen kahdenvälisten ja monenkeskisten sopimusten kanssa, jotka ovat integroineet Suomen vahvasti osaksi läntisisiä puolustusrakenteita ilman jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Presidentti Donald Trumpin kyseenalaistaessa Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustukseen, Venäjän informaatiovaikuttaminen yhdistettynä maan haluun supervallan palauttamiseksi sekä epävakaus Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edellyttävät Euroopan unionilta itsenäistä vastuunkantoa maanosamme turvallisuudesta.

Yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa Suomen tulee olla ehdottomasti mukana.

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa#comments Kotimaa Emmanuel Macron EU Kriisinhallinta Ranska Turpo Thu, 30 Aug 2018 07:40:14 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa
Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennalta http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta <p>Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.</p><p>Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.</p><p>Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.</p><p>Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.</p><p>Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.</p><p>Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.</p><p>Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.</p><p>Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.</p><p>Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla</strong></p><p>Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.</p><p>YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.</p><p>Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vuosi 2015 ennakoi tulevaa</strong></p><p>Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.</p><p>Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.</p><p>Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.</p><p>Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti.&nbsp;</p><p>Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.</p><p>Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Riskikeskittymämaat polttopisteessä</strong></p><p>YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.</p><p>YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.</p><p>31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)</p><p>YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.</p><p>Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.</p><p>Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.</p><p>Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väestönkasvu on hallittavissa</strong></p><p>Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.</p><p>Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.</p><p>Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).</p><p>Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.</p><p>Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.</p><p>Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.</p><p>Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.</p><p>Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin</strong></p><p>Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.</p><p>Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.</p><p>Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.</p><p>Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.</p><p>Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille</strong></p><p>Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.</p><p>Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.</p><p>Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?</p><p>Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.</p><p>Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.</p><p>Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.</p><p>Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa</strong></p><p>Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.</p><p>Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.</p><p>Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.</p><p>Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.</p><p>Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.</p><p>Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.</p><p>Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna</strong></p><p>Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.</p><p>Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.</p><p>Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.</p><p>Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.</p><p>Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.</p><p>Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.</p><p>On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.</p><p>Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta</strong></p><p>Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.</p><p>Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.</p><p>Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.</p><p>Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.</p><p>Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.</p><p>Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Meillä on aikaa ja keinot</strong></p><p>Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.</p><p>Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.</p><p>Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.</p><p>Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.</p><p>Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän &ndash; kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.

Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.

Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.

Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.

Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.

Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.

Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.

Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.

 

Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla

Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.

Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.

Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.

YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.

Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?

 

Vuosi 2015 ennakoi tulevaa

Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.

Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.

Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.

Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti. 

Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.

Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.

 

Riskikeskittymämaat polttopisteessä

YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.

YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.

31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)

YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.

Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.

Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.

Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.

 

Väestönkasvu on hallittavissa

Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.

Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.

Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).

Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.

Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.

Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.

Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.

Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.

 

Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin

Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.

Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.

Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.

Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.

Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.

 

Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille

Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.

Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.

Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?

Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.

Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.

Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.

Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.

 

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa

Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.

Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.

Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.

Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.

Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.

Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.

 

Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna

Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.

Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.

Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.

Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.

Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.

Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.

On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.

Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.

 

Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.

Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.

Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.

Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.

Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.

Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.

 

Meillä on aikaa ja keinot

Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.

Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.

Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.

Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.

 

Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän – kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018

]]>
0 http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta#comments Ennaltaehkäisy Ilmastonmuutos Kokonaisvaltainen kriisinhallinta Kriisinhallinta Tue, 22 May 2018 13:12:26 +0000 Pekka Reinikainen http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta
Suomi – YK-rauhanturvaamisen suurvalta?* http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251114-suomi-yk-rauhanturvaamisen-suurvalta <p>Saksassa puitiin turvallisuutta ja turvattomuutta (Munchen). Estradille kohosivat &ndash; kuinka ollakaan &ndash; Ukraina, varsinkin kun lännenmiehen media sai valita lukijoilleen uutisoitavat kohdat.&nbsp;</p><p>Minskin sopimuksen kadonnutta avainta &ndash; kielikysymystä ei kukaan ottanut esille. Arvostaen jatkoaikapresidenttimme &ndash; <strong>Sauli Niinistön</strong> ulostuloa &ndash; voimme olla ylihuomenna YK-rauhanoperaatioiden suurvalta! [1.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomelle tarjottiin verhotusti keväällä 2017 &ndash; todennäköisesti Peking-johteisesti välittäjän roolia Korean niemimaalle </strong>[2<strong>. Yksikään valtapoliitikkomme, ei edes jälleen isäksi tullut Niinistö oivaltanut meille ojennettua kättä. Harmi, sillä ovi oli auki pohjoisosan korealaisilta ja Kiinalta, joka todellisuudessa määrittää nyt Beijing&#39;s Road Map of Korea&#39;s Peninsula.</strong></p><p>&hellip;</p><p>[1 &rdquo; ... Nyt Saulin on oltava aktiivinen, Suomelle tarjotaan sotilaallisen liittoutumattomuutemme myötä rauhanturvaamisen &quot;suurvallan avaimia&quot;! Ruotsalaiset hinkuvat jo samoille apajille, johtavaksi maaksi. Tässä voisi olla hedelmällisen yhteistoiminnan peruskivi ja Pohjolan rauhankehityksen tae &hellip; &rdquo; linkin ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10080879"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10080879</u></a> &ndash; alta ote:</p><p>&rdquo;Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomen pitää olla mukana, jos Itä-Ukrainaan saadaan sovittua rauhanturvaoperaatio laajalla YK:n mandaatilla. Niinistö kommentoi asiaa suomalaistoimittajille lauantai-iltana Münchenin turvallisuuskokouksessa&rdquo;</p><p>[* &rdquo;[2006] &hellip; Maailmassa on aina välienselvittelyä, ja väsyttyään sotimiseen osapuolet haluavat erotuomareiksi puolueettomia joukkoja, joilla on silmää ihmisyyteen, osaamista auttamiseen ja jämäkkyyttä ohjaamiseen. Kaikkea tätä ovat suomalaiset rauhanturvaajat.</p><p>Sodat eivät lopu maailmasta, suomalaisia tarvitaan runsaasti eri kriisipesäkkeissä. Suomalaisuudesta voisi tulla käsite ammattijoukoista, joihin luotetaan. Vaativa työ vaatii aina uhrinsa. Jokainen suomalainen maailmalle lähtiessään tietää riskit &hellip; &rdquo; ote linkin ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/09/vapaaehtoinen-suomalainen-on-rehti-ja.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/09/vapaaehtoinen-suomalainen-on-rehti-ja.html</u></a> &ndash; alta, vuodelta 2006</p><p>[2 ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9582419"><u>https://yle.fi/uutiset/3-9582419</u></a> - Ote: &rdquo; &hellip; Pohjois-Korea ei ole unohtanut, että Suomella on 1970-luvulta periytyviä saatavia. Tähän ongelmaan löytyy varmasti ratkaisu, vakuuttaa ulkoministeriön edustaja Ylelle &hellip; &rdquo; -Yle 04-2017</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aikanaan oli jotenkin itsestään selvää, että suomalaiset YK-rauhanturvaajat olivat maailman melskeissä, Kyprokselta &ndash; Namibiaan ja Golanilta Suezille. Nyt tilalle on tullut sotaisampi vaihtoehto: Naton määrittämät sotatilat &ndash; kriisinhallintana, jossa suomalaisetkin ovayt jo mukana ja valitettavasti sodan osapuolena (Afganistan) [3 ---</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt peli avataan uudelleen &ndash; Donpassin alue, täältä alkaa eurooppalainen rauhoittuminen</strong></p><p>Naton edellinen pääsihteeri <strong>Anders Fog</strong> <strong>Rasmussen</strong> ehdotti räväkästi suomalaisille tehtävää &ndash; Ukrainaan, koska me olemme <em>sotilaallisesti liittoutumaton</em> [4 ja muutoinkin sijaintimme tukee idän ja lännen välisen konfliktin välissäoloa &ndash; olemmehan me itse <em>idän ja lännen vedenjakajalla</em> [5 ja tiedämme mitä on itä, kuin myös nyt, mitä on länsi (Nato &ndash; Isäntämaa pöytäkirjan johdannaiset ja amerikkalaisten &rdquo;itse itsensä kylään kutsumiset&rdquo;).</p><p>&hellip;</p><p>[4 &rdquo;... Se on siinä, nyt tarjotaan Suomelle juuri sitä missä me olemme parhaita. Sotilaallinen liittoutumattomuus on se jalokivi, mitä meillä on! &rdquo; - lainaus täältä ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10080011"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10080011</u></a> &ndash; ja ote sieltä: &rdquo; &hellip; Suunnitelman mukaan Suomella olisi operaatiossa merkittävä rooli. Raportin teettäneen Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin mukaan rauhanturvaajien pitäisi tulla ennen kaikkea Naton ulkopuolisista maista &hellip; &rdquo; -Yle</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Presidentti Niinistö tarttui heti Rasmussenin käteen &ndash; ja hyvä niin! </strong>[5</p><p>Me olemme erinomainen ehdokas hoitamaan Donpassin alueen YK-mandatoiman ja YK-johteisen rauhaturvaamisoperaatio, jopa sen johtajana &ndash; nythän Ruotsi kiirehti ottamaan tätäkin postia jo itselleen [6.</p><p>&hellip;</p><p>[6 ... Ruotsalaiset tässäkin nopeammin aktiivisia kuin me, miksi ... Näin kävi jo aiemmin, kun Korean niemimaalta tuli Pekingin kannustamana vuonna 2017 meille viesti verhotusta &quot;välittäjän roolista&quot;! &hellip; lainaus täältä ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10080907"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10080907</u></a> &ndash; ja ote sieltä: &rdquo; &hellip; Ruotsi ilmoitti samalla, että se on itse asiassa halukas Pohjois-Atlantin puolustusliittoon kuulumattomana maana jopa ottamaan johtoroolin mahdollisessa rauhanturvaoperaatiossa &hellip; &rdquo; -Yle</p><p>Muistamme ruotsalaisten oivaltaneen Koreasta tulleen viestin ja tarjosivat sinnekin palveluksiaan [7 &ndash; mutta ei kelvannut &ndash; syy lienee selvä, mutta sen esitys tässä on diplomatian pelisääntöjen vastaista.</p><p>&hellip;</p><p>[7 ~ <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/svt-ruotsi-valmis-toimimaan-neuvotteluapuna-yhdysvaltojen-ja-pohjois-korean-valilla/6535420#gs.fDRIHjE"><u>https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/svt-ruotsi-valmis-toimimaan-neuvotteluapuna-yhdysvaltojen-ja-pohjois-korean-valilla/6535420#gs.fDRIHjE</u></a> &ndash;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt mukaan &ndash; samalla koulutamme armeijaamme parhaalla tavalla</strong></p><p>Me saimme paljon kiitosta YK-tehtävistä niin Lähi-idästä kuin muualtakin. Me osasimme, olimme uskottavia, rauhallisia, puolueettomia &ndash; emmekä puuttuneet kuin vain niihin tehtäviin [8, jotka olivat määritetty &ndash; vain Israel saattoi purnata toimistamme.&nbsp;</p><p>Me emme tarvitse &rdquo;elävän lihan harjoittelua&rdquo; taisteluissa, vaan rauhoittajan, vakauttajan ja luotettavan pelivalmentajan toimia &ndash; vaikeissakin kulttuureissa. Nuo tehtävät sopivat meille hyvin.&nbsp;</p><p>Olkaamme maailmalle se lukko, joka voisi pieneltä osaltaan olla jarru sodalle, ja sodan kiihkeytymiselle. Siinä miellä tehtävä, jonka kansa hyväksyy &rdquo;niinistömäisin luvuin&rdquo;, kuten sen, ettemme liity lännenmiehen sotakoneeseen Natoon.</p><p>Lisäksi saadessamme rauhanturvaajan luotetun ja arvostetun pelinrakentajan roolin &ndash; emme joudu itse sotiin, emme miltään ilmansuunnilta &ndash; eikä ydinaseet meitä häiritse, vaikka puhutaan jo niiden nyt alentuneesta käyttökynnyksestä [9.&nbsp;</p><p>Uskottavuutemme nimissä meidän on purettava meille tuo onneton ja hätiköiden tehty Nato &ndash; Isäntämaa pöytäkirja [10 ja alettava harjoittelemaan sotapelejä <em>myös idän kanssa</em>!</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Viitteet &ndash;</strong></p><p>[9A ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250602-alentaako-usa-ydinaseiden-kayttokynnysta"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250602-alentaako-usa-ydinaseiden-kayttokynnysta</u></a> &ndash; [131]</p><p><strong>Presidentti Niinistön huoli ydinaseista</strong></p><p>[9B ~ &rdquo; ... Ydinaseet, herää kysymys käyttökynnyksen alentumisesta[9A]. Ukraina - Minskin sopimus: Aivan ensimmäiseksi sovittu venäjänkielen asema turvataan Donpassin alueella, siitä se lähtee. Toisekseen Krimillä voidaan YK&#39; n valvonnassa järjestää uusi kansanäänestys siitä mitä halutaan: Kiovan vai Moskovan kelkassa. Moskova hyväksyy suomalaiset YK-rauhanturvaajat YK-johteisena operaationa; olemmehan sotilaspoliittisesti liittoutumattomia ja sijaitsemme idän ja lännen vedenjakajalla &hellip; &rdquo; linkin alta ~ <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/niinisto-huolissaan-ydinaseista-ei-nayta-hyvalta-kun-molemmilla-puolilla-kehitetaan-niita-lisaa/6774886"><u>https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/niinisto-huolissaan-ydinaseista-ei-nayta-hyvalta-kun-molemmilla-puolilla-kehitetaan-niita-lisaa/6774886</u></a> &ndash; ote: &rdquo; &hellip; Niinistö huolissaan ydinaseista: &rdquo;Ei näytä hyvältä, kun molemmilla puolilla kehitetään niitä lisää&rdquo; &hellip; &rdquo; -Mtv otsikko</p><p>[9C &rdquo;... Vihdoin ymmärretään Euroopan kokonaisvaltaisuus, jo koulussa maantiedon tunneilla opimme Euroopan ulottuvan Venäjän Uralille asti. Nyt Niinistökin oivaltaa ydinaseiden käyttökynnyksen uhkaavan alentumisen. US puhuu jo julkisesti taktisten ydinaseiden erityiskehittämisestä. Mikä osuus Venäjällä on Euroopan pinta-alasta ja väestöstä? Mitä tämä merkitsee? Kuka muistaa saksalaisten Mitteleuropa ja Lebensraum suunnitelmat? &hellip; &rdquo; Linkin ~ <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005571675.html"><u>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005571675.html</u></a> - alta ote: &rdquo;Presidentti Niinistö huolestui ydinasepuheista: &rdquo;Se madaltaa minusta kynnystä&rdquo; ...&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>---</p><p><strong>PS</strong></p><p>Kiinalaiset, joiden vuosisataa jo nyt elämme &ndash; ovat kehittäneet kaksi aivan ehdottoman osuvaa ja hienoa sanontaa, jo kaukaa tuhannen vuoden takaa --- &rdquo;<em>Pidä ystävät lähellä ja viholliset kaukana</em>&rdquo; sekä &rdquo;<em>ellet voita vihollistasi &ndash; tee siitä ystävä</em>&rdquo; &hellip; Se on siinä!</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>EKSTRA *</strong></p><p>[2010]&rdquo; &hellip; Suomalainen neuvottelija, ollakseen uskottava kaikkia osapuolia ajatellen - ei voi neuvottelevana kansalaisena olla maasta, joka kuuluu johonkin etujärjestöön sotilaallisesti 3/. Suomalaisen neuvottelijan pitää olla lähtökohdiltaan puolueeton - se luo uskottavuutta ja neuvotteluvarmuutta.<br /><br /><strong>Mari Kiviniemi</strong> teki rohkean vedon ja herätti samalla ulkopolitiikan johtajan, presidentin - <strong>Tarja Halonen</strong> toppuutteli Kiviniemeä, mutta ei voinut kieltää Kiviniemen ehdotusta, koska se on hyvä ja kaikki ovat siitä samaa mieltä, että rauha on erinomainen asia. Kiviniemi yllätti monet, sillä ehdotus ja ajatus on jämäkkä etelä-pohjalainen veto, jossa maistuu tekemisen meininki &hellip; ote linkin ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2010/12/suomella-on-luontainen-mahdollisuus.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2010/12/suomella-on-luontainen-mahdollisuus.html</u></a> &ndash; alta, vuodelta 2010</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>EKSTRA 2</strong></p><p><strong>Nato laajenee, voimistuu ja vastakkainasettelu kiihtyy</strong></p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250996-nato-voimistaa-itseaan-vastakkainasettelu-kiihtyy"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250996-nato-voimistaa-itseaan-vastakkainasettelu-kiihtyy</u></a> - [265]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/"><u>https://ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU 24 T BL BL BL FB FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/855735004636428/"><u>FB</u></a> BLOG 162490</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> rauhanturvaaja_18022018-doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 18022018</p><p>&nbsp;</p><p>962_8825</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saksassa puitiin turvallisuutta ja turvattomuutta (Munchen). Estradille kohosivat – kuinka ollakaan – Ukraina, varsinkin kun lännenmiehen media sai valita lukijoilleen uutisoitavat kohdat. 

Minskin sopimuksen kadonnutta avainta – kielikysymystä ei kukaan ottanut esille. Arvostaen jatkoaikapresidenttimme – Sauli Niinistön ulostuloa – voimme olla ylihuomenna YK-rauhanoperaatioiden suurvalta! [1.

 

Suomelle tarjottiin verhotusti keväällä 2017 – todennäköisesti Peking-johteisesti välittäjän roolia Korean niemimaalle [2. Yksikään valtapoliitikkomme, ei edes jälleen isäksi tullut Niinistö oivaltanut meille ojennettua kättä. Harmi, sillä ovi oli auki pohjoisosan korealaisilta ja Kiinalta, joka todellisuudessa määrittää nyt Beijing's Road Map of Korea's Peninsula.

[1 ” ... Nyt Saulin on oltava aktiivinen, Suomelle tarjotaan sotilaallisen liittoutumattomuutemme myötä rauhanturvaamisen "suurvallan avaimia"! Ruotsalaiset hinkuvat jo samoille apajille, johtavaksi maaksi. Tässä voisi olla hedelmällisen yhteistoiminnan peruskivi ja Pohjolan rauhankehityksen tae … ” linkin ~ https://yle.fi/uutiset/3-10080879 – alta ote:

”Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomen pitää olla mukana, jos Itä-Ukrainaan saadaan sovittua rauhanturvaoperaatio laajalla YK:n mandaatilla. Niinistö kommentoi asiaa suomalaistoimittajille lauantai-iltana Münchenin turvallisuuskokouksessa”

[* ”[2006] … Maailmassa on aina välienselvittelyä, ja väsyttyään sotimiseen osapuolet haluavat erotuomareiksi puolueettomia joukkoja, joilla on silmää ihmisyyteen, osaamista auttamiseen ja jämäkkyyttä ohjaamiseen. Kaikkea tätä ovat suomalaiset rauhanturvaajat.

Sodat eivät lopu maailmasta, suomalaisia tarvitaan runsaasti eri kriisipesäkkeissä. Suomalaisuudesta voisi tulla käsite ammattijoukoista, joihin luotetaan. Vaativa työ vaatii aina uhrinsa. Jokainen suomalainen maailmalle lähtiessään tietää riskit … ” ote linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/09/vapaaehtoinen-suomalainen-on-rehti-ja.html – alta, vuodelta 2006

[2 ~ https://yle.fi/uutiset/3-9582419 - Ote: ” … Pohjois-Korea ei ole unohtanut, että Suomella on 1970-luvulta periytyviä saatavia. Tähän ongelmaan löytyy varmasti ratkaisu, vakuuttaa ulkoministeriön edustaja Ylelle … ” -Yle 04-2017

 

 

 

Aikanaan oli jotenkin itsestään selvää, että suomalaiset YK-rauhanturvaajat olivat maailman melskeissä, Kyprokselta – Namibiaan ja Golanilta Suezille. Nyt tilalle on tullut sotaisampi vaihtoehto: Naton määrittämät sotatilat – kriisinhallintana, jossa suomalaisetkin ovayt jo mukana ja valitettavasti sodan osapuolena (Afganistan) [3 ---

 

Nyt peli avataan uudelleen – Donpassin alue, täältä alkaa eurooppalainen rauhoittuminen

Naton edellinen pääsihteeri Anders Fog Rasmussen ehdotti räväkästi suomalaisille tehtävää – Ukrainaan, koska me olemme sotilaallisesti liittoutumaton [4 ja muutoinkin sijaintimme tukee idän ja lännen välisen konfliktin välissäoloa – olemmehan me itse idän ja lännen vedenjakajalla [5 ja tiedämme mitä on itä, kuin myös nyt, mitä on länsi (Nato – Isäntämaa pöytäkirjan johdannaiset ja amerikkalaisten ”itse itsensä kylään kutsumiset”).

[4 ”... Se on siinä, nyt tarjotaan Suomelle juuri sitä missä me olemme parhaita. Sotilaallinen liittoutumattomuus on se jalokivi, mitä meillä on! ” - lainaus täältä ~ https://yle.fi/uutiset/3-10080011 – ja ote sieltä: ” … Suunnitelman mukaan Suomella olisi operaatiossa merkittävä rooli. Raportin teettäneen Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin mukaan rauhanturvaajien pitäisi tulla ennen kaikkea Naton ulkopuolisista maista … ” -Yle

 

 

Presidentti Niinistö tarttui heti Rasmussenin käteen – ja hyvä niin! [5

Me olemme erinomainen ehdokas hoitamaan Donpassin alueen YK-mandatoiman ja YK-johteisen rauhaturvaamisoperaatio, jopa sen johtajana – nythän Ruotsi kiirehti ottamaan tätäkin postia jo itselleen [6.

[6 ... Ruotsalaiset tässäkin nopeammin aktiivisia kuin me, miksi ... Näin kävi jo aiemmin, kun Korean niemimaalta tuli Pekingin kannustamana vuonna 2017 meille viesti verhotusta "välittäjän roolista"! … lainaus täältä ~ https://yle.fi/uutiset/3-10080907 – ja ote sieltä: ” … Ruotsi ilmoitti samalla, että se on itse asiassa halukas Pohjois-Atlantin puolustusliittoon kuulumattomana maana jopa ottamaan johtoroolin mahdollisessa rauhanturvaoperaatiossa … ” -Yle

Muistamme ruotsalaisten oivaltaneen Koreasta tulleen viestin ja tarjosivat sinnekin palveluksiaan [7 – mutta ei kelvannut – syy lienee selvä, mutta sen esitys tässä on diplomatian pelisääntöjen vastaista.

[7 ~ https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/svt-ruotsi-valmis-toimimaan-neuvotteluapuna-yhdysvaltojen-ja-pohjois-korean-valilla/6535420#gs.fDRIHjE

 

 

Nyt mukaan – samalla koulutamme armeijaamme parhaalla tavalla

Me saimme paljon kiitosta YK-tehtävistä niin Lähi-idästä kuin muualtakin. Me osasimme, olimme uskottavia, rauhallisia, puolueettomia – emmekä puuttuneet kuin vain niihin tehtäviin [8, jotka olivat määritetty – vain Israel saattoi purnata toimistamme. 

Me emme tarvitse ”elävän lihan harjoittelua” taisteluissa, vaan rauhoittajan, vakauttajan ja luotettavan pelivalmentajan toimia – vaikeissakin kulttuureissa. Nuo tehtävät sopivat meille hyvin. 

Olkaamme maailmalle se lukko, joka voisi pieneltä osaltaan olla jarru sodalle, ja sodan kiihkeytymiselle. Siinä miellä tehtävä, jonka kansa hyväksyy ”niinistömäisin luvuin”, kuten sen, ettemme liity lännenmiehen sotakoneeseen Natoon.

Lisäksi saadessamme rauhanturvaajan luotetun ja arvostetun pelinrakentajan roolin – emme joudu itse sotiin, emme miltään ilmansuunnilta – eikä ydinaseet meitä häiritse, vaikka puhutaan jo niiden nyt alentuneesta käyttökynnyksestä [9. 

Uskottavuutemme nimissä meidän on purettava meille tuo onneton ja hätiköiden tehty Nato – Isäntämaa pöytäkirja [10 ja alettava harjoittelemaan sotapelejä myös idän kanssa!

 

...

Viitteet –

[9A ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250602-alentaako-usa-ydinaseiden-kayttokynnysta – [131]

Presidentti Niinistön huoli ydinaseista

[9B ~ ” ... Ydinaseet, herää kysymys käyttökynnyksen alentumisesta[9A]. Ukraina - Minskin sopimus: Aivan ensimmäiseksi sovittu venäjänkielen asema turvataan Donpassin alueella, siitä se lähtee. Toisekseen Krimillä voidaan YK' n valvonnassa järjestää uusi kansanäänestys siitä mitä halutaan: Kiovan vai Moskovan kelkassa. Moskova hyväksyy suomalaiset YK-rauhanturvaajat YK-johteisena operaationa; olemmehan sotilaspoliittisesti liittoutumattomia ja sijaitsemme idän ja lännen vedenjakajalla … ” linkin alta ~ https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/niinisto-huolissaan-ydinaseista-ei-nayta-hyvalta-kun-molemmilla-puolilla-kehitetaan-niita-lisaa/6774886 – ote: ” … Niinistö huolissaan ydinaseista: ”Ei näytä hyvältä, kun molemmilla puolilla kehitetään niitä lisää” … ” -Mtv otsikko

[9C ”... Vihdoin ymmärretään Euroopan kokonaisvaltaisuus, jo koulussa maantiedon tunneilla opimme Euroopan ulottuvan Venäjän Uralille asti. Nyt Niinistökin oivaltaa ydinaseiden käyttökynnyksen uhkaavan alentumisen. US puhuu jo julkisesti taktisten ydinaseiden erityiskehittämisestä. Mikä osuus Venäjällä on Euroopan pinta-alasta ja väestöstä? Mitä tämä merkitsee? Kuka muistaa saksalaisten Mitteleuropa ja Lebensraum suunnitelmat? … ” Linkin ~ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005571675.html - alta ote: ”Presidentti Niinistö huolestui ydinasepuheista: ”Se madaltaa minusta kynnystä” ...”

 

---

PS

Kiinalaiset, joiden vuosisataa jo nyt elämme – ovat kehittäneet kaksi aivan ehdottoman osuvaa ja hienoa sanontaa, jo kaukaa tuhannen vuoden takaa --- ”Pidä ystävät lähellä ja viholliset kaukana” sekä ”ellet voita vihollistasi – tee siitä ystävä” … Se on siinä!

 

EKSTRA *

[2010]” … Suomalainen neuvottelija, ollakseen uskottava kaikkia osapuolia ajatellen - ei voi neuvottelevana kansalaisena olla maasta, joka kuuluu johonkin etujärjestöön sotilaallisesti 3/. Suomalaisen neuvottelijan pitää olla lähtökohdiltaan puolueeton - se luo uskottavuutta ja neuvotteluvarmuutta.

Mari Kiviniemi teki rohkean vedon ja herätti samalla ulkopolitiikan johtajan, presidentin - Tarja Halonen toppuutteli Kiviniemeä, mutta ei voinut kieltää Kiviniemen ehdotusta, koska se on hyvä ja kaikki ovat siitä samaa mieltä, että rauha on erinomainen asia. Kiviniemi yllätti monet, sillä ehdotus ja ajatus on jämäkkä etelä-pohjalainen veto, jossa maistuu tekemisen meininki … ote linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2010/12/suomella-on-luontainen-mahdollisuus.html – alta, vuodelta 2010

 

EKSTRA 2

Nato laajenee, voimistuu ja vastakkainasettelu kiihtyy

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250996-nato-voimistaa-itseaan-vastakkainasettelu-kiihtyy - [265]

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB FB BLOG 162490

 

DOC rauhanturvaaja_18022018-doc – OpenOffice Writer

PVM 18022018

 

962_8825

]]>
229 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251114-suomi-yk-rauhanturvaamisen-suurvalta#comments Demilitarisointi Kriisinhallinta Rauhanturvaajat Sotilaallinen liittoutumattomuus Yhdistyneet Kansakunnat Sun, 18 Feb 2018 19:04:02 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251114-suomi-yk-rauhanturvaamisen-suurvalta
Suomen siviilikriisinhallintakykyä kehitettävä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248781-suomen-siviilikriisinhallintakykya-kehitettava <p>Suomen perusinfrastruktuuri on äärettömän haavoittuvainen, kuten Kainuun sähkökriisi jälleen osoittaa. Tykkylumen aiheuttamat häiriöt voidaan estää muun muassa maakaapeloinnilla ja paremmalla linjojen raivauksella, mutta esimerkiksi sotilaallisen kriisin aikana sähkön toimitusvarmuutta on vaikeaa taata. Asiaan kiinnitti tänään <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801072200651050_pi.shtml">huomiota</a> myös keskustan presidenttiehdokas <strong>Matti Vanhanen</strong>. Valtio kantaa vastuun kansalaistensa suojelemisesta, mutta myös kansalaisten on syytä varautua poikkeusoloihin riittävällä kotivaralla sekä vaihtoehtoisilla energianlähteillä.</p><p>Mielestäni ei olisi pahitteeksi pohtia siviilikriisinhallintaa hivenen nykyistä laajemmin. Laki edellyttää jo nykyäänkin kunnilta kattavaa varautumista ja valmiussuunnittelua, mutta yksin ne eivät pysty mahdottomiin. Valtion voisi olla perusteltua hankkia varavoimanlähteet viikon polttoainevarastolla kaikkiin sellaisiin kyläyhteisöihin, joiden sähkön toimitusvarmuutta ei välttämättä kyetä muutoin poikkeusoloissa takaamaan. Rakentamismääräyksissä voisi olla myös perusteltua edellyttää varaavien tulisijojen rakentamista ainakin kaikkiin taajamien ulkopuolisiin, vakituisessa asuinkäytössä oleviin kiinteistöihin.</p><p>Sähkön lisäksi huolta aiheuttaa myös vesihuolto. Suomi on onneksi tuhansien järvien maa ja ihmisillä on omia kaivoja, mutta kunnalliset vesihuoltoyhtiöt ovat poikkeuksetta huonosti suojattuja. Tämä avaa huolestuttavia mahdollisuuksia jopa terroriteolle tai kriisiaikaiselle ulkovaltojen vaikuttamiselle. Veden kautta on nimittäin mahdollista levittää laajasti esimerkiksi taudinaiheuttajia yhteiskuntaan. Ei ole sattumaa, että naapurimaassamme Venäjällä kaupunkien ja kuntien vesihuoltolaitoksia johtavat yleensä FSB:ssä (entisessä KGB:ssä) uransa luoneet korkea-arvoiset upseerit.</p><p>Osallistuin Enontekiön kunnanjohtajana toimiessani useampaankin poikkeusolojen valmiusharjoitukseen. Valitettavasti täytyy todeta, että en ole näiden harjoitusten perusteella täysin vakuuttunut Suomen siviilikriisinhallintakyvystä. Tähän täytyisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. On kainuulaisten onni, että kuntajohtajat ovat osanneet siellä ottaa johtoryhmineen tilanteen haltuun. Esimerkilliseen kunnalliseen siviilikriisinhallintaan voi tutustua seuraamalla esimerkiksi Kuhmon tuoreen kaupunginjohtaja <strong>Tytti Määtän</strong> <a href="https://www.twitter.com/tmaattavaala">Twitter-tiliä</a>.</p><p>Siviilikriisinhallintakyky on nyt nostettava kunnolla tapetille ja luotava Suomeen järjestelmä, jolla yhteiskunnan toimivuus taataan kaikissa häiriötiloissa. Tilanne on tällä hetkellä kohtuullinen, mutta paljon olisi vielä petrattavaa. Oma erillinen lukunsa ovat vielä puhelin- ja tietoliikenneverkot. Niiden toimivuuden takaaminen se vasta haastavaa onkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen perusinfrastruktuuri on äärettömän haavoittuvainen, kuten Kainuun sähkökriisi jälleen osoittaa. Tykkylumen aiheuttamat häiriöt voidaan estää muun muassa maakaapeloinnilla ja paremmalla linjojen raivauksella, mutta esimerkiksi sotilaallisen kriisin aikana sähkön toimitusvarmuutta on vaikeaa taata. Asiaan kiinnitti tänään huomiota myös keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Valtio kantaa vastuun kansalaistensa suojelemisesta, mutta myös kansalaisten on syytä varautua poikkeusoloihin riittävällä kotivaralla sekä vaihtoehtoisilla energianlähteillä.

Mielestäni ei olisi pahitteeksi pohtia siviilikriisinhallintaa hivenen nykyistä laajemmin. Laki edellyttää jo nykyäänkin kunnilta kattavaa varautumista ja valmiussuunnittelua, mutta yksin ne eivät pysty mahdottomiin. Valtion voisi olla perusteltua hankkia varavoimanlähteet viikon polttoainevarastolla kaikkiin sellaisiin kyläyhteisöihin, joiden sähkön toimitusvarmuutta ei välttämättä kyetä muutoin poikkeusoloissa takaamaan. Rakentamismääräyksissä voisi olla myös perusteltua edellyttää varaavien tulisijojen rakentamista ainakin kaikkiin taajamien ulkopuolisiin, vakituisessa asuinkäytössä oleviin kiinteistöihin.

Sähkön lisäksi huolta aiheuttaa myös vesihuolto. Suomi on onneksi tuhansien järvien maa ja ihmisillä on omia kaivoja, mutta kunnalliset vesihuoltoyhtiöt ovat poikkeuksetta huonosti suojattuja. Tämä avaa huolestuttavia mahdollisuuksia jopa terroriteolle tai kriisiaikaiselle ulkovaltojen vaikuttamiselle. Veden kautta on nimittäin mahdollista levittää laajasti esimerkiksi taudinaiheuttajia yhteiskuntaan. Ei ole sattumaa, että naapurimaassamme Venäjällä kaupunkien ja kuntien vesihuoltolaitoksia johtavat yleensä FSB:ssä (entisessä KGB:ssä) uransa luoneet korkea-arvoiset upseerit.

Osallistuin Enontekiön kunnanjohtajana toimiessani useampaankin poikkeusolojen valmiusharjoitukseen. Valitettavasti täytyy todeta, että en ole näiden harjoitusten perusteella täysin vakuuttunut Suomen siviilikriisinhallintakyvystä. Tähän täytyisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. On kainuulaisten onni, että kuntajohtajat ovat osanneet siellä ottaa johtoryhmineen tilanteen haltuun. Esimerkilliseen kunnalliseen siviilikriisinhallintaan voi tutustua seuraamalla esimerkiksi Kuhmon tuoreen kaupunginjohtaja Tytti Määtän Twitter-tiliä.

Siviilikriisinhallintakyky on nyt nostettava kunnolla tapetille ja luotava Suomeen järjestelmä, jolla yhteiskunnan toimivuus taataan kaikissa häiriötiloissa. Tilanne on tällä hetkellä kohtuullinen, mutta paljon olisi vielä petrattavaa. Oma erillinen lukunsa ovat vielä puhelin- ja tietoliikenneverkot. Niiden toimivuuden takaaminen se vasta haastavaa onkin.

]]>
17 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248781-suomen-siviilikriisinhallintakykya-kehitettava#comments Kotimaa Kainuu Kriisinhallinta Sähkökatkot Vesihuolto Sun, 07 Jan 2018 14:13:14 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248781-suomen-siviilikriisinhallintakykya-kehitettava
EU:n näytönpaikka: Balkan http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan <p>Euroopan Unioni on osoittanut huolensa Länsi-Balkania kohtaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk (9.3.2017) on ottanut huomioonsa Balkanilla kovenevat geopoliittiset jännitteet, jotka ovat olleet ilmassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen vaihtelevalla voimakkuudella. The Economist -lehdessä (9.3.2017) jopa kirjoitetaan uudesta mahdollisesta sodasta. Lehden mukaan Serbia on korostunut provokaatioiden esittäjä alueella ja Länsi-Balkanin alueella poliittiset kiistat ovat kiristyneet. Balkan on lähentynyt Euroopan Unionia poliittisesti 2010-luvulla, kun Serbia ja Albania hyväksyttiin jäsenehdokkaiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Aikoinaan Suomen harkitessaan EU-jäsenyyttänsä, kansalaisten keskuudessa vierastettiin EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä. Vuonna 2017 EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö nähdään Suomen kannalta ehkä jopa merkittävimmäksi kysymykseksi. Suomella on suuri kysyntä sille, jota pyrittiin vuonna 1994 välttämään. Balkanin tilanteen mahdollisesti kärjistyessä myös koko Euroopan Unionilla on entistä suurempi kysyntä yhteiselle, eheälle turvallisuusyhteistyölle.</p><p>&nbsp;</p><p>Brexitin jälkeen EU on kokenut hajaantumista ja EU:n kykyihin ei välttämättä luoteta. EU:n asema talousliitosta on selvästi muuttunut pakolaiskriisin ja kiristyneiden suurvaltasuhteiden myötä lähemmäksi turvallisuusliittoa. Kuten sanottua, Suomen kannalta turvallisuutta ja länsimaisia arvoja korostava yhteisö on tärkeä, etenkin kun Suomi ei kuulu puolustusliitto Natoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppalaisella yhteistyöllä on pyritty hajoamissotien jälkeen puuttumaan ennaltaehkäisevästi Balkanilla oleviin jännitteisiin, kuten historiasotiin ja eri ryhmien välillä käytäviin symbolisiin sotiin. Balkanilla on suoritettu myös kansainvälisen kriisinhallintaoperaatioita, sillä voimatasapaino on ollut heilahteleva Kosovon itsenäisyyspyrkimysten myötä. Kosovo julistautui Serbiasta itsenäiseksi 2008, eikä Serbia ole tänä päivänä tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Alueella on myös konfliktiin soveltuvaa kalustoa, pääpaino jalkaväessä. Mahdollisen laajan konfliktin torjuminen on EU:lle tärkeää siksi, että mahdollinen laaja konflikti lisäisi pakolaisuutta, kansainvälistä suojaa hakevien määrää ja levottomuutta Euroopassa. Konflikti myös altistaa Venäjän toimiin kyseisellä alueella, myös veikkaan että joillakin hajoamissodista jäänyt kalusto pelaa hyvin myös modernimman venäläisen kaluston kanssa hyvin yhteen. Suuret jännitteet Euroopassa ja maailmalla kasvattaisivat konfliktin kansainvälistä ulottuvuutta. Konflikti voisi helposti kääntyä EU:n ja Venäjän vastakkainasetteluksi.</p><p>EU:n pääpaino on ennaltaehkäisevässä työssä, siinä missä YK huolehtii varsinaisesta kansainvälisestä kriisinhallinnasta. EU:n täytyy kehittää mekanismeja, joilla ehkäistään jännitteiden kärjistymistä sotilaallisiksi. Konfliktin riskialueet tulee tehdä riippumattomiksi tahoista, jotka hyötyisivät jännitteiden kärjistymisestä. Vastakkaisasettelua pitää karsia ja pitää pyrkiä puuttumaan eri ryhmien välillä oleviin ristiriitoihin. Kenenkään revanssille ei saa antaa mahdollisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Paavo Lipponen kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.3.2017) mielestäni hyvin Suomen tarpeellisesta suhteesta EU:iin. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa kunnostautuneen Suomen tulee valita sama tie myös turvallisuusyhteistyön EU:ssa. Balkan on lähempänä Helsinkiä kuin Suez ja myös vuonna 2017 välimatkat ovat lyhyempiä kuin vuonna 1956.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos tilanne ei kärjisty, voidaan spekuloida pelkästään lillukanvarsista. Jos tilanne on taas kärjistyäkseen, kuten The Economist -lehti ja Tusk pelkäävät, Balkan on EU:n näytönpaikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustatietoa Balkanin tilanteesta:</p><p><a href="http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian">http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian</a></p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/">http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/</a></p><p>Paavo Lipposen kirjoitus:</p><p><a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html">http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p><p>Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan Unioni on osoittanut huolensa Länsi-Balkania kohtaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk (9.3.2017) on ottanut huomioonsa Balkanilla kovenevat geopoliittiset jännitteet, jotka ovat olleet ilmassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen vaihtelevalla voimakkuudella. The Economist -lehdessä (9.3.2017) jopa kirjoitetaan uudesta mahdollisesta sodasta. Lehden mukaan Serbia on korostunut provokaatioiden esittäjä alueella ja Länsi-Balkanin alueella poliittiset kiistat ovat kiristyneet. Balkan on lähentynyt Euroopan Unionia poliittisesti 2010-luvulla, kun Serbia ja Albania hyväksyttiin jäsenehdokkaiksi.

 

Aikoinaan Suomen harkitessaan EU-jäsenyyttänsä, kansalaisten keskuudessa vierastettiin EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä. Vuonna 2017 EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyö nähdään Suomen kannalta ehkä jopa merkittävimmäksi kysymykseksi. Suomella on suuri kysyntä sille, jota pyrittiin vuonna 1994 välttämään. Balkanin tilanteen mahdollisesti kärjistyessä myös koko Euroopan Unionilla on entistä suurempi kysyntä yhteiselle, eheälle turvallisuusyhteistyölle.

 

Brexitin jälkeen EU on kokenut hajaantumista ja EU:n kykyihin ei välttämättä luoteta. EU:n asema talousliitosta on selvästi muuttunut pakolaiskriisin ja kiristyneiden suurvaltasuhteiden myötä lähemmäksi turvallisuusliittoa. Kuten sanottua, Suomen kannalta turvallisuutta ja länsimaisia arvoja korostava yhteisö on tärkeä, etenkin kun Suomi ei kuulu puolustusliitto Natoon.

 

Eurooppalaisella yhteistyöllä on pyritty hajoamissotien jälkeen puuttumaan ennaltaehkäisevästi Balkanilla oleviin jännitteisiin, kuten historiasotiin ja eri ryhmien välillä käytäviin symbolisiin sotiin. Balkanilla on suoritettu myös kansainvälisen kriisinhallintaoperaatioita, sillä voimatasapaino on ollut heilahteleva Kosovon itsenäisyyspyrkimysten myötä. Kosovo julistautui Serbiasta itsenäiseksi 2008, eikä Serbia ole tänä päivänä tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Alueella on myös konfliktiin soveltuvaa kalustoa, pääpaino jalkaväessä. Mahdollisen laajan konfliktin torjuminen on EU:lle tärkeää siksi, että mahdollinen laaja konflikti lisäisi pakolaisuutta, kansainvälistä suojaa hakevien määrää ja levottomuutta Euroopassa. Konflikti myös altistaa Venäjän toimiin kyseisellä alueella, myös veikkaan että joillakin hajoamissodista jäänyt kalusto pelaa hyvin myös modernimman venäläisen kaluston kanssa hyvin yhteen. Suuret jännitteet Euroopassa ja maailmalla kasvattaisivat konfliktin kansainvälistä ulottuvuutta. Konflikti voisi helposti kääntyä EU:n ja Venäjän vastakkainasetteluksi.

EU:n pääpaino on ennaltaehkäisevässä työssä, siinä missä YK huolehtii varsinaisesta kansainvälisestä kriisinhallinnasta. EU:n täytyy kehittää mekanismeja, joilla ehkäistään jännitteiden kärjistymistä sotilaallisiksi. Konfliktin riskialueet tulee tehdä riippumattomiksi tahoista, jotka hyötyisivät jännitteiden kärjistymisestä. Vastakkaisasettelua pitää karsia ja pitää pyrkiä puuttumaan eri ryhmien välillä oleviin ristiriitoihin. Kenenkään revanssille ei saa antaa mahdollisuutta.

 

Paavo Lipponen kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.3.2017) mielestäni hyvin Suomen tarpeellisesta suhteesta EU:iin. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa kunnostautuneen Suomen tulee valita sama tie myös turvallisuusyhteistyön EU:ssa. Balkan on lähempänä Helsinkiä kuin Suez ja myös vuonna 2017 välimatkat ovat lyhyempiä kuin vuonna 1956.

 

Jos tilanne ei kärjisty, voidaan spekuloida pelkästään lillukanvarsista. Jos tilanne on taas kärjistyäkseen, kuten The Economist -lehti ja Tusk pelkäävät, Balkan on EU:n näytönpaikka.

 

Taustatietoa Balkanin tilanteesta:

http://www.economist.com/news/europe/21718549-tensions-countrys-albanian-politicians-could-deteriorate-conflict-macedonian

http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/03/09-tusk-remarks-european-council/

Paavo Lipposen kirjoitus:

http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005132775.html

 

Josefiina Kauppila

Opiskelija, Turun Kokoomuksen Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Kokoomuksen Nuorten Liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

]]>
14 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan#comments Balkan Euroopan integraatio Euroopan turvallisuus Euroopan unioni Kriisinhallinta Mon, 20 Mar 2017 19:37:38 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233851-eun-naytonpaikka-balkan
Gambian kriisi: Länsi-Afrikka näyttää esimerkkiä http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229755-gambian-kriisi-lansi-afrikka-nayttaa-esimerkkia <p>Länsi-Afrikan yhteistyöjärjestö ECOWAS uhkaa miehittää Gambian. Tällä kertaa kyseessä on esimerkillinen demokratian puolustaminen ja malli siitä miten tuetaan kansalaisyhteiskuntaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Gambia on ollut jo vuosikymmenen de-facto diktatuuri, jossa presidentti Jammeh on tukahduttanut niin oppositiota kuin mediaakin. Joulukuussa opposition ehdokas Adama Barrow onnistui kaikkien yllätykseksi päihittämään erittäin likaista peliä pelanneen istuvan presidentin vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Presidentti Jammeh tunnusti aluksi tappionsa, mutta hetken mietittyään syytti vaaleja vilpillisiksi. Jammeh vaati uusia vaaleja ja 18.1.2017 hän julisti maahan kolmen kuukauden hätätilan. Hätätilan aikana Jammeh pystyisi tuhoamaan opposition ja järjestämään uudet vaalit, joilla jatkaa 22-vuotista valtakauttaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansainväliset järjestöt, media ja opposition tuomitsivat hätätilajulistuksen laittomaksi ja vaativan Jammehin välitöntä eroa. ECOWAS asetti Jammehille uhkavaatimuksen: Eroa ennen keskiyötä tai poistamme sinut vallasta voimatoimin. Uhkauksen painoarvoa lisätäkseen Senegal (Gambian ainoa rajanaapuri) mobilisoi asevoimiaan Gambian vastaiselle rajalle. Nigeria lähetti Senegalin tueksi erikoisjoukkoja ja Dornier Aplha Jet maataistelukoneita. Myös useat muut ECOWAS:in jäesnmaat lähettivät pieniä sotilasosastoja Senegaliin.</p><p>&nbsp;</p><p>Välittömästi uhkavaatimuksen jälkeen Nigerian laivasto lähetti modernin fregattinsa Gambian edustalle. NNS Unity, joka on kiinalaisen Type 056 fregatin apinamalli, onnistui ottamaan kontrolliinsa sekä meri, että ilmaliikenteen Gambian pääkaupunkiin Banjuliin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kellon lyötyä kaksitoista presidentti Jammeh kieltäytyi eroamasta. Gambian asevoimien edustajat ovat kuitenkin ilmoittaneet, että he eivät aio estää ECOWAS:in interventiota. Gambian ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet turvallisuusjoukot ovat kuitenkin ryhmittyneet puolustamaan presidentti Jammehia, mutta näillä joukoilla ei ole riittävää tulivoimaa pysäyttää ECOWAS:in interventiota.</p><p>&nbsp;</p><p>Laillisen presidentin Adama Barrowin on tarkoitus vannoa virkavalansa vielä tänään 19.1.2017. Astuttuaan virallisesti virkaan, Barrow tulee pyytämään ECOWAS:in tukea kapinallisen Jammehin poistamiseen Baijulista. ECOWAS siis odottaa virallista pyyntöä ja YK:n turvallisuusneuvoston lupaa, ennen kuin poistaa laittomasti toimivan Jammehin vallasta.</p><p>&nbsp;</p><p>ECOWAS on näyttänyt hienoa esimerkkiä siitä, miten diktaattoreiden kanssa tulee toimia. Kun demokraattiset prosessit syrjäytetään, tulee asettaa selkeät tavoitteet, varata riittävästi voimaa ja toimia diktaattorin poistamiseksi mahdollisimman pienin siviiliuhrein. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsi-Afrikan yhteistyöjärjestö ECOWAS uhkaa miehittää Gambian. Tällä kertaa kyseessä on esimerkillinen demokratian puolustaminen ja malli siitä miten tuetaan kansalaisyhteiskuntaa.

 

Gambia on ollut jo vuosikymmenen de-facto diktatuuri, jossa presidentti Jammeh on tukahduttanut niin oppositiota kuin mediaakin. Joulukuussa opposition ehdokas Adama Barrow onnistui kaikkien yllätykseksi päihittämään erittäin likaista peliä pelanneen istuvan presidentin vaaleissa.

 

Presidentti Jammeh tunnusti aluksi tappionsa, mutta hetken mietittyään syytti vaaleja vilpillisiksi. Jammeh vaati uusia vaaleja ja 18.1.2017 hän julisti maahan kolmen kuukauden hätätilan. Hätätilan aikana Jammeh pystyisi tuhoamaan opposition ja järjestämään uudet vaalit, joilla jatkaa 22-vuotista valtakauttaan.

 

Kansainväliset järjestöt, media ja opposition tuomitsivat hätätilajulistuksen laittomaksi ja vaativan Jammehin välitöntä eroa. ECOWAS asetti Jammehille uhkavaatimuksen: Eroa ennen keskiyötä tai poistamme sinut vallasta voimatoimin. Uhkauksen painoarvoa lisätäkseen Senegal (Gambian ainoa rajanaapuri) mobilisoi asevoimiaan Gambian vastaiselle rajalle. Nigeria lähetti Senegalin tueksi erikoisjoukkoja ja Dornier Aplha Jet maataistelukoneita. Myös useat muut ECOWAS:in jäesnmaat lähettivät pieniä sotilasosastoja Senegaliin.

 

Välittömästi uhkavaatimuksen jälkeen Nigerian laivasto lähetti modernin fregattinsa Gambian edustalle. NNS Unity, joka on kiinalaisen Type 056 fregatin apinamalli, onnistui ottamaan kontrolliinsa sekä meri, että ilmaliikenteen Gambian pääkaupunkiin Banjuliin.

 

Kellon lyötyä kaksitoista presidentti Jammeh kieltäytyi eroamasta. Gambian asevoimien edustajat ovat kuitenkin ilmoittaneet, että he eivät aio estää ECOWAS:in interventiota. Gambian ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet turvallisuusjoukot ovat kuitenkin ryhmittyneet puolustamaan presidentti Jammehia, mutta näillä joukoilla ei ole riittävää tulivoimaa pysäyttää ECOWAS:in interventiota.

 

Laillisen presidentin Adama Barrowin on tarkoitus vannoa virkavalansa vielä tänään 19.1.2017. Astuttuaan virallisesti virkaan, Barrow tulee pyytämään ECOWAS:in tukea kapinallisen Jammehin poistamiseen Baijulista. ECOWAS siis odottaa virallista pyyntöä ja YK:n turvallisuusneuvoston lupaa, ennen kuin poistaa laittomasti toimivan Jammehin vallasta.

 

ECOWAS on näyttänyt hienoa esimerkkiä siitä, miten diktaattoreiden kanssa tulee toimia. Kun demokraattiset prosessit syrjäytetään, tulee asettaa selkeät tavoitteet, varata riittävästi voimaa ja toimia diktaattorin poistamiseksi mahdollisimman pienin siviiliuhrein.  

]]>
5 http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229755-gambian-kriisi-lansi-afrikka-nayttaa-esimerkkia#comments Ecowas Gambia Kriisinhallinta Turpo Thu, 19 Jan 2017 09:25:32 +0000 Petri Mäkelä http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229755-gambian-kriisi-lansi-afrikka-nayttaa-esimerkkia
Rauhanturvaajat ansaitsevat päättäjien huomion http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227969-rauhanturvaajat-ansaitsevat-paattajien-huomion <p>Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset rauhanturvaajat palvelemaan Yhdistyneiden kansakuntien joukoissa. Vuoden 1956 talvella 250 vapaaehtoista, pääosin reserviläistä, lähti odottavin mielin kohti Lähi-itää ja Suezia. Joukon tehtävänä oli YK:n päätöslauselmien mukaisesti valvoa vieraiden sotilasjoukkojen poistuminen Egyptistä sekä perustaa loitontamisvyöhyke keskelle rintamaa.&nbsp;</p><p>1990-luvulla YK:n rooli rauhanturvaamisorganisaationa joutui koetukselle. Konfliktit muuttuivat perinteisistä valtioiden välisistä sodista valtioiden sisäisiksi hajoamissodiksi ja etnisiksi puhdistuksiksi. Rauhanturvaajat lähetettiin usein heikosti varustettuina ja vanhentunein käytännöin keskelle veristä sotaa. Konfliktien osapuolet eivät pitäneet kansainvälisiä joukkoja puolueettomina, vaan yhtenä sodan osapuolena. Somalia, Sarajevo, Ruanda ja Srebrenica ovat nimiä, jotka antoivat 1990-luvulle lisänimen &rdquo;rauhanturvaamisen musta vuosikymmen&rdquo;. Rauhanturvaamisesta oli tullut kriisinhallintaa.&nbsp;</p><p>Pienten konfliktien määrä maailmassa on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä YK:lla on käynnissä 16 operaatioita ja rauhanturvaajien määrä on noussut 90-luvun noin kymmenestä tuhannesta yli 100 000 henkilöön. Tämän lisäksi käynnissä on YK:n valtuuttamia EU:n ja Naton operaatioita.&nbsp;</p><p>Samaan aikaan rauhanturvaamistehtävät ovat muuttuneet yhä vaativimmiksi ja monimuotoisimmiksi. Enää rauhanturvaaminen ei tarkoita vain isojen joukko-osastojen lähettämistä konfliktialueille. Rinnalle ovat tulleet pienet ja älykkäät operaatiot, kuten Malin, Somalian ja Irakin koulutusoperaatiot, joissa Suomikin on mukana. Näissä operaatioissa keskitytään antamaan maan omille joukoille osaaminen ja kyky huolehtia alueen turvallisuudesta.</p><p>Suomi on osallistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioon. Yhteensä yli 45 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaajana kriisialueilla. Suomi poikkeaa monesta muusta läntisestä valtiosta siinä, että merkittävä osa rauhanturvaajistamme on vapaaehtoisia reserviläisiä. He ovat saaneet hyvän sotilaallisen koulutuksen. Lisäksi heillä on tukenaan oma siviilikoulutuksen tuoma ammattitaito. Kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa ja se myös vahvistaa kansallista puolustuskykyämme. Vaativissa olosuhteissa toimiminen on tuonut vahvaa osaamista henkilöstölle ja testannut puolustusvoimien osaamista sekä käytössä olevia järjestelmiä.</p><p>Suomella on parhaillaan maailmalla noin 540 henkilöä kriisinhallintatehtävissä ja 99 henkilöä siviilikriisinhallintatehtävien parissa. Eniten suomalaisia on YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa, missä lisäpainetta luo Syyrian sota. Tämän lisäksi olemme siirtäneet resursseja Afganistanista Pohjois-Irakissa tapahtuvaan kansainväliseen koulutustehtävään, jonka tavoitteena on kouluttaa Kurdistanin autonomisen alueen Peshmerga-joukkoja.&nbsp;</p><p>Nykypäivänä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan rinnalla korostuu vahvasti siviilikriisinhallinta, joka on yksi EU:n painopisteistä. Välilukuun suhteutettuna EU-maista Suomi lähettää operaatioihin eniten asiantuntijoita. Asiantuntijamme tukevat heikkojen yhteiskuntien keskeisimpien toimintojen jälleenrakentamista. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuslaitosten, rajavartioinnin, tullilaitosten sekä poliisi- ja muun hallinnon kehittäminen. Siviilikriisinhallinta-organisaation alaisena toimivat myös ETYJ:in tulitaukotarkkailijat, joiden rooli on merkittävä esimerkiksi Itä-Ukrainassa.&nbsp;</p><p>Suomi on vuosien varrella osallistunut kokoaan suuremmalla tavalla rauhanturvaamiseen. Emme kuitenkaan aina voi olla jokaisessa maailman kolkassa, vaan on myös pohdittava, miten rajalliset resurssimme kohdennetaan. Viime vuosina tehty operaatioiden fokusointi onkin selkeyttänyt Suomen osallistumista rauhanturvatoimintaan.&nbsp;</p><p>Selkeät suuntaviivat ovat paitsi operatiivisesti järkeviä, mutta myös välttämättömiä, jotta voimme varmistaa, että tukea tarvitsevat kriisinhallintaveteraanit todella saavat kaiken ansaitsemansa avun ja tuen. Tuen varmistaminen on vähintä, mitä voimme tehdä, sillä rauhanturvaajat, jos jotkut, ovat todella laittaneet itsensä likoon vakaamman ja paremman maailman puolesta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset rauhanturvaajat palvelemaan Yhdistyneiden kansakuntien joukoissa. Vuoden 1956 talvella 250 vapaaehtoista, pääosin reserviläistä, lähti odottavin mielin kohti Lähi-itää ja Suezia. Joukon tehtävänä oli YK:n päätöslauselmien mukaisesti valvoa vieraiden sotilasjoukkojen poistuminen Egyptistä sekä perustaa loitontamisvyöhyke keskelle rintamaa. 

1990-luvulla YK:n rooli rauhanturvaamisorganisaationa joutui koetukselle. Konfliktit muuttuivat perinteisistä valtioiden välisistä sodista valtioiden sisäisiksi hajoamissodiksi ja etnisiksi puhdistuksiksi. Rauhanturvaajat lähetettiin usein heikosti varustettuina ja vanhentunein käytännöin keskelle veristä sotaa. Konfliktien osapuolet eivät pitäneet kansainvälisiä joukkoja puolueettomina, vaan yhtenä sodan osapuolena. Somalia, Sarajevo, Ruanda ja Srebrenica ovat nimiä, jotka antoivat 1990-luvulle lisänimen ”rauhanturvaamisen musta vuosikymmen”. Rauhanturvaamisesta oli tullut kriisinhallintaa. 

Pienten konfliktien määrä maailmassa on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä YK:lla on käynnissä 16 operaatioita ja rauhanturvaajien määrä on noussut 90-luvun noin kymmenestä tuhannesta yli 100 000 henkilöön. Tämän lisäksi käynnissä on YK:n valtuuttamia EU:n ja Naton operaatioita. 

Samaan aikaan rauhanturvaamistehtävät ovat muuttuneet yhä vaativimmiksi ja monimuotoisimmiksi. Enää rauhanturvaaminen ei tarkoita vain isojen joukko-osastojen lähettämistä konfliktialueille. Rinnalle ovat tulleet pienet ja älykkäät operaatiot, kuten Malin, Somalian ja Irakin koulutusoperaatiot, joissa Suomikin on mukana. Näissä operaatioissa keskitytään antamaan maan omille joukoille osaaminen ja kyky huolehtia alueen turvallisuudesta.

Suomi on osallistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioon. Yhteensä yli 45 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaajana kriisialueilla. Suomi poikkeaa monesta muusta läntisestä valtiosta siinä, että merkittävä osa rauhanturvaajistamme on vapaaehtoisia reserviläisiä. He ovat saaneet hyvän sotilaallisen koulutuksen. Lisäksi heillä on tukenaan oma siviilikoulutuksen tuoma ammattitaito. Kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa ja se myös vahvistaa kansallista puolustuskykyämme. Vaativissa olosuhteissa toimiminen on tuonut vahvaa osaamista henkilöstölle ja testannut puolustusvoimien osaamista sekä käytössä olevia järjestelmiä.

Suomella on parhaillaan maailmalla noin 540 henkilöä kriisinhallintatehtävissä ja 99 henkilöä siviilikriisinhallintatehtävien parissa. Eniten suomalaisia on YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa, missä lisäpainetta luo Syyrian sota. Tämän lisäksi olemme siirtäneet resursseja Afganistanista Pohjois-Irakissa tapahtuvaan kansainväliseen koulutustehtävään, jonka tavoitteena on kouluttaa Kurdistanin autonomisen alueen Peshmerga-joukkoja. 

Nykypäivänä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan rinnalla korostuu vahvasti siviilikriisinhallinta, joka on yksi EU:n painopisteistä. Välilukuun suhteutettuna EU-maista Suomi lähettää operaatioihin eniten asiantuntijoita. Asiantuntijamme tukevat heikkojen yhteiskuntien keskeisimpien toimintojen jälleenrakentamista. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuslaitosten, rajavartioinnin, tullilaitosten sekä poliisi- ja muun hallinnon kehittäminen. Siviilikriisinhallinta-organisaation alaisena toimivat myös ETYJ:in tulitaukotarkkailijat, joiden rooli on merkittävä esimerkiksi Itä-Ukrainassa. 

Suomi on vuosien varrella osallistunut kokoaan suuremmalla tavalla rauhanturvaamiseen. Emme kuitenkaan aina voi olla jokaisessa maailman kolkassa, vaan on myös pohdittava, miten rajalliset resurssimme kohdennetaan. Viime vuosina tehty operaatioiden fokusointi onkin selkeyttänyt Suomen osallistumista rauhanturvatoimintaan. 

Selkeät suuntaviivat ovat paitsi operatiivisesti järkeviä, mutta myös välttämättömiä, jotta voimme varmistaa, että tukea tarvitsevat kriisinhallintaveteraanit todella saavat kaiken ansaitsemansa avun ja tuen. Tuen varmistaminen on vähintä, mitä voimme tehdä, sillä rauhanturvaajat, jos jotkut, ovat todella laittaneet itsensä likoon vakaamman ja paremman maailman puolesta. 

]]>
2 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227969-rauhanturvaajat-ansaitsevat-paattajien-huomion#comments Kriisinhallinta Rauhanturvaajat Fri, 16 Dec 2016 08:30:31 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227969-rauhanturvaajat-ansaitsevat-paattajien-huomion
Kansainvälisen avun saaminen vahvistaa Suomen turvallisuutta http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218239-kansainvalisen-avun-saaminen-vahvistaa-suomen-turvallisuutta <p>Suomen valmius osallistua kansainväliseen yhteistyöhön kriisitilanteissa vahvistuu. Hallituksen esittämä lakiuudistus mahdollistaa kansallisen päätöksenteon kansainvälisen avun antamisessa ja vastaanottamisessa EU:n puitteissa ja laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä.</p><p>Suomella ei saa olla lainsäädännöllisiä esteitä osallistua kahdenvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen. Nopeasti muuttuviin tilanteisiin kuten Pariisin terrori-iskun kaltaisiin tapahtumiin täytyy pystyä vastaamaan. Esitys perustuu EU:n yhteisvastuu‑ ja myös keskinäisen avunannon lausekkeisiin. Näiden pohjalta tämä lainsäädäntöhanke käynnistyi jo viime hallituskaudella.&nbsp;</p><p>Puolustusvoimille tulee uusi tehtävä osallistua kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan. On tärkeää huomata, että Suomen pyynnöstä Suomelle apua antavan joukon toimivalta suorittaa tehtäviä ja käyttää voimakeinoja määräytyy kansallisen lainsäädännön nojalla ja apua koskevan päätöksen määräysten mukaan. Ei kukaan &mdash; ei kukaan &mdash; voi sanella Suomelle tehtävän ja avun ehtoja.</p><p>On esitetty huoli siitä, että uusi tehtävä pakottaa suomalaiset isänmaan palvelemiseen sitoutuneet sotilaat &quot;muille maille vierahille&quot;. On jopa heitetty ilmaan, että lakiuudistuksen myötä suomalaiset joukot voidaan lähettää Turkkiin. Näin pelottelevan soisi muistavan, että Turkki ei ole EU:n jäsen. Esitys koskee EU-maita ja erityisesti Pohjoismaita &mdash; mukaan lukien Norja, joka ei ole EU:n jäsen. Turkilla pelottelevan soisi siis miettivän myös kahteen kertaan, haluaako hän Turkista EU:n jäsenen.</p><p>Esitetyt huolet ovat nähdäkseni perusteettomia. Puolustusvoimien palveluksessa on hieman yli 8&nbsp;000 ammattisotilasta. Kansainvälisiin tehtäviin käytetään ensisijaisesti sellaista Puolustusvoimien henkilöstöä, joka on vapaaehtoisesti sitoutunut kansainväliseen toimintaan. Varusmiesten ja reserviläisten kansainvälisiin tehtäviin osallistuminen perustuu jatkossakin vapaaehtoisuuteen. &nbsp;</p><p>Tilanne, jossa ammattisotilaita jouduttaisiin määräämään vastoin heidän tahtoaan operaatioon Suomen ulkopuolelle, ei ole käytännössä todennäköinen, mutta lainsäädännön tasolla siihenkin on varauduttava. Työnjohto-oikeutta on tarvittaessa voitava käyttää. Ammattisotilaiden kohdalla kansainväliset tehtävät eivät kuulu maanpuolustusvelvollisuuden vaan virkavelvollisuuden piiriin. Varusmiestä ja reserviläistä velvoittaa sotilasvala, ja ammattisotilasta ja muuta palkattua Puolustusvoimien henkilöstöä velvoittaa virkavala. &nbsp;</p><p>Kun Suomi sitoutuu avun antamiseen ja vastaanottamiseen tarvittaessa, meidän on kyettävä täyttämään velvoite kaikissa tilanteissa. Näin ollen kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin täytyy varautua myös lainsäädännössä. Kriittisten avaintehtävien suorituskyky, kuten puolustusministeri <strong>Jussi Niinistö</strong> on korostanut, on turvattava. &nbsp;</p><p>Muusikko <strong>Pave Maijanen</strong> laulaa kuuluisassa kappaleessaan, että on toimittava niin, &quot;ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin&quot;. Vastuullinen valtiovalta Suomessa tekee työtä sen puolesta, että rauha ja vakaus Euroopassa säilyvät myös tulevaisuudessa. Kuten ulkoministeri <strong>Timo Soini</strong> on korostanut, Suomi aina itse päättää, mihin operaatioihin lähdemme mukaan. &nbsp;</p><p>Pave Maijanen myös laulaa, että &quot;jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa&quot;. Suomi ei voi odottaa kriisitilanteessa apua muilta EU-mailta, jos emme itse ole valmiita, tilanteen niin vaatiessa, apua myös antamaan. Toivottavasti puheenvuoroni rohkaisee niitä jotka vielä &quot;päätöksessään horjuu&quot;.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen valmius osallistua kansainväliseen yhteistyöhön kriisitilanteissa vahvistuu. Hallituksen esittämä lakiuudistus mahdollistaa kansallisen päätöksenteon kansainvälisen avun antamisessa ja vastaanottamisessa EU:n puitteissa ja laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä.

Suomella ei saa olla lainsäädännöllisiä esteitä osallistua kahdenvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen. Nopeasti muuttuviin tilanteisiin kuten Pariisin terrori-iskun kaltaisiin tapahtumiin täytyy pystyä vastaamaan. Esitys perustuu EU:n yhteisvastuu‑ ja myös keskinäisen avunannon lausekkeisiin. Näiden pohjalta tämä lainsäädäntöhanke käynnistyi jo viime hallituskaudella. 

Puolustusvoimille tulee uusi tehtävä osallistua kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan. On tärkeää huomata, että Suomen pyynnöstä Suomelle apua antavan joukon toimivalta suorittaa tehtäviä ja käyttää voimakeinoja määräytyy kansallisen lainsäädännön nojalla ja apua koskevan päätöksen määräysten mukaan. Ei kukaan — ei kukaan — voi sanella Suomelle tehtävän ja avun ehtoja.

On esitetty huoli siitä, että uusi tehtävä pakottaa suomalaiset isänmaan palvelemiseen sitoutuneet sotilaat "muille maille vierahille". On jopa heitetty ilmaan, että lakiuudistuksen myötä suomalaiset joukot voidaan lähettää Turkkiin. Näin pelottelevan soisi muistavan, että Turkki ei ole EU:n jäsen. Esitys koskee EU-maita ja erityisesti Pohjoismaita — mukaan lukien Norja, joka ei ole EU:n jäsen. Turkilla pelottelevan soisi siis miettivän myös kahteen kertaan, haluaako hän Turkista EU:n jäsenen.

Esitetyt huolet ovat nähdäkseni perusteettomia. Puolustusvoimien palveluksessa on hieman yli 8 000 ammattisotilasta. Kansainvälisiin tehtäviin käytetään ensisijaisesti sellaista Puolustusvoimien henkilöstöä, joka on vapaaehtoisesti sitoutunut kansainväliseen toimintaan. Varusmiesten ja reserviläisten kansainvälisiin tehtäviin osallistuminen perustuu jatkossakin vapaaehtoisuuteen.  

Tilanne, jossa ammattisotilaita jouduttaisiin määräämään vastoin heidän tahtoaan operaatioon Suomen ulkopuolelle, ei ole käytännössä todennäköinen, mutta lainsäädännön tasolla siihenkin on varauduttava. Työnjohto-oikeutta on tarvittaessa voitava käyttää. Ammattisotilaiden kohdalla kansainväliset tehtävät eivät kuulu maanpuolustusvelvollisuuden vaan virkavelvollisuuden piiriin. Varusmiestä ja reserviläistä velvoittaa sotilasvala, ja ammattisotilasta ja muuta palkattua Puolustusvoimien henkilöstöä velvoittaa virkavala.  

Kun Suomi sitoutuu avun antamiseen ja vastaanottamiseen tarvittaessa, meidän on kyettävä täyttämään velvoite kaikissa tilanteissa. Näin ollen kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin täytyy varautua myös lainsäädännössä. Kriittisten avaintehtävien suorituskyky, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on korostanut, on turvattava.  

Muusikko Pave Maijanen laulaa kuuluisassa kappaleessaan, että on toimittava niin, "ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin". Vastuullinen valtiovalta Suomessa tekee työtä sen puolesta, että rauha ja vakaus Euroopassa säilyvät myös tulevaisuudessa. Kuten ulkoministeri Timo Soini on korostanut, Suomi aina itse päättää, mihin operaatioihin lähdemme mukaan.  

Pave Maijanen myös laulaa, että "jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa". Suomi ei voi odottaa kriisitilanteessa apua muilta EU-mailta, jos emme itse ole valmiita, tilanteen niin vaatiessa, apua myös antamaan. Toivottavasti puheenvuoroni rohkaisee niitä jotka vielä "päätöksessään horjuu". 

]]>
0 http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218239-kansainvalisen-avun-saaminen-vahvistaa-suomen-turvallisuutta#comments Kriisinhallinta Puolustusvoimat Terrorismi Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Fri, 10 Jun 2016 06:00:00 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218239-kansainvalisen-avun-saaminen-vahvistaa-suomen-turvallisuutta
Siviilipalveluksesta kriisinhallintapalvelus - palvelus pakollinen myös naisille http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216587-siviilipalveluksesta-kriisinhallinpalvelus-palvelus-pakollinen-myos-naisille <p>Arno Kotron ja Tommi Kangasmaan välille syntyi kiivas keskustelu asevelvollisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Kuten usein tapahtuu, yhdestä keskustelusta rönsyää toinen keskustelu ja ratkaisumalli.</p><p>Suomessa naisia ja miehiä kohdellaan eri tavoin asevelvollisuuden suhteen. Miesten on valittava asepalvelus tai siviilipalvelus, muutoin joutuu kärsimään vankeustuomion. Nainen voi puolestaan valita meneekö armeijaan vai jatkaako esim. opintojen tai töiden parissa. Ennen naisilla ei ollut pääsyä asepalvelukseen, mutta tämä muuttui 1990-luvulla Elisabeth Rehnin ollessa puolustusministerinä. Tässä on hyvä pitää mielessä, että olemme näin ollen kansakuntana hyväksyneet, että nainenkin voi tappaa tai tulla tapetuksi sotilaana sodassa.</p><p>Siviilipalvelus luotiin vaihtoehdoksi miehille, jotka vakaumuksensa takia eivät tahtoneet suorittaa asepalvelusta. Siviilipalvelus on nykyään usein tavallista työtä, josta maksetaan pientä korvausta. Siviilipalvelus ei välttämättä ole ammatillisesti kovin kehittävää, eikä siinä opi kriisinajan kannalta tärkeitä taitoja.</p><p><strong>Ratkaisu: Siviilipalveluksesta kriisinhallintapalvelus, joka on pakollinen vaihtoehto miehille ja naisille</strong></p><p>Suomi on pieni maa, jonka itsenäisyys ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys idän ja lännen välisessä puristuksessa. Tällä hetkellä kansalaisten kriisinhallintavalmiudet eivät ole hääppöisellä tasolla. Moniko esim. tietää, miten toimia pommituksessa ja missä on lähin pommisuoja?</p><p>Suomen kannattaisikin hyödyntää niin siviilipalvelukseen menevät miehet kuin asepalvelukseen menemättömät naiset muuttamalla siviilipalvelus kriisinhallintapalveluksi. Jokaisen miehen ja naisen Suomessa tulisi siten osallistua joko asepalvelukseen tai kriisinhallintapalvelukseen, muutoin siitä seuraisi vankeusrangaistus.</p><p>Kriisinhallintapalvelus kestäisi puoli vuotta. Siinä opetettaisiin kotirintaman selviytymistaitoja kuten mm. kuinka kansakunta organisoituu kriisitilanteessa, miten huoltovarmuutta ylläpidetään sähköttömässä ja vedettömässä toimintaympäristössä, mihin viranomaisiin olla yhteyksissä, ensiaputaitoja, kuinka toimia pommitustilanteessa, kuinka pitää yhteyttä sukulaisiin ja läheisiin kriisitilanteessa, kuinka toimia vihollispropagandan suhteen, kuinka lapsia, sairaita ja vanhuksia hoidetaan ja rauhoitellaan jne. Sodassa tietyistä työtehtävistä tulee kriittisempiä kuin toisista, joten kriisinhallintapalvelukseen voisi hyvinkin liittyä järjestyksenvalvontaan ja hoitoalan ammattiin liittyviä kokonaisuuksia, koska esim. vanhusten ja sairaiden hoitaminen voi vaatia enemmnä resursseja, mikäli sähköverkko on alhaalla.</p><p>Voisipa kriisinhallintapalvelus sisältää myöskin ohjelmoinnin, jonka tehtävänä on kohottaa palvelusta suorittavan fyysistä kuntoa. Mielestäni asepalveluksessa kannustetaan varusmiehiä aivan liian vähän liikkumaan ja osalla laskeekin kunto palveluksen aikana.</p><p>Tässä on ratkaisu, joka lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ensiksi se lisää tasa-arvoa, jonka lisäksi se nostaa Suomen kriisinhallintavalmiutta laittamalla kaikki ne kansalaiset kouluttautumaan kriisinhallintaan, jotka eivät ole menneet suorittamaan asepalvelusta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arno Kotron ja Tommi Kangasmaan välille syntyi kiivas keskustelu asevelvollisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta. Kuten usein tapahtuu, yhdestä keskustelusta rönsyää toinen keskustelu ja ratkaisumalli.

Suomessa naisia ja miehiä kohdellaan eri tavoin asevelvollisuuden suhteen. Miesten on valittava asepalvelus tai siviilipalvelus, muutoin joutuu kärsimään vankeustuomion. Nainen voi puolestaan valita meneekö armeijaan vai jatkaako esim. opintojen tai töiden parissa. Ennen naisilla ei ollut pääsyä asepalvelukseen, mutta tämä muuttui 1990-luvulla Elisabeth Rehnin ollessa puolustusministerinä. Tässä on hyvä pitää mielessä, että olemme näin ollen kansakuntana hyväksyneet, että nainenkin voi tappaa tai tulla tapetuksi sotilaana sodassa.

Siviilipalvelus luotiin vaihtoehdoksi miehille, jotka vakaumuksensa takia eivät tahtoneet suorittaa asepalvelusta. Siviilipalvelus on nykyään usein tavallista työtä, josta maksetaan pientä korvausta. Siviilipalvelus ei välttämättä ole ammatillisesti kovin kehittävää, eikä siinä opi kriisinajan kannalta tärkeitä taitoja.

Ratkaisu: Siviilipalveluksesta kriisinhallintapalvelus, joka on pakollinen vaihtoehto miehille ja naisille

Suomi on pieni maa, jonka itsenäisyys ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys idän ja lännen välisessä puristuksessa. Tällä hetkellä kansalaisten kriisinhallintavalmiudet eivät ole hääppöisellä tasolla. Moniko esim. tietää, miten toimia pommituksessa ja missä on lähin pommisuoja?

Suomen kannattaisikin hyödyntää niin siviilipalvelukseen menevät miehet kuin asepalvelukseen menemättömät naiset muuttamalla siviilipalvelus kriisinhallintapalveluksi. Jokaisen miehen ja naisen Suomessa tulisi siten osallistua joko asepalvelukseen tai kriisinhallintapalvelukseen, muutoin siitä seuraisi vankeusrangaistus.

Kriisinhallintapalvelus kestäisi puoli vuotta. Siinä opetettaisiin kotirintaman selviytymistaitoja kuten mm. kuinka kansakunta organisoituu kriisitilanteessa, miten huoltovarmuutta ylläpidetään sähköttömässä ja vedettömässä toimintaympäristössä, mihin viranomaisiin olla yhteyksissä, ensiaputaitoja, kuinka toimia pommitustilanteessa, kuinka pitää yhteyttä sukulaisiin ja läheisiin kriisitilanteessa, kuinka toimia vihollispropagandan suhteen, kuinka lapsia, sairaita ja vanhuksia hoidetaan ja rauhoitellaan jne. Sodassa tietyistä työtehtävistä tulee kriittisempiä kuin toisista, joten kriisinhallintapalvelukseen voisi hyvinkin liittyä järjestyksenvalvontaan ja hoitoalan ammattiin liittyviä kokonaisuuksia, koska esim. vanhusten ja sairaiden hoitaminen voi vaatia enemmnä resursseja, mikäli sähköverkko on alhaalla.

Voisipa kriisinhallintapalvelus sisältää myöskin ohjelmoinnin, jonka tehtävänä on kohottaa palvelusta suorittavan fyysistä kuntoa. Mielestäni asepalveluksessa kannustetaan varusmiehiä aivan liian vähän liikkumaan ja osalla laskeekin kunto palveluksen aikana.

Tässä on ratkaisu, joka lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ensiksi se lisää tasa-arvoa, jonka lisäksi se nostaa Suomen kriisinhallintavalmiutta laittamalla kaikki ne kansalaiset kouluttautumaan kriisinhallintaan, jotka eivät ole menneet suorittamaan asepalvelusta. 

 

]]>
16 http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216587-siviilipalveluksesta-kriisinhallinpalvelus-palvelus-pakollinen-myos-naisille#comments Asevelvollisuus Kriisinhallinta Tasa-arvo Sat, 07 May 2016 07:55:25 +0000 Pekka Lampelto http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216587-siviilipalveluksesta-kriisinhallinpalvelus-palvelus-pakollinen-myos-naisille
Turvallisuuttamme puolustetaan kaukanakin rajoistamme http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213368-turvallisuuttamme-puolustetaan-kaukanakin-rajoistamme <p>Kulunut vuosi on ollut raskas ja haastava vuosi Euroopassa. Epävakaus ja turvattomuus ovat lisääntyneet kiihtyvällä vauhdilla. Kun naapurissa palaa, savu saavuttaa myös meidät. Syyrian sisällissota ja sen lainehtiminen lähialueille tappaa jatkuvasti lisää ihmisiä, tuhoaa ihmiskohtaloita ja yhteiskuntia aiheuttaen toivottomuutta ja radikalisoitumista. Euroopassa tämä näkyy historiallisen suurena pakolaismääränä sekä tuhoisina terrori-iskuina. Alueella jo pari vuotta vahvistunut ISIL on aikamme suurimpia turvallisuusuhkia.<br />&nbsp;<br />Vuoden aikana ISIL:in terroristit iskivät kahdesti Pariisiin. Iskut osuivat Euroopan sydämeen ja voima tuntuu meissä kaikissa eurooppalaisissa. Ranska teki marraskuussa historiallisen päätöksen ja esitti EU:n jäsenvaltioille avunpyynnön Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeen (SEU 42 (7) artikla) mukaisesti. Puolustusministerit hyväksyivät avunpyynnön yksimielisesti ja turvatakuuartikla heräsi paperilta eloon.<br />&nbsp;<br />Suomella on globaali ja eurooppalainen vastuu. Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta linjasivat nopeasti, että Suomi vastaa Ranskan avunpyyntöön poliittisesti ja konkreettisin toimin. Lainsäädäntömme estää toistaiseksi sotilaallisen avunannon ulkomaille, ja siksi sotilaallinen kriisinhallinta on nyt valikoitumassa Suomen vastaukseksi. Suomi on syyskuusta 2015 alkaen osallistunut Irakin turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Pohjois-Irakin Erbilissä. Tätä operaatiota on nyt tarkoitus pidentää ja vahvistaa. Samalla vastaamme Yhdysvaltojen joulukuussa esittämään pyyntöön lisätuesta ISIL:in vastaisen yhteenliittymän toimintaan.<br />&nbsp;<br />Monikansallisen Operation Inherent Resolve -operaation jatkaminen on erittäin perusteltuna. Eduskunnan saamassa selonteossa todetaan, että ISIL:in etenemisen pysäyttäminen ja järjestön hajottaminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa ja laajaa keinovalikoimaa. Yhteenliittymän ansiosta ISIL onkin menettänyt alueita Irakissa ja sen suorituskyky on heikentynyt. Nyt, jos koskaan, on työtä jatkettava.<br />&nbsp;<br />Suomen maine Irakissa on hyvä ja suomalaisten antama koulutus ja koulutustapa ovat saaneet hyvää palautetta Kurdistanin peshmerga-joukoilta. Selonteon mukaan kouluttajaresursseja ei tarvitse lisätä, mutta Suomen olisi hyvä osallistua lisäksi operaation neuvonantotoimintaan. Siten voitaisiin kerätä tietoa koulutustarpeista ja arvioida annetun koulutuksen vaikuttavuutta. Osallistuminen tarjoaa selonteon mukaan myös kansallisen suorituskykymme kannalta arvokkaita kokemuksia operoinnista vaativassa neuvonantotehtävässä. Meidän on tunnettava uhat ja uskallettava toimia<br />&nbsp;<br />Turvatakuiden aktivoiminen oli tärkeä ennakkotapaus ja iso askel EU:n yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Suomelle sotilasliittoon kuulumatomana maana on äärimmäisen tärkeää, ettei artikla ole vain kuollut kirjain paperilla. Jos Suomi olisi hyökkäyksen kohteena, sotilaallisen tai muun, toivoisimme mekin vahvaa tuenilmausta muilta mailta. Tulee kuitenkin muistaa, että keskinäisen avunannon lauseke ei tarjoa samaa suojaa kuin Naton 5. artikla. EU:n tuoma turva on lähinnä symbolista ja poliittista &ndash; Naton kovaa ja konkreettista.<br />&nbsp;<br />Erbilin operaatiolla on myös muuttoliikeulottuvuus. Suomen intressinä on vakauttaa turvallisuustilanne maassa, josta Suomeen saapuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin mistään muualta. Peshmerga-joukkojen koulutus on Suomelle sopiva tapa osallistua ISIL:in heikentämiseen ja sitä kautta alueen vakauttamiseen. Suomi myös tukee Irakia kehitysyhteistyön kautta ja suuntaa alueelle huomattavan määrän humanitaarista apua. Ensisijaisen tavoitteen on oltava, ettei kenenkään tarvitse lähteä kotoaan. Suomi ja Eurooppa eivät ole velvollisia ja kykeneviä ottamaan kaikkia vastaan. Vapaaehtoisten palautukset toimivat, mutta Suomen on saatava Irakin kanssa sopimus, joka kattaa myös nk. pakkopalautukset. Me autamme ja tuemme Irakia kykymme mukaan, mutta myös Irakin on kannettava vastuunsa.&nbsp;<br />&nbsp;<br />Kriisinhallinta ei ole ilmaista &ndash; operaatioon tarvitaan lisää rahaa. Kyse on kuitenkin merkittävästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta valinnasta, jolla osoitamme vastuunkantoa ja edistämme myös omaa turvallisuuttamme. Nykymaailmassa vastuu on yhteinen ja Suomen turvallisuutta puolustetaan välillä kaukanakin maantieteellisistä rajoistamme.</p> Kulunut vuosi on ollut raskas ja haastava vuosi Euroopassa. Epävakaus ja turvattomuus ovat lisääntyneet kiihtyvällä vauhdilla. Kun naapurissa palaa, savu saavuttaa myös meidät. Syyrian sisällissota ja sen lainehtiminen lähialueille tappaa jatkuvasti lisää ihmisiä, tuhoaa ihmiskohtaloita ja yhteiskuntia aiheuttaen toivottomuutta ja radikalisoitumista. Euroopassa tämä näkyy historiallisen suurena pakolaismääränä sekä tuhoisina terrori-iskuina. Alueella jo pari vuotta vahvistunut ISIL on aikamme suurimpia turvallisuusuhkia.
 
Vuoden aikana ISIL:in terroristit iskivät kahdesti Pariisiin. Iskut osuivat Euroopan sydämeen ja voima tuntuu meissä kaikissa eurooppalaisissa. Ranska teki marraskuussa historiallisen päätöksen ja esitti EU:n jäsenvaltioille avunpyynnön Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeen (SEU 42 (7) artikla) mukaisesti. Puolustusministerit hyväksyivät avunpyynnön yksimielisesti ja turvatakuuartikla heräsi paperilta eloon.
 
Suomella on globaali ja eurooppalainen vastuu. Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta linjasivat nopeasti, että Suomi vastaa Ranskan avunpyyntöön poliittisesti ja konkreettisin toimin. Lainsäädäntömme estää toistaiseksi sotilaallisen avunannon ulkomaille, ja siksi sotilaallinen kriisinhallinta on nyt valikoitumassa Suomen vastaukseksi. Suomi on syyskuusta 2015 alkaen osallistunut Irakin turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Pohjois-Irakin Erbilissä. Tätä operaatiota on nyt tarkoitus pidentää ja vahvistaa. Samalla vastaamme Yhdysvaltojen joulukuussa esittämään pyyntöön lisätuesta ISIL:in vastaisen yhteenliittymän toimintaan.
 
Monikansallisen Operation Inherent Resolve -operaation jatkaminen on erittäin perusteltuna. Eduskunnan saamassa selonteossa todetaan, että ISIL:in etenemisen pysäyttäminen ja järjestön hajottaminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa ja laajaa keinovalikoimaa. Yhteenliittymän ansiosta ISIL onkin menettänyt alueita Irakissa ja sen suorituskyky on heikentynyt. Nyt, jos koskaan, on työtä jatkettava.
 
Suomen maine Irakissa on hyvä ja suomalaisten antama koulutus ja koulutustapa ovat saaneet hyvää palautetta Kurdistanin peshmerga-joukoilta. Selonteon mukaan kouluttajaresursseja ei tarvitse lisätä, mutta Suomen olisi hyvä osallistua lisäksi operaation neuvonantotoimintaan. Siten voitaisiin kerätä tietoa koulutustarpeista ja arvioida annetun koulutuksen vaikuttavuutta. Osallistuminen tarjoaa selonteon mukaan myös kansallisen suorituskykymme kannalta arvokkaita kokemuksia operoinnista vaativassa neuvonantotehtävässä. Meidän on tunnettava uhat ja uskallettava toimia
 
Turvatakuiden aktivoiminen oli tärkeä ennakkotapaus ja iso askel EU:n yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Suomelle sotilasliittoon kuulumatomana maana on äärimmäisen tärkeää, ettei artikla ole vain kuollut kirjain paperilla. Jos Suomi olisi hyökkäyksen kohteena, sotilaallisen tai muun, toivoisimme mekin vahvaa tuenilmausta muilta mailta. Tulee kuitenkin muistaa, että keskinäisen avunannon lauseke ei tarjoa samaa suojaa kuin Naton 5. artikla. EU:n tuoma turva on lähinnä symbolista ja poliittista – Naton kovaa ja konkreettista.
 
Erbilin operaatiolla on myös muuttoliikeulottuvuus. Suomen intressinä on vakauttaa turvallisuustilanne maassa, josta Suomeen saapuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin mistään muualta. Peshmerga-joukkojen koulutus on Suomelle sopiva tapa osallistua ISIL:in heikentämiseen ja sitä kautta alueen vakauttamiseen. Suomi myös tukee Irakia kehitysyhteistyön kautta ja suuntaa alueelle huomattavan määrän humanitaarista apua. Ensisijaisen tavoitteen on oltava, ettei kenenkään tarvitse lähteä kotoaan. Suomi ja Eurooppa eivät ole velvollisia ja kykeneviä ottamaan kaikkia vastaan. Vapaaehtoisten palautukset toimivat, mutta Suomen on saatava Irakin kanssa sopimus, joka kattaa myös nk. pakkopalautukset. Me autamme ja tuemme Irakia kykymme mukaan, mutta myös Irakin on kannettava vastuunsa. 
 
Kriisinhallinta ei ole ilmaista – operaatioon tarvitaan lisää rahaa. Kyse on kuitenkin merkittävästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta valinnasta, jolla osoitamme vastuunkantoa ja edistämme myös omaa turvallisuuttamme. Nykymaailmassa vastuu on yhteinen ja Suomen turvallisuutta puolustetaan välillä kaukanakin maantieteellisistä rajoistamme.

]]>
1 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213368-turvallisuuttamme-puolustetaan-kaukanakin-rajoistamme#comments Ulkomaat Irak ISIL Kriisinhallinta Turpo Wed, 09 Mar 2016 13:54:48 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213368-turvallisuuttamme-puolustetaan-kaukanakin-rajoistamme
Kriisinhallinnan veteraanistatus http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210162-kriisinhallinnan-veteraanistatus <p>Huomasin mediasta pikku-uutisen jonka mukaan kriisinhallintatehtävissä toimineille puuhataan veteraani &ndash;statuksen myöntämistä. &nbsp;Sinänsä kannatan ajatusta sen mahdollisesti parantaessa asianomaisten jälkihoitoa. Statuksen saavia etsitään puolustusvoimien rekistereistä ja tähän liittyykin valmistelun merkittävin puute &ndash; mielestäni sama status tulisi myöntää myös kriisinhallinnan siviilitehtävissä konfliktialueella työskennelleille henkilöille.</p><p><a href="https://konfliktit.wordpress.com/?attachment_id=4195#main" rel="attachment wp-att-4195"><img alt="2551355125_8e92614b6f" height="225" src="https://konfliktit.files.wordpress.com/2016/01/2551355125_8e92614b6f.jpg?w=300" width="300" /></a>Perustelen näkemykseni seuraavalla omakohtaisella kokemuksellani.</p><p>Jugoslavian pommitusten jälkeen vuoden 1999 lopulla EU perusti kiireellisesti Task Force Kosovo (TAFKO) operaation YK:n kriisinhallintaoperaatio UNMIKin ja KFORin tueksi. Työskentelin ja asuin TAFKOn ja sen seuraajan EARn rahoittamana ja UNMIKin alaisuudessa Kosovossa Mitrovican alueella liki kolme vuotta. Toisin kuin kriisinhallinnan sotilaspuoli, joka suuren osan ajastaan sai viettää tukikohtiensa turvakuplassa asuivat siviilityöntekijät konfliktialueen normaalin asutuksen keskellä ja ilman aseita (epävirallisesti sain kyllä poliisitutulta pistoolin tilapäiskäyttöön mutta se rajoittui vain &rsquo;happy fire&rsquo; tulitukseen paikalliseen tapaan). Toki tiedustelupuolella toimi upseereja siviilivaatteissa pistoolit turvanaan.</p><p>Siviiliasumisessa oli ajoittaisia riskejä, Mitrovicassa olohuoneeni sai uusia elementtejä ikkunoiden läpi ammutuista luodeista, vessan käyttö oli joskus vaativaa tark&rsquo;ampujien ollessa sen ikkunan puolella, talon nurkilla oli puolestaan sotilaita näitä ampujia jahtaamassa ja molemmin puolin tuli tappioita. Asuinkaverilta meni tilapäisesti kuulo kun panssaritorjunta-ammus räjähti liian lähellä, itse jouduin muutamaan otteeseen jännittämään kun kapakkaan mennessä paramilitaarit kaappasivat mukaansa lähempiin keskusteluihin tahi kun paikalliset pyysivät purkamaan suutariksi jääneitä räjähteitä (jätin paukut paikalleen koska en hommaa hallitse).</p><p>Eräässä vaiheessa tilanne kehittyi siinä määrin vaaralliseksi että YK evakuoi siviilihenkilöstönsä Kosovon pohjoisosista. Oma riskianalyysini oli toinen johtuen hyvästä yhteistyöstä paikallisväestön kanssa ja sain erityisluvan omalla vastuulla jäädä. Käskystä kieltäytyminen johti elämään kolme kuukautta tiesulkujen takana. Väkivaltaa näin jossain määrin ympärilläni (=kosketusetäisyydellä) jopa yhden kuolemantapauksen, mutta itse selvisin liki naarmuitta.</p><p>Kriisinhallinnan siviilihenkilöstö nähdäkseni eli vastaavassa paineessa kuin sotilashenkilöstökin. Yksi ammuttiin, joku kuoli sydänkohtaukseen tai tapaturmaisesti vapaa-ajalla, jotkut kollegoistani saivat hermoromahduksen, jotkut lähetettiin kotiin tai vankilaan vastaavasti rötösten tai kavallusten takia, joku loukkaantui ajettuaan päissään autonsa ulos matkalla bordelliin.</p><p>Kriisinhallinnan siviili- ja sotilashenkilöt toimivat omana aikanani hyvin yhteistyössä. Kun liikuin riskikohteeksi katsotun paikallisen siviilin kanssa vihamielisellä alueella sain liki poikkeuksetta turvaksi usein panssaroidun saattueen; kun toimitin keskuspankista käteistä paikallisten sosiaaliavustus maksamiseen sain parhaimmillani panssareiden lisäksi turvakseni (tai itse asiassa rahojen turvaksi) joukkueellisen ranskalaisia Afrikassa taistelleita legioonalaisia eli ammattimiehiä.</p><p>Mielestäni siis veteraani &ndash;statukseen tulisi olla yhtäläiset oikeudet niin kriisinhallintaoperaatioiden sotilailla kuin siviileilläkin. Poikkeukseksi edellisesti ehkä valitettavasti jäävät operaatioiden paikallinen työvoima joka usein pestin hyväksyessään otti merkittävän henkilökohtaisen riskin. Statukseen oikeuttavaksi puolestaan rinnastaisin myös virallisten operaatioiden yhteistyökumppaneiden kuten kansalaisjärjestöjen suomalaisen hankehenkilöstön. Todettakoon vielä että sikäli asia ei ole henkilökohtainen etten mitään jälkihoitoja ole pyytänyt tahi katso tarvitsevani &ndash; kaikilla kollegoillani tilanne ei välttämättä ole sama.</p><p><a href="https://konfliktit.wordpress.com/?attachment_id=4196#main" rel="attachment wp-att-4196"><img alt="01142001" height="300" src="https://konfliktit.files.wordpress.com/2016/01/01142001.gif?w=696" width="496" /></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomasin mediasta pikku-uutisen jonka mukaan kriisinhallintatehtävissä toimineille puuhataan veteraani –statuksen myöntämistä.  Sinänsä kannatan ajatusta sen mahdollisesti parantaessa asianomaisten jälkihoitoa. Statuksen saavia etsitään puolustusvoimien rekistereistä ja tähän liittyykin valmistelun merkittävin puute – mielestäni sama status tulisi myöntää myös kriisinhallinnan siviilitehtävissä konfliktialueella työskennelleille henkilöille.

2551355125_8e92614b6fPerustelen näkemykseni seuraavalla omakohtaisella kokemuksellani.

Jugoslavian pommitusten jälkeen vuoden 1999 lopulla EU perusti kiireellisesti Task Force Kosovo (TAFKO) operaation YK:n kriisinhallintaoperaatio UNMIKin ja KFORin tueksi. Työskentelin ja asuin TAFKOn ja sen seuraajan EARn rahoittamana ja UNMIKin alaisuudessa Kosovossa Mitrovican alueella liki kolme vuotta. Toisin kuin kriisinhallinnan sotilaspuoli, joka suuren osan ajastaan sai viettää tukikohtiensa turvakuplassa asuivat siviilityöntekijät konfliktialueen normaalin asutuksen keskellä ja ilman aseita (epävirallisesti sain kyllä poliisitutulta pistoolin tilapäiskäyttöön mutta se rajoittui vain ’happy fire’ tulitukseen paikalliseen tapaan). Toki tiedustelupuolella toimi upseereja siviilivaatteissa pistoolit turvanaan.

Siviiliasumisessa oli ajoittaisia riskejä, Mitrovicassa olohuoneeni sai uusia elementtejä ikkunoiden läpi ammutuista luodeista, vessan käyttö oli joskus vaativaa tark’ampujien ollessa sen ikkunan puolella, talon nurkilla oli puolestaan sotilaita näitä ampujia jahtaamassa ja molemmin puolin tuli tappioita. Asuinkaverilta meni tilapäisesti kuulo kun panssaritorjunta-ammus räjähti liian lähellä, itse jouduin muutamaan otteeseen jännittämään kun kapakkaan mennessä paramilitaarit kaappasivat mukaansa lähempiin keskusteluihin tahi kun paikalliset pyysivät purkamaan suutariksi jääneitä räjähteitä (jätin paukut paikalleen koska en hommaa hallitse).

Eräässä vaiheessa tilanne kehittyi siinä määrin vaaralliseksi että YK evakuoi siviilihenkilöstönsä Kosovon pohjoisosista. Oma riskianalyysini oli toinen johtuen hyvästä yhteistyöstä paikallisväestön kanssa ja sain erityisluvan omalla vastuulla jäädä. Käskystä kieltäytyminen johti elämään kolme kuukautta tiesulkujen takana. Väkivaltaa näin jossain määrin ympärilläni (=kosketusetäisyydellä) jopa yhden kuolemantapauksen, mutta itse selvisin liki naarmuitta.

Kriisinhallinnan siviilihenkilöstö nähdäkseni eli vastaavassa paineessa kuin sotilashenkilöstökin. Yksi ammuttiin, joku kuoli sydänkohtaukseen tai tapaturmaisesti vapaa-ajalla, jotkut kollegoistani saivat hermoromahduksen, jotkut lähetettiin kotiin tai vankilaan vastaavasti rötösten tai kavallusten takia, joku loukkaantui ajettuaan päissään autonsa ulos matkalla bordelliin.

Kriisinhallinnan siviili- ja sotilashenkilöt toimivat omana aikanani hyvin yhteistyössä. Kun liikuin riskikohteeksi katsotun paikallisen siviilin kanssa vihamielisellä alueella sain liki poikkeuksetta turvaksi usein panssaroidun saattueen; kun toimitin keskuspankista käteistä paikallisten sosiaaliavustus maksamiseen sain parhaimmillani panssareiden lisäksi turvakseni (tai itse asiassa rahojen turvaksi) joukkueellisen ranskalaisia Afrikassa taistelleita legioonalaisia eli ammattimiehiä.

Mielestäni siis veteraani –statukseen tulisi olla yhtäläiset oikeudet niin kriisinhallintaoperaatioiden sotilailla kuin siviileilläkin. Poikkeukseksi edellisesti ehkä valitettavasti jäävät operaatioiden paikallinen työvoima joka usein pestin hyväksyessään otti merkittävän henkilökohtaisen riskin. Statukseen oikeuttavaksi puolestaan rinnastaisin myös virallisten operaatioiden yhteistyökumppaneiden kuten kansalaisjärjestöjen suomalaisen hankehenkilöstön. Todettakoon vielä että sikäli asia ei ole henkilökohtainen etten mitään jälkihoitoja ole pyytänyt tahi katso tarvitsevani – kaikilla kollegoillani tilanne ei välttämättä ole sama.

01142001

]]>
2 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210162-kriisinhallinnan-veteraanistatus#comments Kriisinhallinta Veteraanistatus Mon, 18 Jan 2016 15:48:45 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210162-kriisinhallinnan-veteraanistatus
Rauhanturvaajat ovat ansainneet veteraanistatuksen http://manolishuuki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210013-rauhanturvaajat-ovat-ansainneet-veteraanistatuksen <p>Helsingin Sanomat julkaisi 15.1.2016 uutisen siitä, miten puolustusministeriö myöntää kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa palvelleille sotilaille syksystä 2016 alkaen veteraanistatuksen. Puolustusministeriön ratkaisu on todella tärkeä, sillä Suezin vuoden 1956 operaatiosta lähtien maailmalle rauhaa turvaamaan on lähtenyt yli 45&nbsp;000 suomalaista sotilasta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana rauhanturvaajana ja samalla suomalaisena sotilaana palvelleet henkilöt saavat valtionjohdon tasolta tunnustusta tekemästään työstä kriisinhallinnassa. Suomi on kantanut kansainvälisen vastuunsa kriisien hoitamisessa ja samalla yksittäiset sotilaat ovat palvelleet maataan ja pyrkineet ratkaisemaan maailman konflikteja läsnäolollaan eri kriisipesäkkeissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Puolustusministeriön myöntämä veteraanistatus on myös selkeä kunnianosoitus kriisinhallintaan osallistuneille. He ovat myös ovat olleet sotilaita kuten viime sotien veteraanit, joiden asema perustuu tosin valtiollisen itsenäisyyden puolesta annettuihin uhrauksiin. Rauhanturvaajien uusi asema perustuu heidän työhönsä kriisinhallinnassa maailman eri konflikteissa. Tämä on hyvä perustelu statuksen saamiselle. Suomalaisten pitkälle periytyvästä kriisinhallintataidoista voidaan pitää hyvänä osoituksena edesmenneen kenraali Ensio Siilasvuon toimia vuoden 1973 Yom Kippur-sodan aikana. Tuolloin YK:n pääsihteerin nimittämän UNEF II -operaation väliaikaisena komentajana toimineen Siilasvuon oma panostus edesauttoi sodan loppumista ja tietä kohti rauhansopimusta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Rauhanturvatehtävissä aikoinaan palvelleet ovat ansainneet veteraanistatuksen. Suomalaisia sotilaita on niin kaatunut kuin haavoittunut operaatioissa ympäri maailmaa. Kriisinhallintaan osallistuneiden sotilaiden tapauksessa sekä henkinen että fyysinen jälkihoito rauhanturvaoperaation päätyttyä on ollut joissain yhteyksissä ongelmallista, sillä valtio ei ole kaikissa tapauksissa tullut yksilöiden avuksi heidän kohdattuaan sinibaretti päässä joko psyykkisen tai fyysisen haavoittumisen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Keskustelu veteraanistatuksesta heräsi Afganistanin ISAF-operaation yhteydessä. Suomesta kriisinhallintaan osallistuneet ja operaatiossa psyykkisesti tai fyysisesti haavoittuneet ovat herätelleet keskustelua omista oikeuksistaan operaation jälkeen. Status mahdollistaa kaikille kriisinhallintaan osallistuneille tarvittaessa kuntoutuksen operaation päätyttyä. Kuntoutukseen ovat siten oikeutettuja yli 45&nbsp;000 ulkomailla palvellutta suomalaista.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Veteraanistatuksen myöntäminen aiheuttanee julkisessa keskustelussa väittelyä siitä, keitä saa kutsua veteraaneiksi ja mikä on käsitteen sisältö tulevaisuudessa. Nyt myönnettävä veteraanistatus on kunnianosoitus eri kriisipesäkkeissä oman henkensä uhalla rauhaa taanneille suomalaisille sotilaille.</p><p>&nbsp;</p><p>Manolis Huuki, valtiotieteiden yo.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat julkaisi 15.1.2016 uutisen siitä, miten puolustusministeriö myöntää kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa palvelleille sotilaille syksystä 2016 alkaen veteraanistatuksen. Puolustusministeriön ratkaisu on todella tärkeä, sillä Suezin vuoden 1956 operaatiosta lähtien maailmalle rauhaa turvaamaan on lähtenyt yli 45 000 suomalaista sotilasta.

                      Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana rauhanturvaajana ja samalla suomalaisena sotilaana palvelleet henkilöt saavat valtionjohdon tasolta tunnustusta tekemästään työstä kriisinhallinnassa. Suomi on kantanut kansainvälisen vastuunsa kriisien hoitamisessa ja samalla yksittäiset sotilaat ovat palvelleet maataan ja pyrkineet ratkaisemaan maailman konflikteja läsnäolollaan eri kriisipesäkkeissä.

                      Puolustusministeriön myöntämä veteraanistatus on myös selkeä kunnianosoitus kriisinhallintaan osallistuneille. He ovat myös ovat olleet sotilaita kuten viime sotien veteraanit, joiden asema perustuu tosin valtiollisen itsenäisyyden puolesta annettuihin uhrauksiin. Rauhanturvaajien uusi asema perustuu heidän työhönsä kriisinhallinnassa maailman eri konflikteissa. Tämä on hyvä perustelu statuksen saamiselle. Suomalaisten pitkälle periytyvästä kriisinhallintataidoista voidaan pitää hyvänä osoituksena edesmenneen kenraali Ensio Siilasvuon toimia vuoden 1973 Yom Kippur-sodan aikana. Tuolloin YK:n pääsihteerin nimittämän UNEF II -operaation väliaikaisena komentajana toimineen Siilasvuon oma panostus edesauttoi sodan loppumista ja tietä kohti rauhansopimusta.

                      Rauhanturvatehtävissä aikoinaan palvelleet ovat ansainneet veteraanistatuksen. Suomalaisia sotilaita on niin kaatunut kuin haavoittunut operaatioissa ympäri maailmaa. Kriisinhallintaan osallistuneiden sotilaiden tapauksessa sekä henkinen että fyysinen jälkihoito rauhanturvaoperaation päätyttyä on ollut joissain yhteyksissä ongelmallista, sillä valtio ei ole kaikissa tapauksissa tullut yksilöiden avuksi heidän kohdattuaan sinibaretti päässä joko psyykkisen tai fyysisen haavoittumisen.

                      Keskustelu veteraanistatuksesta heräsi Afganistanin ISAF-operaation yhteydessä. Suomesta kriisinhallintaan osallistuneet ja operaatiossa psyykkisesti tai fyysisesti haavoittuneet ovat herätelleet keskustelua omista oikeuksistaan operaation jälkeen. Status mahdollistaa kaikille kriisinhallintaan osallistuneille tarvittaessa kuntoutuksen operaation päätyttyä. Kuntoutukseen ovat siten oikeutettuja yli 45 000 ulkomailla palvellutta suomalaista.

                      Veteraanistatuksen myöntäminen aiheuttanee julkisessa keskustelussa väittelyä siitä, keitä saa kutsua veteraaneiksi ja mikä on käsitteen sisältö tulevaisuudessa. Nyt myönnettävä veteraanistatus on kunnianosoitus eri kriisipesäkkeissä oman henkensä uhalla rauhaa taanneille suomalaisille sotilaille.

 

Manolis Huuki, valtiotieteiden yo.

]]>
4 http://manolishuuki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210013-rauhanturvaajat-ovat-ansainneet-veteraanistatuksen#comments Kriisinhallinta Puolustusministeriö Rauhanturvaajat Veteraani Fri, 15 Jan 2016 18:20:53 +0000 Manolis Huuki http://manolishuuki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210013-rauhanturvaajat-ovat-ansainneet-veteraanistatuksen
Annammeko Suomen puolustuksen näivettyä? http://paulakyl-harakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189883-annammeko-suomen-puolustuksen-naivettya <p>Kun Ukrainan kriisi alkoi reilu vuosi sitten ja sotilaallinen konflikti &ndash; tai sanotaan se suoraan: sota - oli jälleen Euroopassa, olo oli hetken aikaa epäuskoinen. Olin tottunut lähettämään mieheni rauhanturvatehtäviin kriisialueille, mutta en siihen, Balkanin jälkeen, että sota oli käytännössä ovella. Tulevana pienen lapsen äitinä pohdin, minkälaisessa maailmassa lapseni tulisi elämään. Toivoin ja toivon yhä, että saamme lapseni kanssa elää itsenäisessä ja vapaassa maassa. Ilman turvallisuutta ei ole hyvinvointia.</p> <p>Eräs ystäväni kiteytti asian hyvin: Puolustusvoimat on tiukan paikan tullen kansallinen palovakuutus, eikä sotilaallisen uhan mahdollisuus ole kadonnut valitettavasti Euroopastakaan mihinkään. Suomi tarvitsee edelleen uskottavaa puolustusta.</p> <p>Tällä hetkellä Suomen puolustuskyky on hyvä, mutta lähivuosina enää ei, jos puolustuksen määrärahoja ei lisätä. Nopean valmiuden joukkojen lisäksi, koko maan ja kaikkien suomalaisten puolustamiseksi, tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa suomalainen, yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja paljon kertausharjoituksia. Suomella ei ole koskaan varaa riittävän laajaan ammattiarmeijaan koko maan puolustamiseksi. Maanpuolustustahto pysyy, kun koko Suomea puolustetaan. Toimivasta puolustuksesta tulee pitää kiinni. On välttämätöntä, että Puolustusvoimien vuosittaisia, nipistettyjä määrärahoja lisätään. Lisäksi Meri- ja Ilmavoimien kalustohankkeiden lisämäärärahat tulee varmistaa mahdollisimman aikaisin. Sotilaallisen turvallisuuden takaaminen on valtion perustehtävä, sillä ilman turvallisuutta ei ole hyvinvointia.</p> <p>Määrärahojen lisäämisen ohella Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyyden hakeminen on vuosia, parhaimmillaankin puoli vuotta vievä prosessi. Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja vaikutusvaltaa. Se antaisi Suomelle puolustusliiton turvatakuut. Pohjoismaisen yhteistyön suurin käytännön hyöty on yhteisissä materiaalihankinnoissa. Norja ja Tanska ovat aktiivisia Nato-maita, Suomi ja Ruotsi eivät.</p> <p>Päätökset turvallisuuteen, valmiuteen ja reagoimiskykyyn liittyvissä asioissa tulee uskaltaa tehdä ajoissa. Muuten päädytään tosi paikan tullen nykyistä Nato-keskustelua vastaavaan jahkailuun &ndash; ja siihen, että vasta pohdimme päätöksentekoon ryhtymistä, kun on liian myöhäistä. Pelkän puhumisen aika on ohi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Ukrainan kriisi alkoi reilu vuosi sitten ja sotilaallinen konflikti – tai sanotaan se suoraan: sota - oli jälleen Euroopassa, olo oli hetken aikaa epäuskoinen. Olin tottunut lähettämään mieheni rauhanturvatehtäviin kriisialueille, mutta en siihen, Balkanin jälkeen, että sota oli käytännössä ovella. Tulevana pienen lapsen äitinä pohdin, minkälaisessa maailmassa lapseni tulisi elämään. Toivoin ja toivon yhä, että saamme lapseni kanssa elää itsenäisessä ja vapaassa maassa. Ilman turvallisuutta ei ole hyvinvointia.

Eräs ystäväni kiteytti asian hyvin: Puolustusvoimat on tiukan paikan tullen kansallinen palovakuutus, eikä sotilaallisen uhan mahdollisuus ole kadonnut valitettavasti Euroopastakaan mihinkään. Suomi tarvitsee edelleen uskottavaa puolustusta.

Tällä hetkellä Suomen puolustuskyky on hyvä, mutta lähivuosina enää ei, jos puolustuksen määrärahoja ei lisätä. Nopean valmiuden joukkojen lisäksi, koko maan ja kaikkien suomalaisten puolustamiseksi, tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa suomalainen, yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja paljon kertausharjoituksia. Suomella ei ole koskaan varaa riittävän laajaan ammattiarmeijaan koko maan puolustamiseksi. Maanpuolustustahto pysyy, kun koko Suomea puolustetaan. Toimivasta puolustuksesta tulee pitää kiinni. On välttämätöntä, että Puolustusvoimien vuosittaisia, nipistettyjä määrärahoja lisätään. Lisäksi Meri- ja Ilmavoimien kalustohankkeiden lisämäärärahat tulee varmistaa mahdollisimman aikaisin. Sotilaallisen turvallisuuden takaaminen on valtion perustehtävä, sillä ilman turvallisuutta ei ole hyvinvointia.

Määrärahojen lisäämisen ohella Suomen tulee hakea Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyyden hakeminen on vuosia, parhaimmillaankin puoli vuotta vievä prosessi. Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja vaikutusvaltaa. Se antaisi Suomelle puolustusliiton turvatakuut. Pohjoismaisen yhteistyön suurin käytännön hyöty on yhteisissä materiaalihankinnoissa. Norja ja Tanska ovat aktiivisia Nato-maita, Suomi ja Ruotsi eivät.

Päätökset turvallisuuteen, valmiuteen ja reagoimiskykyyn liittyvissä asioissa tulee uskaltaa tehdä ajoissa. Muuten päädytään tosi paikan tullen nykyistä Nato-keskustelua vastaavaan jahkailuun – ja siihen, että vasta pohdimme päätöksentekoon ryhtymistä, kun on liian myöhäistä. Pelkän puhumisen aika on ohi.

]]>
11 http://paulakyl-harakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189883-annammeko-suomen-puolustuksen-naivettya#comments Kriisinhallinta Nato-jäsenyys Puolustuspolitiikka Puolustusvoimat Turvallisuuspolitiikka Sun, 15 Mar 2015 19:02:00 +0000 Paula Melina http://paulakyl-harakka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189883-annammeko-suomen-puolustuksen-naivettya
Osaisitko toimia nyt, jos kaupunkiasi pommitettaisiin? http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188188-osaisitko-toimia-nyt-jos-kaupunkiasi-pommitettaisiin <p>Suomen turvallisuusympäristö on parissa vuodessa muuttunut arvaamattomammaksi. Venäjä ja länsimaat käyvät kamppailua Ukrainassa. Kehitykseltään näivettynyt Venäjä kokee lännen uhkana olemassaololleen ja on käynnistänyt militaristisen vaihteen. Suomi tosin on ollut Venäjälle hyvä naapuri, mutta suurvaltojen välienselvittelyssä maamme on pelkkä pelinappula.&nbsp;Toivotaan, että selvitään tästä säikähdyksellä.</p><p>Ovatko Suomen viranomaiset varautuneet yllättäviin iskuihin siviilikohteisiin? Entä Suomen kansalaiset? Tietäisitkö mitä tehdä, jos kaupunkiasi yllättäen pommitettaisiin tai läänissäsi räjähtäisi ydinase?</p><p>Itse ottaisin varmaan läppärin ja kännykän ja säntäisin taloyhtiön kellariin miettimään seuraavaa siirtoa, jos kuulisin parin lähikorttelin pommitettavan maan tasalle. Enpä muista saaneeni juuri mitään koulutusta yllätyshyökkäyksen varalta edes armeijassa. Ovatko hälytyssireenit esim. Helsingissä ylipäätään toimintavalmiudessa pommitusten varalta?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen turvallisuusympäristö on parissa vuodessa muuttunut arvaamattomammaksi. Venäjä ja länsimaat käyvät kamppailua Ukrainassa. Kehitykseltään näivettynyt Venäjä kokee lännen uhkana olemassaololleen ja on käynnistänyt militaristisen vaihteen. Suomi tosin on ollut Venäjälle hyvä naapuri, mutta suurvaltojen välienselvittelyssä maamme on pelkkä pelinappula. Toivotaan, että selvitään tästä säikähdyksellä.

Ovatko Suomen viranomaiset varautuneet yllättäviin iskuihin siviilikohteisiin? Entä Suomen kansalaiset? Tietäisitkö mitä tehdä, jos kaupunkiasi yllättäen pommitettaisiin tai läänissäsi räjähtäisi ydinase?

Itse ottaisin varmaan läppärin ja kännykän ja säntäisin taloyhtiön kellariin miettimään seuraavaa siirtoa, jos kuulisin parin lähikorttelin pommitettavan maan tasalle. Enpä muista saaneeni juuri mitään koulutusta yllätyshyökkäyksen varalta edes armeijassa. Ovatko hälytyssireenit esim. Helsingissä ylipäätään toimintavalmiudessa pommitusten varalta?

 

]]>
27 http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188188-osaisitko-toimia-nyt-jos-kaupunkiasi-pommitettaisiin#comments Kriisinhallinta Thu, 26 Feb 2015 16:59:54 +0000 Pekka Lampelto http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188188-osaisitko-toimia-nyt-jos-kaupunkiasi-pommitettaisiin
Puolustusvoimiin tarvitaan panoksia http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187941-puolustusvoimiin-tarvitaan-panoksia <p>Kataisen-Stubbin (kok) hallitusten huonojen päätösten joukosta korostuvat vastuuttomat maanpuolustuksen leikkaukset. Puolustusvoimista on saneerattu henkilöstöä, vähennetty harjoitusmääriä, lopetettu varuskuntia jopa kielipoliittisin perustein ja luovuttu maamiinoista.</p><p>Venäjän naapurissa eläminen edellyttää uskottavaa maanpuolustusta. Tämä pitäisi muistaa jo historiasta ja toimia sen mukaan. Vaikkei suoraa uhkaa nyt olekaan päällä, turvallisuutemme on varmasti ainakin jonkin verran uhatumpi Georgian ja Ukrainan kriisien myötä.</p><p>Pienen maan turvallisuusratkaisuilla on oltava kansalaisten laaja tuki takanaan. Sellainen on mm. asevelvollisuudella ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisellä. Sotilasliitto Nato ei ilmeisestikään ole voittanut suomalaisia puolelleen, ahkerasta rummutuksesta huolimatta.</p><p>Mielestäni Naton jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista kriisin aikana. Asiasta tulee kuitenkin järjestää kansanäänestys todellisen linjamme selvittämiseksi. Nato-yhteensopivuuden ylläpito, kriisinhallinta ja harjoitukset maksavat koko ajan turhaan, ellei Suomi aio liittyä myöhemminkään.</p><p>Suomen turvallisuus rakennetaan hyvistä suhteista naapurimaihin, puolustusvoimain voimavaroista sekä kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpidosta. Ne eivät rakennu hetkessä, vaan vaativat pitkäaikaista työtä ja panostusta. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.</p><p>Riippumatta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta, seuraavan hallituksen pitää kasvattaa maanpuolustuksemme uskottavuutta tuntuvin määrärahalisäyksin. Kansa haluaa puolustaa maatamme &ndash; valtiovallan on hankittava siihen tarvittavat välineet ja edellytykset kuntoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kataisen-Stubbin (kok) hallitusten huonojen päätösten joukosta korostuvat vastuuttomat maanpuolustuksen leikkaukset. Puolustusvoimista on saneerattu henkilöstöä, vähennetty harjoitusmääriä, lopetettu varuskuntia jopa kielipoliittisin perustein ja luovuttu maamiinoista.

Venäjän naapurissa eläminen edellyttää uskottavaa maanpuolustusta. Tämä pitäisi muistaa jo historiasta ja toimia sen mukaan. Vaikkei suoraa uhkaa nyt olekaan päällä, turvallisuutemme on varmasti ainakin jonkin verran uhatumpi Georgian ja Ukrainan kriisien myötä.

Pienen maan turvallisuusratkaisuilla on oltava kansalaisten laaja tuki takanaan. Sellainen on mm. asevelvollisuudella ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisellä. Sotilasliitto Nato ei ilmeisestikään ole voittanut suomalaisia puolelleen, ahkerasta rummutuksesta huolimatta.

Mielestäni Naton jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista kriisin aikana. Asiasta tulee kuitenkin järjestää kansanäänestys todellisen linjamme selvittämiseksi. Nato-yhteensopivuuden ylläpito, kriisinhallinta ja harjoitukset maksavat koko ajan turhaan, ellei Suomi aio liittyä myöhemminkään.

Suomen turvallisuus rakennetaan hyvistä suhteista naapurimaihin, puolustusvoimain voimavaroista sekä kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpidosta. Ne eivät rakennu hetkessä, vaan vaativat pitkäaikaista työtä ja panostusta. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Riippumatta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta, seuraavan hallituksen pitää kasvattaa maanpuolustuksemme uskottavuutta tuntuvin määrärahalisäyksin. Kansa haluaa puolustaa maatamme – valtiovallan on hankittava siihen tarvittavat välineet ja edellytykset kuntoon.

]]>
6 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187941-puolustusvoimiin-tarvitaan-panoksia#comments Itä-Ukrainan kriisi ja Venäjän uhka Kriisinhallinta Maamiinat Nato Puolustusvoimat Tue, 24 Feb 2015 07:00:57 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187941-puolustusvoimiin-tarvitaan-panoksia